Kelluntatankki on pari metriä pitkä. Sen sisällä on lämmintä suolavettä. Tarkoitus on mennä tankkiin, sulkea sen kansi, sammuttaa valot ja kellua sen sisällä yksin tunnin verran.

Kellunnan tarkoitus on vapautua ulkoisista ärsykkeistä ja hiljentää aistit. (Kuva: Miska Vepsäläinen)

Asetun tankkiin ja suljen kannen. Vesi tuntuu jännittävältä ja siitä jää kerros iholle. Sammutan valot tankin sisällä olevasta napista.

Aluksi pilkkopimeässä soi rentouttava musiikki, mutta pian se vaikenee. Jää vain pimeys, vesi ja hiljaisuus.

Float Kalliossa kelluntatankkeja on kolme. Asiakkaat voivat varata tällaisen tankin itselleen tunniksi tai jopa pidemmäksi ajaksi. Kukin tankki on omassa huoneessaan, jossa on penkki ja suihku. Oven saa lukkoon.

Kellunnan tarkoitus on hiljentää aistit ja saattaa mieli syvään rentoutustilaan. Kellumisen sanotaan vähentävän stressiä, lieventävän kipua ja myös nopeuttavan liikunnasta palautumista.

”Kellunnasta saa usein sitä, mitä on vailla”, Float Kallion omistaja Tommi Elo kertoo.

Mutta miten se onnistuu suljetussa, pimeässä tilassa?

Saan heti suolavettä silmiini. Huuhtelen kasvot vieressäni olevalla suihkepullolla. Henkilökunta on antanut tältä varalta hyvän ohjeistuksen, joten pieni pyyhe on mukanani kannen kahvassa. Tuntuu, että hallitsen tilannetta.

Uusi yritys. Miltähän tämän pitäisi tuntua?

Äkkiä jalkani tuntuvat vajoavan ja kadotan suuntavaistoni. Olenko pystyasennossa? Avaan silmät, mutta en saa apua, koska kaikkialla on pimeää. Sydän hypähtää. Ojennan käteni ja kosketan laitaa. Olen taas kartalla.

Pian totun painottomuuteen, mutta en malta olla aloillani. Painan käsiä alas, ja ne ponnahtavat takaisin pinnalle. Vesi kannattelee vaivattomasti. Se on tarpeeksi lämmintä ja oikein miellyttävää.

”Tunnin ajan hiljaa oleminen, ärsykkeettömyys ja se, että pääsee eroon kaikesta ylimääräisestä”, Elo luettelee. ”Se kiinnostaa, että saa olla oman tietoisuuden kanssa kaksin.”

Korvissani on korvatulpat, jotta vetää ei menisi korviin. Olen yksin ajatusteni kanssa hiljaisuudessa. Äkkiä kuulen jotakin. Nytkö se tapahtuu; tulen hulluksi ja alan kuulla ääniä? Mitään ei tapahdu, mitään ei enää kuulu.

Kun kannen laittaa kiinni ja valon sammuttaa, tankki on täysin pimeä. Myös huoneen valot sammuvat ajastuksella. (Kuva: Elina Knaapi)

Ajelehdin tankissa laidalta toiselle. Liikuskelen ja leikin, koska sensaatio painottomuudesta on niin jännittävää. Joka kerta kun varvas tai sormi hipaisee tankin seinämää, se tuntuu todella merkittävältä.

”Oma ensimmäinen kertani ei ollut kovin kummoinenkaan, eikä se ollut rakkautta ensisilmäyksellä”, Elo kertoo.

”Kaikki meditaatio ja mindfullness tulevat vasta toistojen kautta.”

Vesi kuivuu ja suola kiteytyy vatsan päälle. Alan menettää ajantajun. Ryhdyn laskemaan ja pian huomaan, että se myös rahoittaa minua. Jäsenet alkavat hieman raueta.

”Kelluntakokemuksessa ikään kuin katoaa ja häviää tankkiin.”

”Porukka tajuaa kellunnan idean aika hyvin. Meidän ei tarvitse tuoda mitään maailmankuvaa, ratkaisua tai sen suurempaa.”

”Pääosin palaute on hyvää. Kellunta on helppoa ja se on suoritusvapaata.”

Yhtäkkiä musiikki alkaa soida vaimeasti. Se on merkki, että kelluntaa on jäljellä viisi minuuttia. Ponnahdan heti pois tankista. Olen virkeä.

Suihkun jälkeen tapaan omistaja Tommi Elon aulassa. Float Kallion tiloissa on rauhallinen ja kiireetön tunnelma. Asiakkaita on arkipäiväksi yllättävän paljon.

”Ihmiset tulevat tänne eri tarkoituksissa. Emme kauheasti kysele, paitsi miten kellunta meni. Emme ole psykoterapeutteja asiakkaille. Asiakkaat myös tulevat hyvin herkkänä ulos tankista.”

Aulassa asiakkaille tarjotaan kellunnan jälkeen teetä tai kahvia. (Kuva: Elina Knaapi)

Paniikki- tai ahdistuskohtauksia ei ole Float Kalliossa raportoitu kertaakaan. Kellunnan keskeyttäminen on Elon mukaan harvinaista. Halutessaan kantta voi aukaista ja valot voi laittaa päälle.

”Ajatus kellunnasta on usein pahempi kuin itse kellunta.”

Hektisyys tuntuu vaivaavan ja kiireellä kehuskellaan. Elo on kuitenkin sitä mieltä, ettei kelluminenkaan tee yksissään onnelliseksi.

”Rutiini edesauttaa sitä. Kyllä minun elämä on parempaa ja iisimpää kun kellun. Kelluminen ei ratkaise ongelmaa, mutta vie kenties lähemmäs, niin kuin nukkuminen ja syöminen tai muu rutiini. ”

”Kelluminen ei ole kaikkien juttu, eikä sen tarvitsekaan. Todellisuus on myös se, että kaikilla ei ole massia kellua. Ei tämä ole tarvehierarkian alatasolla, siinä mielessä tämä on luksusta. ”

Elina Knaapi