Ed Sheeran on tunnettu akustisista keikoistaan.

23-24.7.2019 välisenä aikana yli 100 000 ihmistä kuuli brittiläisenmiehen ja kitaran musisoivan Malmin lentokentällä Helsingissä. Ed Sheeran otti siis haltuunsa tämän valtion suurimman konsertin tittelin. Sheerania ennen mestaruusvyö oli Madonnalla, jonka konsertissa kävijöitä oli noin 85 000, vuonna 2009. Ei varmasti jäännyt kenellekkään epäselväksi, kuka Malmilla siis vieraili.

Mikä sitten tekee Englannin omasta Edistä niin viehättävän? Miehellä on vyönsä alla nimekkäitä albumeita. Kaverilta löytyy myös nöyrästi musiikin suoratoistojätin Spotifyn eniten striimatuin kappale, joka kantaa nimeä Shape of you. Kipale on kerännyt kevyet kaksi miljardia kuuntelukertaa. Viimeisin albumi nimeltään Divide julkaistiin kaksi vuotta sitten, ja roikkuu edelleen Billboardin listoilla ennätyksineen. Sheeranin Malmin keikka oli siis myös kyseisen kiekon juhlistavaa kiertuetta. Vakuuttava CV. Ei siis kai ole ihmekkään, että 1% Suomen koko väkiluvusta oli todistamassa spektaakkelia.

En silti osaa vastata edellisen kappaleeni aloituskysymykseen. Mikä siinä punapäässä kiehtoo? Mies ja kitara-konsepti on ollut musiikkibisneksessä lukemattomat ajat läsnä. Se on valloittannut kuuntelijoitaan kyllästymiseen asti. Silti joka kerta kun uusi artisti löytyy, joka kykenee laulamaan entisestä heilastaan/hoidostaan D,E ja G nuottien tahdittaman slovarin tahtiin, maailma sekoaa. 

Tiedän samaistumisen tunteen olevan suuri tekijä musiikin kuluttajalle, mutta kai silläkin on rajansa oltava. Vaihtaisivat edes genreä. Kultamussukan helliminen kuulostaa varmasti yhtä hyvältä nunnantappohevin päällä, kuin poppisen ällösöpöstelyn, ellei jopa paremmaltakin. 

Ei Sheeranin ansaitsemat saavutukset voi silti täysin turhasta tulla. Pelottavinta tässä on, että mies oikeasti on todella lahjakas. Lauluääni on jylhä, silti hieman herkkä ja kaveri tietää, mitä tekee kitaransa kanssa. Kokemus ja osaaminen kuuluu tuotannossa. Kliseiden liruttelu rupeaakin kuulostamaan pikkuhiljaa vain helpolta rahalta. Tiedostaako Sheeran tämän faktan ja Billboardin menestys silmissään tuuppaa tuutulauluja ulos, vai onko jollain ylemmällä vaikutusta asiaan? 

Ed Sheeranin musiikki on suorastaan typerän helppoa. Todella suoraa, todella radioystävällistä. Kaikki uusi pelottaa, niin myös musiikissa. Sheeran ja kumppanit eivät uskalla rikkoa menneisyydessään asettamaa Folk-Pop kaavaa, joten sitä tuupataan ulos kovaa ja paljon. Vaikkakin Ed on rohkeana poikana kokeillut pientä räppäämistäkin osassa biiseissään, kuulostaa se silti trendin aallonharjalla ratsastamiselta. Hiphop ja sen alagenre Trap on nyt suositumpaa kuin koskaan, ja Sheeranin ratkaisut käyttää näitä keinoja on toteutettu heikosti, mutta varmasti. Eli palkka on taattu. 

Jahka varma rahanteko on havaittu, siitä on suotta päästää irti, sillä maailma nielee musiikin kliseet kuin vasa maidon. Uusi levy on varmasti jo työnalla ja pahoin pelkään, että mukavuusalue jää tälläkin kertaa ylittämättä. Toisaalta mitä sitä ylittämään, kun lapsista perheen äiteihin kaikki haluavat tampata nössöjen romanssi-slovareiden tahtiin.