Alvar Aallon ja hänen perheensä koti kätkeytyy Munkkiniemen vehreyteen ja avautuu puutarhaan. Kodin jokaisesta ikkunasta on yhteys ympäröivään luontoon. Aallot suunnittelivat kotinsa heille itselleen, minkä voi tuntea kodin jokaisesta, tarkasti suunnitellusta yksityiskohdasta. Niitä ei ole liikaa, vaan sopivasti ja tyylillä.
Aloitan Alvar Aallon kotitalon kierroksen puutarhasta, jossa käyn ennen kuin oppaamme Anni Mäkilammi tulee hakemaan meitä eleettömän talon edestä Helsingin Riihitiellä. Liuskekivet kutsuvat puutarhaan ja houkuttelevat etsimään omenapuuta, jonka kukkia Alvar Aalto mustavalkokuvassa ihasteli 40-luvulla. Astelen liuskekivipolkua talon taakse ja huomaan, että talon paraatipuoli on puutarhan puolella. Kauniissa puutarhassa on kaikkea: puita, kalliota ja vinoaitaa, jota löytyy tyypillisimmin maalaistalojen pihoilta. Voin vain kuvitella, kuinka vehreä maisema avautui avautui puutarhassa 30-luvulla, joka oli keskeinen syy sille, miksi Aallot halusivat rakentaa Munkkiniemeen kodin itselleen sekä kahdelle lapselleen, Johannalle ja Hamilkarille.
Aalto liukenee paikalta
Menemme sisään eleettömästä pääovesta ja aloitamme arkkitehtuuritoimiston puolelta, joka on kadun puolella sijaitseva ”puolijulkinen tila” ja erotettavissa liukuovella yksityiskodista. Tilassa työskenteli aikoinaan miltei kahdenkymmenen ihmisen tiimi talon rakennusvuodesta (1936) aina vuoteen 1955 saakka, jolloin valmistui Aallon ateljee samaan tarkoitukseen.
Arkkitehtitoimistossa oli niin tiivis tunnelma, että Alvar Aalto pakeni usein työskentelemään yläkerran makuuhuoneeseen ikkunan ääreen. Sieltä Aalto pääsi parven kautta pujahtamaan takaisin toimistoon, kun häntä siellä kaivattiin. Alvarilla oli toimiston paras paikka ikkunan vieressä, mutta hän löysi luovuudelleen rauhaa omasta makuuhuoneestaan.
Olohuonetta hallitsee flyygeli
Etenemme liukuovien ohi kodin yksityiselle puolelle ja ensimmäisenä katse kiinnittyy flyygelin, jonka päällä on mustavalkokuva Aino Aallosta – Aino siis soitti pianoa! Esillä on on useita Alvar Aallon maalauksia, joita hän ei signeerannut, koska ei pitänyt itseään ammattitaiteilijana.
– Taide oli Alvar Aallolle rakas harrastus ja hän maalasi tauluja koko elämänsä. Se toimi hänelle välineenä saada inspiraatiota muihin töihin. Maalausten ajoittaminen on kuitenkin hankalaa signeerausten puuttumisen takia, kertoo opas Anni.
Aaltojen olohuone on kokoelma mielenkiintoisia esineitä: Mehiläispesä-valaisin, seepraraidallinen Tankki-tuoli, Paimion sairaalaan 30-luvulla suunniteltu pikkupöytä, 50-luvun tyyliä edustava Aalto-pöytä ja mielenkiintoisin kaikista: metallipöydän prototyyppi 20-luvulta, joka ei päätynyt lainkaan tuotantoon. Se näyttääkin enemmän Hercule Poirotin yöpöydältä kuin Aaltojen kynästä lähteneeltä. Taideteos ovensuussa pysäyttää oppaan ja meidät hetkeksi sen äärelle.
– Grafiikka on arkkitehti Le Corbusierin tekemä. Hän lahjoitti teoksen Elissa Aallolle vuonna 1957. Aallot ja Le Corbusier tunsivat hyvin toisensa ja kokivat molemminpuolista ammatillista kunnioitusta, vaikka eivät ihan parhaita kavereita olleet, kertoo Anni kuuluisien arkkitehtien suhteesta.
Koristeelliset ruokapöydän tuolit
Siirrymme ruokailutilan puolelle ja ihailemme Aino Aallon suunnittelemaa astiakaappia, joka on täynnä hänen omia lasiesineitään, Niitä samoja, joita sain itse kymmeniä vuosia sitten häälahjaksi.
– Jos satutte törmäämään näihin Ainon suunnittelemin värillisiin snapsilaseihin, ottakaa talteen! Ne ovat harvinaisia ja todella arvokkaita, opastaa Anni meitä.
Pöydän ympärillä olevat koristeelliset puutuolit poikkeavat muusta tyylistä, sillä ne hankittiin häämatkalla italiasta vuonna 1924. Alvar inspiroitui luonnon ja käytännöllisyyden lisäksi Italiasta, mikä ilmenee monissa hänen ratkaisuissaan; myös Finlandia-talon seinässä, joka ei ollut paras ratkaisu pohjolan ilmastoon. Keittöön meitä ei päästetä, vaan katsomme sitä lasioven läpi. Se näyttää aivan isovanhempieni keittiöltä, ja kun myöhemmin pääsen sinne huomaan, että se myös tuoksuu samalta.
Yläkerrassa syötiin aamiainen
Päätämme kierroksen yläkerran aulaan ”talon kolmannen takan” ääreen, jossa Aallot nauttivat aamiaisen. Mikä on mielenkiintoista, sillä ruokailutila ja keittiö sijaitsevat alakerrassa. Katselemme perheenjäsenten makuuhuoneisiin. Hanni-tyttären makuuhuone on alkuperäisessä 30-luvun ’asussaan’. Fiilistelen makuuhuoneen ikkunasta avautuvan puutarhan rauhaa ja vehreyttä – ei ihme, että mestari pakeni tänne alakerran hässäkkää!
Kylpyhuoneessa on täysikokoinen amme ja Paimion parantolaan suunnitellut altaat, jotka ovat mielestäni kummallisen näköiset. Annin mukaan pesualtaan malli selittyy sillä, että siitä suunniteltiin mahdollisimman äänetön ja roiskeeton parantolan potilashuoneiden vaatimuksiin. Useista pyöreistä yläkerran kattoikkunoista kurkistaa taivas.
Kierros on päättynyt. Juttelen vielä hetken oppaamme Annin kanssa ja kysyn, onko hänellä talosta salaisuuksia kerrottavanaan.
– Ei varmaan ole salaisuus, mutta intensiivinen ja tiivis yhteistyö vaimojen kanssa. Aino ja Elissa olivat suuri osa kaikkea, ja se oli Aallon itsensäkin mielipide. Tämä ei olisi onnistunut ilman heitä!
Entä oppaamme mieliesine Aallon tuotannossa?
– No, tuo kuuluisa vaasi, jonka inspiraation lähteenä oli inuiittinaisen nahkahousut, ei aaltomainen liike kuten yleisesti luullaan. Mielenkiintoista on, miten taiteilijan mieli toimii, sanoo Anni arvoituksellisesti hymyillen.
Kuvat: Hetamari Woods
