Roller derbyn matka kohti oikeita urheilu-uutisia käynnistyi vahvasti vastakulttuurista. Vielä itse aloittaessani luistelun loppuvuodesta 2010 lajin markkinoitiin olevan erityisesti ihmisille, jotka eivät ole koskaan tunteneet oloaan kotoisaksi minkään urheilun parissa: nörteille, sateenkaariväelle, systeemin kyseenalaistajille – kaikille.
Ihmisoikeuksien puolustaminen sekä inklusiivisuuden ja yhdenvertaisuuden promotointi ovat säilyneet tärkeinä teemoina lajin parissa tähän päivään saakka.
Ihmisyyden puolella syrjintää vastaan
Samaan aikaan kun perinteisempien joukkuelajien julkisissa kannanotoissa käydään yhä absurdia keskustelua seksuaalivähemmistöjen olemassaolosta eikä esimerkiksi juoksija Castor Semenyan nöyryyttävä piinaaminen vaikuta päättyvän koskaan, roller derbyn kattojärjestö WFTDA kurkottaa kohti edistyneempää maailmaa: Sen järjestämissä turnauksissa kutakin pelaajaa, toimitsijaa ja juontajaa pyydetään ilmoittautumislomakkeessa merkitsemään myös persoonapronomininsa (he/she/they).
WFTDA järjestönä toivottaa jäsenseurojensa edustajiksi kaikki itsensä muuksi kuin mieheksi identifioivat syntymässä määritellystä sukupuolesta riippumatta – miesten MRDA on ottanut askeleen vielä tätäkin pidemmälle ja päättänyt olla rajaamatta jäsenseurojensa edustajien sukupuolta millään tavalla.
Järjestön viimeisin projekti ART keskittyy purkamaan Yhdysvalloissa valkoisen etuoikeuden kivijalalle rakentunutta järjestelmää ja voimistamaan marginalisoitujen jäsentensä ääntä.
Yksittäiset derbyseurat ovat julkisuudessa ottaneet voimakkaasti kantaa eri seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeuksien puolesta. Jo vuosia niiden edustusjoukkueet ovat kantaneet arvokisojen lämmittelyvaatetuksessaan muun muassa Refugees Welcome – ja Black Lives Matter -tunnuksia. Esimerkiksi Kallio Rolling Rainbow on tehnyt takavuosina yhteistyötä Amnestyn kanssa naisiin kohdistuvan väkivallan vastaisten kampanjoiden tiimoilta. Monet kansainvälisesti menestyneet roller derby -pelaajat ovat myös aktiivisia toimijoita julkisessa keskustelussa koskien yhdenvertaisuus- ja inklusiivisuusasioita.
Tavoitteena kaikille parempi maailma
Olisi naiivia ja valheellista väittää roller derbyä onnelaksi, jossa kaikki tulevat kohdatuiksi omina itseinään eikä ketään koskaan syrjitä. Roller derbyn kuplassakaan maailma ei missään nimessä ole valmis: Derby on edelleen leimallisesti valkoinen ja sangen keskiluokkainen laji eikä se läheskään aina voi kerskailla esteettömyydelläänkään. Monet derbyseurat ovat raportoineet kiusaamis- ja rasismitapauksia. Jopa suoranaista transfobiaa on esiintynyt. Näihin on tartuttu kattojärjestötasolla kohtalaisen ripeästi tekemällä julkisia linjauksia ja selkeitä kannanottoja jakamattomien ihmisoikeuksien puolesta.
Tässä näenkin isoimman eron verrattuna perinteisiin lajeihin: roller derby lajina pyrkii kohtaamaan ongelmat avoimesti, myöntämään virheensä ja tekemään korjauksia kestävälle pohjalle.
Se on enemmän kuin moni muu urheilulaji voi väittää.
teksti ja kuvat: Kata Salaspuro
