UEFA sulki Manchester Cityn kansainvälisistä turnauksista kahdeksi vuodeksi ja antoi päälle 30 miljoonan euron sakot sääntörikkomuksista Financial Fair Playn osalta. Tämä päätös on täysin kohtuuton ja se tuli koko jalkapallomaailmalle täysin puskista.
Ja hyvä niin.
UEFA:n FFP- säännöt ovat olleet koko niiden olemassaolon ajan täysi vitsi. Kukaan ei osaa tulkita niitä, kukaan ei tiedä,miten niitä seurataan, kukaan ei tiedä, keihin ne vaikuttavat ja mikä kamalinta, kukaan ei usko, että ne estävät mitään jalkapallo-organisaatiota toimimasta haluamallaan tavalla. Kaikki jalkapallon ystävät kyllä tietävät, mikä niiden perimmäinen ajatus on: estää joukkueita nousemaan huipulle urheilusta pelkästään sponsoreiden tukirahoilla. Tämän ajatuksen hyväksyy jokainen jalkapalloromantikko.
FPP-Sääntöjen lanseerauksen aikaan ihmiset innostuivat ajatuksesta, että jalkapallokulttuurin irvikuvat Paris Saint Germain, Manchester City, AS Monaco FC sekä myöhemmin RasenBallsport “Red Bull” Leipzig ajetaan alas huippujalkapallosta.
Vielä mitä.
Edellä mainituista joukkueista vain Monacoa ei voida nykyään laskea Euroopan kärkijoukkueisiin. Manchester City on dominoinut Englannin Valioliigaa 2010-luvun ajan, PSG on muuttanut huippujalkapalloilijoista maksettavat siirtosummat uusiin sfääreihin ja RB Leipzig on tehnyt historian nopeimman nousun pohjamudista Saksan jalkapalloeliittiin.
FFP-sääntöjen tukipilari on se, että organisaatio ei saa jäädä kaudesta kohtuuttomia rahasummia tappiolle useita vuosia peräkkäin. Onko joku fani joskus edes miettinyt, että Manchester City tai PSG olisi rahoittanut investointinsa jalkapallollisella toiminnalla? Ei varmasti ole. FFP:n säännöissä on lukemattomia “jos” ja “kuitenkin”-pykäliä, joiden avaaminen tavalliselle penkkiurheilijalle -joihin katson itseni kuuluvan- on turhaa. Kaikki kuitenkin tietävät rahan vetävän mutkikkaita sääntöjä suoriksi, joten ei ole ollut epäilyksiä siitä, miten kyseiset suurseurat ovat selvinneet vuosikymmenen ajan ilman merkittäviä sanktioita.
UEFA:n antamat sanktiot 2010-luvun aikana ovat olleet lähinnä naurettavia. Vuosikymmenen alussa Manchester City sai noin 20 miljoonan euron sakot sääntörikkomuksista. Tämä pisaran riisto tuskin tuntui satojen litrojen öljytynnyrissä yhtään miltään. FFP-säännöt ovat kuitenkin koskettaneet Englannin divarijoukkueita isolla kädellä. Useat pienemmät seurat ovat ajautuneet konkurssiin, kun ne eivät ole pystyneet hankkimaan “rehellistä” rahoitusta kattamaan kauden aikana tehtyjä rahallisia tappioita. Nämäkö ovat niitä jalkapallokulttuurin syöpäläisiä, joiden takia FFP-säännöt luotiin?
Vuonna 2019 AC Milan sai rangaistuksen sääntöjen rikkomisesta: seura potkittiin ulos 2019-2020 kauden Eurooppa-liigasta. Tämä päätös ei aiheuttanut suurta kohua maailmalla, eihän AC Milan ole enään loistokas Euroopan jättiseura. Jälkikäteen ajateltuna tämä päätös oli UEFA:lta nerokas ratkaisu. Tällöin UEFA kääri hihansa ylös ja näytti kaikille suurseuroille, että löyhän hupparin alta löytyy raameja. Rangaistus osoitti monta asiaa: FFP-sääntöjä seurataan, seuraamukset voivat olla muutakin kuin rahallisia ja suurennuslasin alla eivät ole vain ja ainoastaan pienimmät seurat.
UEFA:n kukkoilu ei tehonnut Euroopan suurseuroihin, joten oli aika ottaa kovat panokset käyttöön. UEFA riisui pikkutakin päältään ja paljasti hauikset kaikkien nähtäväksi kohdistamalla hyökkäyksensä suurimmista suurimpaan, Manchester Cityyn. Rangaistuksen todelliset seuraukset jäävät nähtäväksi, mutta nyt tuskin kukaan enää kyseenalaistaa FFP-sääntöjä.
