Seppo Tiitinen johti Suojeluspoliisia vuosina 1978-1990. Vuodesta 1990 alkaen Tiitisestä tuli tuttu näky eduskunnan puhemieskorokkeelta ja aina vuoteen 2016 hän toimi eduskunnan pääsihteerinä. Hänen uransa puhuttavin teko on ollut kuitenkin niin kutsutun Tiitisen listan kokoaminen. Suojeluspoliisin päällikkönä Tiitinen sai Länsi-Saksan tiedustelupalvelulta vuonna 1990 vihjelistan Itä-Saksan agentin kontakteista Helsingissä.

Sosiaalidemokraattien ja Stasin välinen yhteys paljastui

Tiitisen lista sisältää 18 henkilön nimen, joilla oli yhteys Itä-Saksan tiedustelupalvelu Stasiin. DDR:n valtiollinen turvallisuus elin tunnettiin myös nimellä Ministerium fur Staatssicherheit (MfS), mutta kansan keskuudessa laitos tunnettiin Stasina. Ulkomaan vakoilun, vastavakoilun, ja laajamittaisen tiedustelun ohelle DDR pystyi organisoimaan ennennäkemättömän suuren vakoiluverkoston, jonka osana myös suomalaiset vakoojat ja poliittiset vaikuttajat olivat. Stasi raportoi löydöistään ja kontakteistaan Neuvostoliiton KGB:lle, jonka tiedustelun etupiiriin Suomi kuului.

Helsingin Sanomien syyskuussa 2018 julkaistun Tuomo Pietiläisen artikkelin mukaan Tiitinen suitsuttaa DDR:n tiedustelupalvelua: ”Poliittisessa tiedustelutoiminnassa DDR oli erittäin ammattitaitoinen. Sen agentit pitivät yhteyttä nimenomaan niihin suomalaisiin, joilla DDR katsoi olevan eniten vaikutusvaltaa Suomessa.”

Samassa HS:n artikkelissa Tiitinen kertoo, että sosiaalidemokraattinen puolue oli Itä-Saksan ulkomaanvakoilun päämielenkiinnonkohde. Tiitisen kertomaa voidaan pitää tietynasteisena paljastuksena, sillä Supo ei ole aiemmin kommentoinut Stasin ja sosiaalidemokraattien välillä olevaa sidettä. Tiitinen perustelee kertomaansa sosiaalidemokraattien vahvalla valta-asemalla sekä Itä-Saksan rationalismilla. DDR oli liian viisas turvautumaan heikkoihin osapuoliin, kun pystyi välittömästi pääsemään kiinni vallankahvaan.

Listan julkaisemista on vaadittu

Listan julkaisemista on vaadittu säännöllisin väliajoin ja tutkimuslupia on haettu vuodesta 2015. Helmikuussa 2018 Yle uutisoi, ettei Supo luovuta Tiitisen listaa julkisuuteen tai tutkimuskäyttöön. Sen sijaan tutkimuslupa DDR:n tiedustelupalvelun Stasin ja Suomen välistä yhteistyötä koskevaan aineistoon myönnetään. Supo perusteli kantaansa Ylelle valtiollisen turvallisuuden säilyttämisellä, sekä Supon kansainvälisen yhteistyön tukemisella. Toisin sanoen lista voisi Supon mukaan vaarantaa Suomen turvallisuuden, sekä olla esteenä kansainväliselle yhteistyölle.

Yksi syy Tiitisen listan julkaisukieltoon on sen poliittinen merkitys. Listan on oletettu sisältävän joukon poliittisia vaikuttajia, mikä selittäisi salamyhkäisyyden ja vaikenemisen ilmapiirin. On esimerkiksi spekuloitu, että listalla olisivat Tarja Halonen, Mauno Koivisto, Martti Ahtisaari, Rafael Paasio, Kalevi Sorsa, Erkki Tuomioja ja Paavo Lipponen. Kaikkia näitä edellä mainittuja yhdistää puoluekanta: kaikki he ovat sosiaalidemokraatteja.

