Jääkiekkolegenda Teemu Selänne päätti upean uransa vuonna 2014. Selännettä voidaan kiistatta pitää kaikkien aikojen suomalaisena jääkiekkoilijana. Vaikka mieheltä puuttuu arvokisa kultamitali, on hänen uransa vailla vertaa. Urallaan Selänne pelasi kuusissa olympialaisissa, joista tuomisia oli neljä olympiamitalia. MM-tasolta palkintokaappia koristavat hopeinen ja pronssinen mitali vuosilta 1999 ja 2008. Kaunein kruunu uralla on Stanley cupin voitto Anaheim Ducksien riveissä vuonna 2007.
– Kun viidentoista vuoden jahtaamisen jälkeen voitettiin Ducksien kanssa Stanley cup, menee se kaikkien muiden saavutusten edelle. Silloin putosi iso kivi sydämeltä ja se tuntui kuin elämäntyö olisi nyt tehty. Se oli unelmien täyttymys, summaa Teemu Selänne uransa sykähdyttävintä hetkeä.
Pitkän uran aikana paljon kokenut Selänne on aina nauttinut joukkuepelaamisesta ja siitä yhteishengestä, mikä joukkueessa on. Selänne kuitenkin peräänkuuluttaa menestyvän joukkueen ominaisuutena erityisesti toisten huomioimista.
– Aina ei ole merkitystä sillä, miten sinä itse pelaat, vaan miten me joukkueena onnistumme. Vanha sanonta pitää paikkaansa. Joukkue on juuri niin hyvä kuin sen heikoin lenkki. Olen huomannut sen, että mitä enemmän pelaa, sitä enemmän miettii myös sitä, miten voin auttaa joukkuekaveriani pelaamaan paremmin. Joukkueessa on myös paljon huolenpitoa sen muista jäsenistä, kuvailee Selänne joukkueurheilun hienoutta.
Musiikki vie kohti peliä
Musiikilla on joukkueurheilussa, kuin urheilussa yleisestikin, suuri merkitys. Koppimusiikki herättää, johdattaa otteluun ja myös rauhoittaa. Teemu Selänteen osalta musiikki on aina ollut osa hänen pelaajauraansa.
– Ennen pelejä, minulla oli ne tietyt biisit, jotka soitin matkalla hallille. Siihen kuuluivat Dire Straist, Sultans of swing, vähän Pink Floydia ja Metallicaa. Sellaista musiikkia, jossa oli fiilistä, kertoo Selänne tavastaan keskittyä peliin.
– Silloin kun olin pikku poika ja pelasin Jokereissa, niin aina kun mentiin isoon peliin, niin silloin soi Eye of the Tiger, naurahtaa Teemu Selänne. – Se oli merkki, että nyt mennään.
Pukukoppimusiikilla ei Teemu Selänteelle ole henkilökohtaisesti ollut enää niin suurta merkitystä, kuin niillä soinnuilla, jotka ovat soineet matkalla hallille. Pukukopissa on Selänteen aikana soinut hyvin monipuolinen musiikki, ja siitä ovat yleensä huolehtineet enemmän musiikista kiinnostuneet pelaajat.
– Onhan se niin, että kun joukkueessa on paljon erilaisia pelaajia, niin jonkun mielestä juuri silloin soiva musiikki on ihan paskaa. Muistan hyvin, kun me maajoukkueessa kuunneltiin suomipoppia, niin Niinimaan Janne tuli sanomaan, että pojat paannaan nyt tämä roska pois ja kuunnellaan kunnon musiikkia, naurahtaa Teemu Selänne pukukoppimuistolleen. – Ei me kyllä periksi annettu, vaan aika lailla suomipoppi voittoisesti mentiin, Selänne jatkaa.
Teemu Selänne, pihapeleistä Stanley cup voittajaksi, Rocky Balboan esimerkin innoittama mestariksi ja Metallican tahdein suomalaiseksi salamaksi.
Kuuntele koko Teemu Selänteen haastattelu alla olevasta linkistä. Haastattelija Elina Ekström. Haastattelu oli osa Urheilua ja Tunteita ohjelmaa, joka käsitteli joukkueurheilun hienoutta ja pukukoppimusiikkia.
Teksti: Mikko Reitti
