Kuva:pixabay
Trollaus, valeuutiset, propaganda, mitä näitä nyt on. Nettikansan jatkuva riesa aiheuttaa päänvaivaa alati kasvavassa informaatiotulvassa, jolta jokaisen meistä on miltei mahdoton välttyä.
Vastuu lukijalle
Usein kuullaan puhuttavan lukijan vastuusta. Demokratiaan auttamatta kuuluu ilmaisunvapaus ja jokaisella on oikeus ilmaista kantansa vapaasti. Vapaan demokratian eli kansanvallan toteutumista voidaan määritellä valtaenemmistön tahtotilan toteutumista tai menettelytapaa päättäjien valitsemisessa. Usein kuitenkin unohdetaan ääriliikkeiden mielipiteiden tuottamassa tulvassa se, että keskustelu usein jää vaillinaiseksi. Tietojen ja taitojen vajavaisuus sekä yleinen passiivisuus uhkaavat demokratiaa joka päivä.
HBO:n hittisarja, years and years, käsittelee aihetta pelottavan totuudenmukaisesti, vaikka sarja luokitellaan fiktiiviseksi draamaksi. Uutisten todenmukaisuus ja niiden laajamittainen arviointi, kyseenalaistaminen, tulisi olla jokaiselle meistä erillinen oppiaine jo peruskoulussa. Valitettavasti koulutustaso ei ole vakio, ja varsinkin maissa, joissa koulutusta ei juuri ole, valeuutiset ja tehtailemalla vääristellyt jutut saadaan leviämään kulovalkean tavoin. Suomi ei ole tässä asiassa mitenkään suojatussa asemassa tai turvassa. Somekanavamme ovat täynnä toinen toistaan raflaavampia kirjoituksia ja mielipiteitä.
Lainsäätäjillä sormi suussa
Uutisia, maksettuja mainoksia sekä propagandaa vilisee somen fiideissä. Käyttäjän on entistä haastavampaa erottaa, milloin luettu juttu tai klikattu linkki on todellisuutta vai ei. Sisällöntuottajia on niin paljon, ja monet heistä ovat kirjoituksissaan rautaisia ammattilaisia. Kuvamanipulaatio ja facetunettaminen ovat arkipäivää ja puheentunnistusteknologian avulla on mahdollista saada kuka tahansa sanomaan melkein mitä tahansa.
Lainsäädäntö laahaa auttamatta teknologiakehityksen perässä. Lainsäätäjien on miltei mahdoton puuttua kansainväliseen nettikäyttäytymiseen. Strasbourgin sopimus (ETS 189) 2003, sisältää tietoverkkorikollisuutta vastaan solmitun yleissopimuksen lisäpöytäkirjan, jonka tarkoituksena on kriminalisoida luonteeltaan rasistisen ja muukalaisvihamielisen aineiston levittäminen. Valvonnasta vastaa kukin valtio omilla toimillaan, eikä sopimuksella ole yksilötasolla juuri vaikutusta. Toki Euroopan neuvoston legitoima säädös on toimitettu jokaiselle Euroopan neuvoston jäsenvaltioille ja niille, jotka ovat osallistuneet tämän valmisteluun.
Olemmeko osa tulevaisuuden historiaa
Kriittisen tiedon tunnistaminen ja tietoturva ovat sellaisia käsitteitä, jotka tuntuvat monelle meistä vaikeilta. Valtaväestö Suomessa on saanut kristillistä kasvatusta, jossa kielikuvin ja tarinoin eri hahmot tekevät erinäisiä ihmetekoja. Nämä tarinat mielletään usein todeksi ja moni uskoo niihin totuutena.
Ovatko aikamme tarinat osa tulevaisuuden raamattua? Olemmeko osa sitä historiaa, joka meidän jälkeemme tullaan uudelleen kirjoittamaan? Jääkö ajastamme kasa muunneltuja tarinoita, joista totuus on hankala erottaa ja onko sillä tulevaisuudessa edes merkitystä?
