Urheilu on monelle urheilijalle enemmän kuin harrastus. Se on elämäntapa, jonka parissa kasvetaan. Uran loppuessa voi olla vaikeuksia jatkaa seuraavaan elämänvaiheeseen. Suomalainen freestylehiihtäjä Pekka Hyysalo kertoo kaivanneensa tukea Suomen suurelta urheiluperheeltä uransa loppuessa.
Menestynyt suomalainen freestylehiihtäjä Pekka Hyysalo vietti paljon aikaa urheilun parissa hänen aktiiviuransa aikana. Freestylehiihdon lisäksi hän on harrastanut elämänsä aikana noin paria kymmentä muuta harrastusta, joista kymmentä vakavissaan.
”Riippuu mikä kausi oli päällä. Usein 3-4 treeniä päivässä, mutta en laske niitä treeneiksi, koska se on enemmänkin elämäntapa”, kertoo Pekka Hyysalo omista harjoittelu tottumuksistaan ajalta, jolloin hän harjoitteli kaikista eniten.
Pekka Hyysalo on tunnettu positiivisuudestaan. (Kuva: fightback.fi)
Myös monet muut urheilijat treenaavat yli 20 tuntia viikossa, ja heidän elämänsä pyörii urheilun ympärillä. Muut vapaa-ajan menot ovat aikataulutettava harjoitusten mukaan.
”Minun elämäntehtäväni vaihtui”
Vuonna 2010 Pekka Hyysalo sai hengenvaarallisen aivovamman. Toisinaan kilpaurheilijan ura päättyy Hyysalon tavoin itsestä riippumattoman asian takia. Edessä on iso elämänmuutos, ja urheilija saattaa kokea tyhjyyden tunnetta. Hyysalo ei kuitenkaan luovuttanut vaan päätti taistella.
”Ei tullut semmoista tyhjiötä vaan oli erilaista sisältöä ja minun elämäntehtäväni vaihtui”, kuvailee Hyysalo hänen onnettomuutensa jälkeistä elämää.
Pekka Hyysalo löysi onnettomuutensa jälkeen positiivisen asenteen ja tahdon taistella. Hyysaloa on kuvailtu myös inspiroivaksi ja koskettavaksi. Hänet on valittu Suomen positiivisimmaksi henkilöksi ja vuoden turkulaiseksi vuonna 2014 sekä vuoden puhujaksi vuonna 2016.
”Mä ymmärsin, että ihan sama mitä sattuu, me ollaan täällä vaan yks kerta ja mä otan tästä kaiken irti ja mä teen tästä siistii.”
(Kuva: fightback.fi)
Tukea suurelta urheiluperheeltä
Pekka Hyysalo toivoo, että kilpauran lopettavat urheilijat saisivat enemmän apua isolta urheiluperheeltä uransa jälkeen. Hyysalo kertoo, että ennen loukkaantumista hän oli ulkopuolinen seuratoiminnasta ja yhteiskunnan ammattitoiminnasta.
”Laskettelu yhteisö ei ole sellaista virallista porukkaa, vaan iso perhe, ja heiltä olen saanut tosi paljon tukea.”
Moni entinen kilpaurheilija on kaivannut enemmän tukea lopetuksen jälkeen, ja asiasta on alettukin puhumaan enemmän mediassa.
”Aina voisi toki puhua enemmän, mutta nykyään mediassa puhutaan enemmän kuin ennen, kun ite olen lopettanut vuonna 2012. Esimerkiksi Kiira Korpi on puhunut paljon asiasta”, kertoo entinen muodostelmaluistelija Jatta Muhonen.
Entiselle suomalaiselle taitoluistelijalle Kiira Korvelle kilpailu-uran lopetus oli kova paikka.
”Olin aina ollut Kiira Korpi, se taitoluistelija. Mutta jos taitoluistelu otetaan pois ja rikotaan koko luistelukuori, niin mitä minusta jää jäljelle?” pohdiskelee entinen taitoluistelija Kiira Korpi vuonna 2018 julkaistussa elämänkerrassaan nimeltä Ehjäksi Särkynyt.
Nämä Korven sanat kuvaavat hyvin monelle urheilijalle syntyvää tyhjyyttä, kun eteen tulee iso elämänmuutos kilpailu-uran päättyessä. Oma identiteetti sekä päivärytmi saattavat olla hukassa.
Valmistuneista luistelijoista alumniryhmä
Suomen Taitoluisteluliitossa onkin otettu viime vuosina uransa lopettavat luistelijat tarkemmin huomioon. Suomen Taitoluisteluliitossa uransa päättäneitä taitoluistelijoita kutsutaan valmistuneiksi luistelijoiksi. Vuonna 2020 liitto kutsui entisiä luistelijoita työryhmään, jossa valmistuneet luistelijat saivat kertoa omia toiveitansa. Toive uransa lopettaneista taitoluistelijoista koostuvasta alumniryhmästä tuli suoraan valmistuneilta luistelijoilta, koska he kokivat, että olisivat tarvinneet enemmän apua uraansa päättäessä.
Jatta Muhonen kertoo, ettei alumniryhmä ole voinut kokoontua aktiivisesti koronavirustilanteen takia, mutta tarkoituksena on järjestää tapaamisia esimerkiksi ulkojäillä ja kilpailuiden katsomoissa.
Alumniryhmä on myös koonnut Suomen Taitoluisteluliiton nettisivuille kaikille nykyisille sekä entisille luistelijoille, ja valmentajille luettavaksi kaksikymmentä sivuisen lopettavan luistelijan materiaalipaketin, jonka tarkoituksena on tukea luistelijoita aktiiviuran jälkeen. Syksyllä 2021 Jatta Muhonen ja Suomen Taitoluisteluliitto palkittiin URAteko- tunnustuksella, koska he ovat materiaalipaketin avulla myötävaikuttaneet merkittävällä ja uutta luovalla tavalla uramahdollisuuksien kehittämistä.
(Kuva: Pixabay)
Uran päättämiseen apua
Viimeisen kymmenen vuoden aikana valmennuksessa on alettu ottamaan enemmän huomioon psyykkistä valmennusta. Uran päättyessä loukkaantumiseen urheilupsykologista voi olla runsaasti apua. Urheilupsykologia on nuori tieteenala, joka on kasvanut merkittävästi 1990-luvun lopusta asti.
”Urheilupsykologia auttaa urheilijaa prosessoimaan tilannetta ja auttaa urheilijaa tunnistamaan, mitä on tapahtumassa”, kertoo Jyväskylän yliopiston liikuntasosiologian professori Hannu Itkonen.
Hannu Itkonen painottaa myös koulutuksen olevan tärkeää urheilijalle. Hän pitää urheiluakatemiaa hyvin tärkeänä mahdollistajana urheilijan elämässä. Urheiluakatemian tarkoituksena on auttaa urheilijaa yhdistämään valmentautuminen ja koulunkäynti.
Itkonen haluaa tuoda esille myös Urheilijoiden Ammattienedistämissäätiön eli URAn, joka on vuonna 1972 perustettu silloisen tasavallan presidentin Urho Kekkosen toimesta. Säätiö edistää urheilijoiden ammattiin valmistumista ja aktiiviuransa päättävien urheilijoiden koulutusta.
