Astun sisään vantaalaiseen kauppakeskukseen. Pääovien sisäänkäynnin vierestä löytyy puhelintaan näppäilevä nuorimies. Mies on nimeltään Aleksi Virolainen. Omalla alallaan hänet tunnetaan paremmin nimellä “Aleksib”.

22-vuotias Counter-Strike Global Office -pelin ammattilainen on kerännyt mainetta muun muassa suomalaisen e-urheilun huippuorganisaatioissa Havu Gamingissä sekä Encessä.

Ammattinimikkeestä saattaa syntyä negatiivisia, stereotyyppisiä mielikuvia, mutta Virolaisen kohdalla näin ei ole. Mies on pukeutunut rennosti, mutta tyylikkäästi. Taaksepäin sliipattu tukka, harmaa neule, mustat slim-malliset farkut sekä siistit kävelykengät. Tervehdimme. 

Marraskuisen keskiviikon aamupäivä on kirkas, mutta lämpötila on pakkasen puolella. Virolainen kertoo tulleensa polkupyörällä. Juttelemme hetken sään kylmyydestä, kunnes siirrymme kauppakeskuksen toisessa kerroksessa sijaitsevaan kahvilaan. 

Virolainen tilaa kahvia, ja minä teetä. Mies kertoo, ettei hän juurikaan käytä kofeiinia aamukahvin lisäksi. Istumme pöytään, joka on valoisa, sillä yksi kahvilan seinistä on lasia.

Haastattelutilanne ei vaikuttanut Virolaisen tyyneyteen.

Oma tietokone avasi pelin

Kahvittelemme ja juttelemme niitä näitä, kunnes keskustelu kääntyy videopeleihin ja e-urheiluun. Virolainen kertoo aloittaneensa pelaamisen jo nuorena. Ensimmäiset pelit olivat autopelejä, mutta käännekohta tapahtui vuonna 2008, kun hän sai oman tietokoneen.

“Ensimmäiset tietokonepelini olivat Counter-Strike 1.6 sekä Call of Duty 4 Modern Warfare. Parilla ystävälläni oli kyseiset pelit. Kokeiltuani niitä inspiroiduin ja halusin pelata heidän kanssaan”, Virolainen muistelee.

Virolaisen lahjakkuus Counter-Strikessä tuli esiin jo nuorena, hän oli parempi pelaamaan kuin kaverinsa.

“Kaverit huomasivat tämän ja saattoivat kehua”, Virolainen toteaa.

Lahjakkuus ja säännöllinen pelaaminen tuottivat tulosta. Virolainen sanoo haaveilleensa ammattipelaajan urasta jo nuorena. 

“Katsoin viihteen vuoksi erilaisia videoita, joissa ammattilaiset pelasivat”, Virolainen kertoo lapsuudestaan.

Nuorempana Virolaisen esikuvina oli kaksi pelaajaa maailman parhaimpien Counter-Strike -pelaajien joukosta, puolalainen Filip “NEO” Kubski sekä ruotsalainen Patrick “F0rest” Lindberg

“Ne oli ammattilaisia jo silloin, kun olin ihan junnu”, Virolainen naurahtaa.

Haaveet todeksi

Virolainen haaveili e-urheiluammattilaisuudesta pitkään mutta ei omien sanojensa mukaan ottanut haavetta tosissaan ennen kuin se tapahtui. Kun lukio päättyi, Virolainen oli jo pelannut useita turnauksia. 

“Me pelattiin kaveriporukassa. Myöhemmin porukka jakaantui pelaajiin, jotka halusivat pelata hauskanpidon vuoksi ja niihin, jotka halusivat pelata tosissaan”, Virolainen muistelee.

Tosissaan pelaava porukka osallistui amatööriturnauksiin, joita järjestettiin esimerkiksi erilaisissa LAN-tapahtumissa. Mainittavia tapahtumia ovat muun muassa Vaskivuoren lukion Lamerfest -tietokonefestivaali tai Suomen isoin LAN-tapahtuma, Assembly-tietokonefestivaali, johon kokoontuu tuhansia videopeliharrastajia ympäri Suomen.

“Joukkueeni vaihtui kerran tai kaksi. Myöhemmin pääsin pelaamaan pariin ammattiturnaukseen, joiden jälkeen paikka ammattijoukkueessa aukesi”, Virolainen toteaa tyynesti.

Ammattipelaaja harjoittelee jatkuvasti

Ammattipelaajan ura vaatii paljon harjoittelua. E-urheilujoukkueet harjoittelevat viidestä kuuteen kertaa viikossa. Joukkueen kanssa pelaamiseen menee keskimäärin kuusi tuntia päivittäin. Tämän lisäksi pelaajat harjoittelevat itsenäisesti.

