Matti Putkonen (syntyi.3 heinäkuuta 1950 Helsinki) on vuodesta 2010 Perussuomalaisiin kuuluva ja sitä ennen SDP:n kuulunut ammattiyhdistysvaikuttaja, joka on työskennellyt muun muuassa. Maaseututyöväen Liiton puheenjohtajana ja Metallityöväen Liiton viestintäpäällikkönä. Hän on tunnettu teollisuuden ja ydinvoiman puolestapuhuja.
Miten olet päätynyt nykyiseen työhösi?
-Se on pitkä reitti, se alkoi 60-luvun lopussa Mänttä- nimiseltä tehdaspaikkakunnalta. Siellä ensiksi ammattiyhdistysliikkeen erilaisiin tehtäviin ja viimeiseksi pääluottamusmieheksi. Sieltä houkuttelivat Helsinkiin erilaisiin tehtäviin ja olin myös politiikan puolella silloisen sosiaalidemokraattisen nuorisoliiton touhussa aktiivisesti mukana ja olin varapuheenjohtajana pari kautta. Yleisesti sosiaalidemokraattisessa keskiössä olin siihen asti, kunnes Perussuomalaisiin siirryin. Ay-liikkeen kautta mä tähän kasvoin ja viimeinen tehtävä, mikä mulla oli ay-liikkeessä, oli Metallityöväenliiton viestintäpäällikkönä. Koko tämän ajan, minkä olen ollut näissä kuvioissa mukana, sekä politiikassa, että ay-liikkeessä niin keskeinen asia on, että olen puolustanut suomalaista tehdastyötä, tehdastyöläisten hyvinvointia, asemaa sekä tehtaiden kilpailukykyä. Jotta suomalainen vientituote ja kotimarkkinatuotteet pärjäisivät mahdollisimman paljon. Jotta saataisiin mahdollisimman vahva suomalainen teollisuus säilymään, joka on meidän hyvinvoinnin pohja.
-Viimeisinä vuosina, kun olin SDP:ssä mukana, yritin saada silloiselle puolueen johdolle ymmärrystä, että ilmastopolitiikka on iso juttu Suomen viennille ja Suomen teollisuudelle. Meidän ei pidä lähteä yltiöpäisesti lisäämään sellaisia kansallisia tavoitteita, joilla me syömme meidän kilpailukyvyn. Eli meidän ei tule hinnoitella itseämme ulos. Siihen liittyy silloin logistiikkakustannukset, joka on iso asia. Silloin minulla oli erilaisia esityksiä siitä, miten Suomi lähtisi ajamaan ominaispäästöjärjestelmää, joka olisi sellainen, että jokaisen tehtaan ja jokaisen yrityksen kohdalla katsottaisiin, paljonko niistä tulee hiilidioksidipäästöjä ja paljonko se kuluttaa energiaa. No se ei mennyt perille, vaan lähdettiin maakohtaisista päästövähennyshommista, jossa ei ole mielestäni järkeä. Lähestyin kaikkien puolueiden puheenjohtajia ja kävin vuoropuhelua heidän kanssaan. Silloin Soini tarttui tähän ja pyysi minua persuihin.
Mikä on tässä työssä parasta?
-Tässä työssä on parasta tavata ihmisiä, olla erilaisten, eri puolella Suomea asuvien ihmisten kanssa lähes päivittäin tekemisissä heidän kanssa. Keskustella heidän huolista ja murheista. Heillä on myös hyviä ideoita, joista olen pyrkinyt ottaa oppia. Lisäksi tässä on erittäin hienoa, kun pääsee olemaan päätöksenteon sykkeessä mukana. On hienoa nähdä, jos omalla työllä voi viedä Suomea eteenpäin ja näkee sen, niin se antaa voimaa tehdä tätä työtä.
Mikä tässä työssä harmittaa?
-Eniten harmittaa se, että tämän hetken tiedotusvälineiden kanssa on ongelmana se, että ne eivät tutustu meidän papereihin tarpeeksi. Esimerkiksi. meiltä kysytään usein, mikä on Perussuomalaisten vaihtoehto ilmastopolitiikassa ja me ollaan lähetetty useita liuskoja meidän vaihtoehdoista. Harmittaa, kun joutuu toistamaan samat asiat, tuntuu siltä, että ihmiset eivät halua kuulla asioita, joista ovat eri mieltä.
Onko tulevaisuudessa toiveita?
-On ja vaikka minkä näköisiä. Mä oon saanut olla mukana ja olen nähnyt persujen ottavan yhden pronssimitalin ja kaksi hopeamitalia eduskuntavaaleissa, niin haluaisin nähdä sen päivän jolloin kultamitali ojennetaan. Silloin päästäisiin ajamaan näitä meidän asioita ja viemään niitä eteenpäin.
Onko tulevaisuudessa kauhukuvia?
-Kauhukuvia on paljon, joista tällä hetkellä liittyy ilmastopolitikkaan. Yltiöpäisillä tavoitteilla, joilla tähän maahan tulee esimerkiksi uusi köyhyysluokka eli ”sähkölasku-luokka”. Ihmiset eivät kohta pysty maksamaan sähkölaskuja, kun ne nousee aivan älyttömästi. Kauhukuvana on että köyhyys tulee lisääntymään nykyisen ilmastopolitiikan seuraamuksena räjähdysmäisesti. Eikä nuorilla ole tarjolla töitä, joilla voisi elättää perheensä.
Millaiselle ihmiselle suosittelet työtä?
-Pitää olla hyvin kovapäinen. Kova että pehmeä, eli kun tehdään kovia juttuja niin niillä saadaan pehmeyttä aikaiseksi. Ennen kaikkea ihmisiä, jotka pystyy käymään keskusteluja toisten ihmisten kanssa, hyväksymään toisten ihmisten mielipiteet eikä heti tyrmää niitä. Joka pystyy muuttamaan omaa näkemystään, kun saa tarpeeksi hyvät perustelut. Eli pitää olla jääräpää, joustava, tiukka, kova ja pehmee.
Mottona: ”Ensiksi suomalainen työ ja yrittäminen ja jos jää aikaa ja rahaa niin maailman parantaminen.”
