Tänään 25 vuotta täyttävä Nikkarinen on nähnyt ulkomaan yliopistokoripalloa sekä Suomen korisliigaa jo useamman kauden.
Koripallon pariin Nikkarinen päätyi 7-vuotiaana isän kautta, joka tuolloin valmensi nuorille koripalloa.
-Pelasin PuHu:ssa pari ekaa vuotta, mutta jengin hajottua sitten siirryin Torpan Poikiin, Nikkarinen kertoo.
Nikkarinen tykkää haastaa itseään ja hän kävi kahden kauden ajan pelaamassa Yhdysvalloissa Montana Staten yliopistossa. Reissu Atlantin valtameren yli ei ollut helppo, mutta opetti paljon.
-Suoraa sanottuna en pitänyt mun valmentajasta ihan hirveesti. Meillä ei sen kanssa jotenkin yhteyttä löytynyt ja treeneissäkin oli tosi ikävä olla. Sitten se saikin potkut ja ymmärsin uuden valmentajan puheista, että sopivaa roolia voisi olla vaikea löytää, Nikkarinen summaa.
Nikkarinen suuntasi katseensa takaisin kohti kotimaata, mutta vielä kesälläkään koripallo ei tuntunut niin kivalta. Hieman pidempi tauko kuitenkin auttoi. Ajatukset siirtyivät hetkeksi pois koripallosta ja se helpotti Nikkarisen oloa. Sopivan joukkueen löytäminen auttoi myös motivaation löytämisessä uudelleen.
-Tuli vähän niinkun uudet tuulet. Oli paljon parempi paikka itselle, Nikkarinen avaa tapahtunutta.
Uudet tuulet toi peli-iloa ja itseluottamusta
Paikka löytyi tuolloin BC Nokialta. Kahden Nokia-kauden jälkeen Nikkarinen päätyi takaisin pääkaupunkiin ja Helsinki Seagullsiin. Seagullsissa pelaa yksi Suomen eniten maajoukkuepelejä pelannut Petteri Koponen ja siellä on Nikkarisella ollut hyvä paikka oppia ammentaa.
-Kyllä aina, jos näkee hyvän pelaajan, niin yrittää ottaa siltä mukaan kaikkea. Just kun “Petskuukin” täs näkee joka päivä siellä treeneissä, nii kyllä se antaa itellekkin informaatiota, että mitä siel kentäl ehkä kannattaa ja mitä ei kannata tehdä, Nikkarinen toteaa.
Oppi on myös mennyt perille. Nikkarinen pääsi tekemään debyyttinsä maajoukkueessa viime kesänä harjoitusottelussa Viroa vastaan. Se kuitenkin myös nostatti nälkää edetä uralla.
-Kyllä se nyt olisi siistiä pelaa maajoukkueessa kunnon pelejä ja toki myös voittaa Suomen mestaruuksia. Loppupeleissä täs vaan yritetään tehdä parhaansa ja katotaan mitä käy, Nikkarinen tiivistää viisaasti.
Tie suomalaisen koripallon huipulle ei ole itsestäänselvyys
187 senttimetriä pitkä takamies on harjoitellut tuhansia tunteja ja välillä uhrauksia muista asioista on joutunut Nikkarinen koripallon takia tekemään.
“Paljon treeniä tottakai, mut kyl täs on tullut tehtyä hyviä päätöksiä vaik just joukkueiden suhteen. Ollu hyvät olosuhteet, valmentajat ja sopiva rooli itelle. Ja ehk on jätetty just menemästä joihinki juttuihin mukaan, jos on ollu vaik seuraavana päivänä treenit, nii kai se näkyy sit nytten”, vastaa Nikkarinen, kun kysymys kuului, että mitä tuolle tasolle pääseminen on vaatinut.
Työnteko on näkynyt. Nikkarinen on kerännyt tällä kaudella kivasti tehotilastoja keskiarvolla 11.77 pistettä, 5.45 syöttöä ja 2.91 levypalloa ottelua kohden. Nikkarinen on joutunut välillä pelaamaan hammasta purren, kun pienet vammat ovat vaivanneet. Isoilta takaiskuilta on kuitenkin vältytty.
-Ei oo mitään isompia loukkaantumisia ollut. Ehkä just sillee miten jokaisella urheilijalla, että taistelee vähä niinkuin itteensä vastaan, että sais itsestään parhaan irti.
Hyvät kaudet ovat kehittäneet Nikkarisen itseluottamusta kentällä ja se on johtanut hyviin tuloksiin.
“Pitäs vaan uskaltaa tehä niit asioita peleissä, mitä tietää, et treeneissä on pystynyt tekemään. Sillee ettei pelkäis niit epäonnistumisia. Itellä on ehkä ollu silleen, mutta siinä on kyl menty eteenpäin tällä kaudella. On uskaltanu epäonnistua niin sit on tullut enemmä niitä onnistumisia”, Nikkarinen kertoo.
Severi Hopsu, seve.hopsu@gmail.com
