Lapinlahden vuonna 1841 valmistunut C. L. Engelin suunnittelema mielisairaala. Sairaala-alue puistoineen, puutarhoineen ja harvinaisine kasveineen on rakentunut terapiatoiminnan kautta nykyisen kaltaiseksi pitkän ajan kuluessa.

Helsingin Ruoholahden kupeessa sijaitseva, vuonna 1841 valmistunut Lapinlahden sairaala tuntuu rauhoittavalta keitaalta harvinaisine puineen, merenlahden lintuineen ja vanhoine rakennuksineen.

Tämä C. L. Engelin (1774–1840) suunnittelema Suomen vanhin mielisairaala huokuu historiallista arvokkuutta, erityislaatuisuutta ja rauhaa, vaikka se onkin vuosien saatossa ollut myös monien kiistojen kohteena. Varsinainen sairaalatoiminta alueelta loppui vuonna 2008, eikä Lapinlahden tulevasta käytöstä ole vielä tehty päätöstä. Parhaillaan paikassa järjestetään vilkasta, kansalaisten hyvinvointia tukevaa kulttuuritoimintaa.

Maija Kerko työhuoneellaan Lapinlahden Venetsia-rakennuksessa, joka valmistui alueen huoltorakennukseksi vuonna 1895.

Maija Kerkolle Lapinlahti on yhtä aikaa sekä työpaikka että tutkimuskohde. Hän on uskontotieteestä valmistunut filosofian maisteri, joka tutkii valmisteilla olevassa tietokirjassaan vuonna 1988 perustettua Pro Lapinlahti -liikettä ja sen myötä koko Lapinlahden vaiheikasta historiaa. Kerkolla on nykyään Lapinlahdessa työhuone, josta avautuu näkymä Suomenlahdelle.

– Tästä on ihana seurata noita lintuja, mitä ne puuhaavat. On sanottu, että luontohavainnot heijastelevat tunne-elämää ja tarjoavat sille tulkintamahdollisuuksia, Kerko kertoo katsellen työhuoneestaan merenlahdelle.

Kerkon mukaan Pro Lapinlahti -liikkeen yksi keskeinen ajatus on ollut se, että sairaalaa ei saa lakkauttaa, koska sen potilaat kokivat alueen parantavana paikkana. Ajatuksena oli juuri se, että paikassa saadut moniaistiset luontokokemukset vaikuttivat tunteisiin, ajatuksiin ja toimintaan positiivisella tavalla. Jo sairaalan rakennusvaiheessa ajateltiin, että luonnonkauniilla ympäristöllä on suotuisa vaikutus paranemiseen.

Lapinlahti erilaisten intressien taistelukenttänä

Paikalle on silti suunniteltu monia muitakin käyttötarkoituksia ja Lapinlahden kohtalosta on kamppailtu kiivaastikin. Kerko viittaa esimerkiksi Helsingin kaupungin suunnitelmiin rakennuttaa sairaalan puutarhaan asuntorakennuksia, jota Pro Lapinlahti -liike vastusti.

– Ilman kolmikymmenvuotista Pro Lapinlahti -liikkeen vapaaehtoistyötä tämä paikka olisi luultavasti rakennettu monta kertaa uudelleen.

Kaupungin taholta Lapinlahden kulttuurihistoriallista arvoa onkin Kerkon mielestä monesti väheksytty ja paikkaan on suhtauduttu lähinnä vielä hyödyntämättömänä maana. Kaupungin asenteita on tukenut yleinen suhtautuminen paikkaan pelottavana ”mustana pisteenä Helsingin kartalla”.

Pro Lapinlahti -liikkeen toiminnan myötä ihmisten asenteet paikkaa ja myös mielenterveysongelmia kohtaan ovat Kerkon mukaan kuitenkin muuttuneet positiivisemmiksi. Jatkumona liikkeen pitkäjännitteiselle toiminnalle, nykyiset alueen toimijat vaalivat alueen historiallista perintöä, kunnostavat rakennuksia ja järjestävät monenlaisia mielen hyvinvointia edistäviä kulttuuritapahtumia. Samalla he osallistavat esimerkiksi syrjäytymisvaarassa olevia ja maahanmuuttajia.

Tietokirjailijan työ on itseohjautuvaa mutta antoisaa

Kerko sanoo tietokirjailijan työn olevan varsin itseohjautuvaa ja omasta motivaatiosta lähtevää toimintaa. Hän teki pitkään tietokirjaa toisaalla, mutta Lapinlahdesta hän on löytänyt työtään tukevan yhteisön.

– Täällä luonnon ohella vaikuttavat myös ihmiset, tämä koko yhteisö. Se tuo motivaatiota ja siihen voi tukeutua. Lapsenikin viihtyvät täällä, se on mulle tosi tärkeätä.

Maija Kerko Lapinlahden Venetsia-rakennuksen edessä. Toisen maailmansodan aikaan rakennus sai osansa Neuvostoliiton pommituksista, jonka jäljet ovat vieläkin seinästä hyvin nähtävissä.

Kerko katsoo tietokirjailijan työn antavan itselleen paljon. Hän pystyy esimerkiksi toteuttamaan itseään koulutustaan vastaavalla tavalla, joka tuo henkistä tyydytystä. Samalla työssä kohtaavat omat arvot ja yhteiskunnallinen vaikuttaminen.

– Koen tekeväni tärkeää työtä, joka vastaa omaa arvomaailmaani. Työni heijastelee paitsi Lapinlahden myös psykiatrian historiaa, joka on tabujen verhoama alue kaikkine mielenterveysongelmiin liitettyine stigmoineen. Lapinlahden kautta päästään käsiksi moneen laajempaan yhteiskunnalliseen teemaan.

Kerko toivoo ihmisten ymmärryksen edelleen lisääntyvän Lapinlahden alueen jatkuvasti uhatuista kulttuurihistoriallista arvoista, joiden säilymistä tukisi parhaiten alueen käyttö mielen hyvinvointia tukevana, kaikkien kansalaisten saavutettavissa olevana paikkana. Tietokirjassaan hän haluaa ennen kaikkea välittää tutkimusprosessin myötä tulleen oivalluksensa siitä, että voi uskoa, toivoa ja tehdä enemmän, kuin minkä oli ajatellut olevan mahdollista. Sinnikkään Pro Lapinlahti -liikkeen tarina osoittaa, että aktivismi ja vapaaehtoistyö voivat olla merkittävä osa poliittista päätöksentekoa.

Teksti ja kuvat: Mikko Sillfors