Management by perkele -johtamistyyli on menneisyyttä.

Kauppalehdessä oli 2.9.2018 artikkeli, jossa Pipelife Finlandin toimitusjohtaja Kimmo Kedonpää kertoo haluavansa vahvistaa työntekijöidensä itsetuntoa, jotta työhyvinvointi työpaikoilla lisääntyisi.

Kedonpään filosofia on, että onnistumisen tunne saa mielihyvähormonit liikkeelle, jolloin työntekijän itsetunto vahvistuu. Kun ihminen on tasapainossa itsensä kanssa, hän antaa tilaa ja tukea muille, ja koko työyhteisö voi paremmin. Hyvä olo säteilee myös työntekijän vapaa-aikaan ja perhe-elämään.”

Työnantajien vastuu

Liian usein kuulee sanottavan, että työ on epämiellyttävää, turhauttavaa ja raskasta, ja se imee mehut ihmisestä. Johtuuko se työntekijöistä itsestään vai työnantajista? Todennäköisesti molemmista, mutta tarvitseeko työelämän olla kurjaa?

Menemättä sen suuremmin työmarkkinapolitiikkaan, työnantajien olisi hyvä ajatella enemmän työntekijöitään ja heidän hyvinvointiaan. Sanonnan mukaan työntekijä on yrityksen voimavara. Kyllähän se pitää edelleen paikkansa, vaikka sanonnan voi käytännössä laskea kuuluvan kategoriaan tyhjät hokemat.

Työnantaja, joka luo työyhteisöön sellaiset olot, että työntekijä voi hyvillä mielin työpäivän päättyessä poistua työpaikaltaan, todennäköisesti kerää parhaimmat tuotot toiminnastaan. Vastuun jakaminen ja työntekijöihin luottaminen ovat avaintekoja.

Harvassa luultavasti ovat sellaiset työntekijät, jotka eivät haluaisi olla luottamuksen arvoisia ja lojaaleja työnantajalleen, jos työ koetaan mielekkääksi ja työyhteisö on innostava. Antamalla työntekijälle sellaiset työkalut ja eväät − keinoja kyllä löytyy, jos vain halutaan − että hän voi tehdä työnsä hyvin ja ammattitaidolla, poikii varmasti hyvää työnantajan pussiin. Usein siitä saavat osansa myös duunarit. Häviäjiä ovat heikosti johdetut, työntekijöistään piittaamattomat yritykset ja muut töitä tarjoavat tahot.

Väitän, että jokainen työntekijä haluaa tehdä lähtökohtaisesti työnsä hyvin. Jos tilanne on päässyt työyhteisössä kärjistymään huonoksi syystä tai toisesta, silloin voi yhteistoiminta olla varsin hankalaa. Kyllästyneen ja innottoman työntekijän asenne työhönsä saattaa olla jo täysin kielteinen ja vaikeasti korjattavissa. Siitä ei hyödy kukaan. Ei työntekijä itse, eikä työnantaja, saati muu työyhteisö taikka kenenkään osallisen kotijoukot. Silloin on odotettavissa vain eripuran kierrettä ja jyrkkää pudotusta. Erimielisyyksiin ja epäkohtiin tulisi puuttua mahdollisimman varhaisessa vaiheessa, jottei syviä ongelmatilanteita pääsisi syntymään.

Työntekijän vastuu

Kaikkea ei voi sälyttää työnantajan vastuulle. Työntekijöiden pitäisi aina muistaa, että vastuunsa on heilläkin. Palkka maksetaan tehdystä työstä, ei joutenolosta. Paras työyhteisön ja -ilmapiirin pilaaja on useimmiten se duunari, joka haluaa mennä yli siitä, mistä aita on matalin. Hyvin motivoitunut työntekijä oletettavasti keskittyy työhönsä, eikä epäolennaisuuksiin ja muiden työntekijöiden häiritsemiseen ja kiusaamiseen. Ja mikä myös tärkeää, henkilökohtaiset asiat tulisi jättää enimmälti työpaikan seinien ulkopuolelle.

Jos oma työpaikka ja työ tuntuvat epämieluisilta, kannattaa pitää vaikkapa välivuosi tai vaihtaa työpaikkaa – ja ehkä jopa kokonaan alaa. Opiskelu on mahdollista ja suotavaa myös vanhemmalla iällä. Jos mahdollisuus on, kuka estää siirtymistä lyhyempään työpäivään tai jopa hyppäämästä kokonaan pois työelämästä. Tärkeintä on tunnistaa omat voimavaransa, koska niiden tuhlaaminen johtaa lähestulkoon varmasti sairastumiseen.

Kun sekä työnantaja ja työntekijät arvostavat ja kunnioittavat toisiaan, myönteiset vaikutukset näkyvät takuuvarmasti kauas tulevaisuuteen yrityksen toiminnan jatkuvuutena ja hyvien, ammattitaidostaan ylpeiden työntekijöiden pysyvyytenä.

Aki Korhonen

(otsikon kuva: pxhere)