“Viikossa on kaksi päivää vapaata joukkueharjoittelusta. Itsenäistä treenaamista on jonkin verran pelaajasta riippuen, paljon tai vähän. Jotkut haluavat pelata joka päivä”, Virolainen kertoo.

Videopelejä pelataan yleensä viihteellisesti, minkä takia voisi olettaa, että ammattipelaaja ei jaksa pelata huvikseen. Virolaisen mukaan tämä ei päde häneen. 

“Silloin tällöin pelaan kavereiden kanssa huvikseen, ja se vaan lisää motivaatiota pelata tosissaan”, Virolainen paljastaa.

Käytännön pelaamisen lisäksi ammattipelaajan arkirutiineihin kuuluu muutakin. Counter-Strike joukkueiden jäsenillä on selvät roolit. Virolainen johtaa tiimiä, roolia kutsutaan pelin sisäiseksi johtajaksi (in game leader). 

“Mun rooli on vastata pelin sisäisistä taktiikoista ja uusista asioista, joita saan tuoda peliin” , Virolainen havainnollistaa.

Ura vaatii muutakin kuin pelaamista

Vaikka e-urheilu eroaa perinteisistä urheilulajeista, myös yleiskunnosta on pidettävä huolta. Virolainen pyrkii kuntoilemaan neljä kertaa viikossa. Myös ruokavaliosta ja riittävästä unen saannista on huolehdittava. Ruokavalioon liittyviä ohjeistus on Virolaisen mukaan kasvava ilmiö e-urheilujoukkueissa.

“Joillekin huippujoukkueille on jo tullut fysiikkavalmentajaa ja samalla taustahenkilöitä, jotka katsovat ruokavalion perään. Veikkaan, että kymmenen vuoden kuluttua on oletus, että huippujoukkueille tarjotaan kaikki mahdollinen apu huippusuorituksen takaamiseksi”, Virolainen sanoo.

“Henkilökohtaisesti minulla ei ole uniongelmia, mutta tiheä reissaaminen ja aikaerorasitus saattavat aiheuttaa unenpuutetta. Tämä voi olla suoraan yhteydessä pelisuoritukseen. Uni on todella tärkeää”, Virolainen pohtii.

Ammattipelaajan arkeen kuuluvat turnausmatkat ympäri maapalloa. Virolainen kertoo, että hänen aikaisemmalla joukkueellaan oli keskimäärin yksi turnaus kuukaudessa, joskus kaksi. Yhteen turnaukseen menee noin viikko. Joskus aikavyöhykkeiden välillä otetaan suuria harppauksia lyhyessä ajassa.

“Olimme turnauksessa Brasiliassa, jonka jälkeen lensimme Suomeen neljäksi päiväksi. Sen jälkeen lensimme Kiinaan pelaamaan. Mannertenvälinen reissaaminen on aika väsyttävää”, Virolainen kertoo kokemuksistaan.

Pelipaikoilla palautumisaikaa on vähän. Virolaisen mukaan normaali käytäntö on, että jos turnaukseen saavutaan illalla, niin seuraava päivä on mediapäivä. Sitä seuraavana päivänä pelit alkavat.

“Toki turnaukseen voi lentää aikaisemmin, mutta tiheä turnausaikataulu sekä mahdolliset pakolliset liiga- tai turnauspelit saattavat estää tämän“, Virolainen havainnollistaa.

Vapaa-aika aikataulutetaan

Ammattipelaajan kiireiseen arkeen mahtuu myös vapaa-aikaa. Aikataulutus on avaintekijä tasapainon löytymiselle.

“Arkisin vietän aikaa tyttöystäväni kanssa, viikonloppuisin tapaan kavereita, jos se on mahdollista. Välillä vapaata on vähemmän, kun turnaus on tulossa. Turnausten jälkeen on yleensä pari kolme päivää rentoutumista, siihen voi ajoittaa vapaa-ajan vieton”, Virolainen kuvailee.

Tyttöystävän ja kavereiden lisäksi Virolainen on hyvissä väleissä vanhempiensa kanssa. Vanhemmilta on tullut paljon tukea ammattiuran aikana. He tukivat häntä jo silloin, kun pelaaminen oli vasta harrastus.

“Velvollisuuksien hoidon jälkeen ei ollut väliä, mitä tein vapaa-ajalla. Ammattilaisuran alussa vanhemmat näkivät, että pelaamisella voi tienata, ja samalla he myös alkoivat ymmärtää, mitä e-urheilu on. Nykyään he myös seuraavat pelejäni“, Virolainen kertoo arvostavasti.

Suomen pelikulttuuri kehittyy

Suomessa ollaan herätty e-urheiluun vasta viime vuosina. Virolainen pitää kehitystä hyvänä.

