Jokainen tarvitsee jossain vaiheessa elämää terapiaa, tai jonkun, jolle puhua. Eri taustoista tuleville henkilöille lähtökohdat mielenterveyden hoitoon ovat vaihtelevia. Se ei tule yllätyksenä, että psykoterapia on kallista, eikä kaikilla ole samanlaisia mahdollisuuksia hoitoon. Julkinen terveydenhuolto tarjoaa kyseisiä palveluita, mutta se on asia erikseen , miten “helppoa” terapiaan loppujen lopuksi on päästä.
Vierestä seuranneena, olen huomannut, miten vaikea terapiaan on päästä julkiselle puolelle. Vaikka julkinen puoli tarjoaa terapiaa sekä muita mielenterveyden hoitoon suunnattuja palveluita, voi prosessi kestää jopa vuoden, ennen kuin sinne asti pääsee. Edellytys sille, että olet oikeutettu Kelan tukemaan terapiaan, vaatii diagnoosin mielenterveysongelmasta, sekä hoidettavalla on oltava kolmen kuukauden hoitosuhde psykiatrille. Onko se siis edellytys, että vähävarainen, esimerkiksi yksinhuoltajana toimiva vanhempi, kustantaa itsensä kipeäksi useammasta yksityisestä lääkärikäynnistä pitääkseen huolen, että oma lapsi saa tarvitsemaansa apua, sekä saa oikeuden Kelan tukemaan terapiaan? Vastaus tähän kysymykseen on kyllä. Yksityisellä puolella 30 minuuttia terapiaa maksaa noin 90 euroa. Useampi suomalainen voi varmasti samaistua siihen, että kyseinen rahamäärä on paljon varsinkin opiskelijoille ja vähävaraisille. Opiskelijoiden kohdalla aihetta voi toki argumentoida sillä, että koulut tarjoavat koulupsykologin apua, mutta kaikille se ei ole vaihtoehto. Itse voin tukea tätä väittämää siltä kantilta, etten ole koskaan kokenut mukavaksi sekoittaa koulua ja yksityiselämäni tapahtumia sen syvemmin, jonka takia myös koulupsykologille on ollut suuri kynnys mennä.
Se ei vaadi diagnoosia mielenterveysongelmaan, että voi tarvita ammattiapua. Yhä enemmän kuulen, miten minun lähipiirille on miltei ensimmäisten tapaamisten jälkeen määrätty tai suositeltu eri lääkityksiä, mikä joillekin on ollut toimiva tapa hoitaa ongelmaa, mutta useammalle se on ollut joko epämiellyttävä kokemus tai väärä lähestymistapa.
Mieleenpainuvin lause, jonka olen terapiassa käyneiltä kuullut on kaikilla sama: Jokaikinen tarvitsisi terapiaa jossain vaiheessa elämää. Viimeinen vuosi on ollut kovin raskas, ja vaikka omaankin niin sanotusti “puhtaat paperit”, olen silti kamppaillut sen kanssa, miten vaikea on päästä terapiaan julkiselle puolelle. Ammattilaisen kanssa puhuminen antaisi varmasti osviittaa siihen, miten omia vaikeuksia tulisi lähestyä. Opiskelijana taloudellinen tilanne ei kuitenkaan ole niin suotuisa, että yksityiselle vastaanotolle meno olisi mahdollista.
Viime vuoden lopulla Myllypuron terveysasema alkoi järjestämään ilmaista terapiaa yli 13- vuotiaille. Tällä ehkäistään mielenterveysongelmien vakavoitumistasekä autetaan alueella asuvien vähävaraisten arkea. Tämä on hyvä esimerkki siitä, miten tilannetta voidaan edistää oikeaan suuntaan. Ottamalla askelia eteenpäin, jotta kaikki saisivat tarvitsemaansa apua, tarvitaan enemmän samankaltaisia toimenpiteitä.