Jos lista julkaistaisiin, moni ansioitunut poliitikko voisi menettää asemansa ja maineensa. Stasin lähipiirissä toimiminen merkitsisi Neuvostoliiton tukemista sekä Suomen puolueettomuuden vahvaa vastustamista. Tiitinen on myöntänyt kotiryssäjärjestelmä sekä suomettuminen leimasivat Neuvostoliiton vallan aikaa, eikä neuvostomyönteisyys ollut harvinaista.

Toisaalta Tiitinen on itse kieltänyt Ylen haastattelussa syyskuussa 2018, että Halonen tai Koivisto olisivat päätyneet listalle. Tiitinen ei kommentoinut, eikä ole koskaan muulloinkaan kommentoinut, listan muita nimiä. Vaikenemisen kulttuuri pitää.

Puoluekannat miesten takana

Tiitisen aloittaessa Supon riveissä, silloisen presidentin Urho Kekkosen piti suojeluspoliisin keskeisimpänä tehtävänä kommunistien seurantaa. Sekä Kekkonen, että Tiitinen kuuluivat Keskusta – puolueeseen. Supon – eli Tiitisen ja Neuvostoliiton välillä oli herrasmiessopimus: tiedot Neuvostoliiton liikkeistä kulkivat Tiitisen ja Neuvostoliiton suurlähetystön lähetystöneuvoksen Viktor Vladimirovin eli Vihtorin kautta Kekkoselle. Vaikka tietojen vaihtoa arvosteltiin, koska se salli tiedostelun valtion rajojen sisällä, se helpotti tavalla tai toisella Keskustan valta-aseman nostamista. Jos SDP pystyi edesauttamaan Stasin vakoilua, Kekkonen pystyi saamaan tietoja suoraan Kremlistä – ja Kreml Suomesta.

Kuten edellä mainittiin, on spekuloitu, että Kekkosen seuraajan presidentti Mauno Koiviston nimi olisi Tiitisin listalla. Myös presidentti Tarja Halosen nimeä on vilauteltu keskusteluissa. Sekä Koivisto että Halonen ovat kuuluneet SDP:n ydin vaikuttajiin ja heillä on yhteys Kalevi Sorsaan. Vuonna 1974 Halonen nimitettiin Kalevi Sorsan eduskuntasihteeriksi. Koiviston presidenttikaudella Sorsa puolestaan toimi pääministerinä.

Tiitisen listalle on epäilty kuuluvan Suomen pitkäaikaisimman pääministerin sosiaalidemokraattien Kalevi Sorsan nimi, vaikka Tiitinen itse on kieltänyt asian. Mielenkiintoiseksi asian tekee se, että Seppo Nevala, joka johti Supoa vuosina 1996-2007, kuului SDP:n ydin vaikuttajiin ja toimi Sorsan poliittisena sihteerinä ennen poliisiuraansa.

Tiitisen lista ja sen ympärillä vuosia pyörinyt media mylläkkä näyttää sittenkin aina johtavan sosiaalidemokraattien piireihin. Esimerkiksi, kun Stasin Suomea koskeva tiedusteluaineisto, niin sanottu Rosenholz – aineisto, saapui Suomeen, olivat sen vastaanottamisesta jälleen kerran päättämässä Halonen, Lipponen sekä Tuomioja. Asiasta uutisoi Suomen Sotilas.

Suomettuminen jätti jälkeensä vaikenemisen ilmapiirin

Supon nykyisellä päälliköllä Antti Pelttarilla ja hänen edeltäjällään Ilkka Salmella on kummallakin kytkös Kokoomukseen. Pelttari toimi kokoomuksen kansanedustajan Anne Holmlundin poliittisena sihteerinä, kun taas Salmi toimi Holmlundin erityisavustajana. Vuonna 2007 Holmlund nimitti Salmen Supon päälliköksi ja Nevalan seuraajaksi.

Vaikka suojeluspoliisin nykyisellä johtoportaalla ei ole suoria kytköksiä sosiaalidemokraatteihin, Tiitisen lista on edelleen pysynyt suljettujen ovien takana. Lista kuitenkin aiotaan julkaista vuonna 2050. Julkaisuajankohta on erikoinen, sillä suurin osa listalla olijoista ei todennäköisesti ole vastaamassa seuraamuksista.

Margit Marjokivi