“On siistiä, että enemmän ihmisiä ymmärtää lajia. Omasta tekemisestä voi puhua ihmisille, mutta totta kai asia on vielä uusi. Kaikki eivät ymmärrä e-urheilua. Jotkut pitävät lajia naurettavana ja ajattelevat videopelaamisesta stereotyyppisesti. Ymmärrän heidän näkökulmansa, mutta minua tämä ei ole koskaan haitannut”, Virolainen toteaa lajin julkisuuskuvasta.

Suomen e-urheilun harrastajamäärät ovat kasvussa. Virolainen on tavannut turnausmatkoilla myös muiden valtioiden e-urheilijoita. Eri maiden pelikulttuureja on hänen mukaansa vaikea verrata toisiinsa.

“Kaikki kulttuurit ovat erilaisia, ja se vaikuttaa myös e-urheiluun. Eniten pelaajia on Aasiassa. Siellä e-urheilu-tähdet ovat samanlaisessa asemassa kuin Suomen jääkiekkopelaajat”, Virolainen kuvailee.

Suomessakin tarjotaan nykyään e-urheilun koulutusta ja kursseja. Virolaisen mielestä kehitys on oikeansuuntaista.

“Tulevaisuudessa koulutus on luultavasti vielä entistä parempaa, kun monet entiset ammattipelaajat ajautuvat valmennuspoluille” , Virolainen pohtii.

Virolainen näkisi hyvinkin itsensä valmentajana oman pelaajauransa jälkeen.

“Olen ollut jo tähän mennessä jonkin verran ohjaamassa ja tykkään auttaa ihmisiä. Ehkä se on osa mun persoonaa”, Virolainen toteaa hyväntahtoisesti.

Menestykseen ei ole oikotietä

Virolaiselta kysytään usein neuvoa, miten ammattilaiseksi pääsee.

“Siihen ei ole oikotietä. Pitää pelata paljon, jotta on muita parempi. Tämän jälkeen tulevat joukkueasiat”, Virolainen sanoo ytimekkäästi.

Joukkueasioilla Virolainen tarkoittaa yhteistyökykyä ja vuorovaikutustaitoa. Hän kertoo sen olevan yksi tärkeimmistä ominaisuuksista, joita elektronisen urheilun ammattilainen tarvitsee. Lapsesta lukio-ikäiseen asti jalkapalloa harrastanut Virolainen avaa ajatustaan vertaamalla e-urheilua jalkapalloon.

“Toisin kuin jalkapallojoukkue, e-urheilujoukkue on pieni ja tiivis. Usein e-urheilujoukkue koostuu viidestä pelaajasta. Joukkueen sisäinen ilmapiiri on todella tärkeä osa menestystä”, Virolainen havainnollistaa.

Sopivat luonteenpiirteet ja runsas treenaaminen ovat alalla menestymisen salaisuus. Virolaisen peliaika pelkästään Counter-Strike Global Officessa on lähemmäs 10 000 tuntia. “Vakiotyöympäristön” lisäksi Virolainen kertoo pelaavansa vapaa-ajallaan uusinta Call of Dutya kavereidensa kanssa. Suosikkivideopelit ovat pysyneet siis hyvin pitkälti samoina lapsuudesta ammattilaisuraan. Virolaisen intohimo lajia kohtaan tulee hyvin ilmi kysyttäessä, mitä hän tekisi, jos hän ei olisi ammattipelaaja? 

“Jos en olisi ammattilainen, hakeutuisin varmaan yliopistoon opiskelemaan. En tosin tiedä, mille alalle. Olen vain keskittynyt pelaajauraan”, Virolainen täsmentää.

”Aleksib” entisen joukkueensa ENCEN pelipaidassa. (Kuva: ENCE)

Jalat maassa valokeilassakin

ENCEN mediakasvona kansan tietoisuuteen noussut Virolainen on kerännyt mainetta ja julkisuutta taidoillaan Counter-Strikessä. Instagramissa seuraajia on lähes 35 000. Kahvilasta lähdettäessä Virolaisen maine tulee esiin käytännössä. Nuori mies tulee juttelemaan Virolaiselle, ja vahvan pelislangin takaa toimittaja ymmärsi sen verran, että “Aleksib” oli pelannut hienosti tietyssä tilanteessa, ja mies tuli kehumaan häntä siitä. Virolainen mainitsee, että hänet tunnistetaan usein, kun hän on liikkeellä. Hän arvelee syyksi Suomen pienuutta sekä suhteellisen kapeaa e-urheilukenttää. Luonteenpiirteistä paistaa läpi rauhallisuus ja se, että jalat pysyvät maassa, vaikka hän onkin ollut paljon julkisuudessa. 

Juttelemme vielä hetken niitä näitä, minkä jälkeen Virolainen lähtee ostamaan isällensä isänpäivälahjaa.

Artikkelikuva: ENCE