Meillä oli toissapäivänä lapsen asioille ajanvaraus. Kiirehdimme aamulla siis lapsen kanssa junaan, ja juna-aseman rappuset olivat jäässä. Lunta oli pakkautunut portaille niin, että hyvä kun portaiden reunat näkyivät alta. Hetken tuumimme, pitääkö lähteä kiertämään jotakin muuta kautta, mutta aika oli kortilla. Päätimme varovaisesti lähteä laskeutumaan portaita.
Poikani liukastui, ja laski rappuja vastentahtoisesti kuin pulkkamäessä näkymättömällä pulkalla. Siististi, pehmeästi, vaarattomasti, toppahousuillaan. Minä pelästyin, ja kiiruhdin rappuja alemmas poikaa ylös auttamaan. Virhe. Hengenvaarallinen, jyrkkä jäärata, apunaan painovoima, voitti ja laskeuduin rappusia naama edellä ennätysvauhtia.
En muista laskeutumisestani oikein mitään. Kaikki tapahtui niin nopeasti. Nousin ylös naureskellen, ja kerroin erittäin pelästyneelle lapselleni, että olen ihan kunnossa.
Junaa laiturilla odotellessamme tajusin että ranteeseeni sattui, ja sormissa oli verta vuotavia haavoja. Suoritimme kaikki,mitä päivän aikana pitikin ja palasimme kotiin. Reissulla meni muuten moni muukin asia pieleen, niin kuin Murphyn lain mukaan kuuluukin. Ranne oli hieman hellänä, mutta ajattelin sen menevän itsekseen ohi.
Seuraavana aamuna huomasin, että käteni olikin itseasiassa aika kipeä. Rystysistä puoleen väliin käsivartta särki jo aika kovasti. Lähdin päivystykseen, ja koko käsivarteni tutkittiin tarkasti. Diagnoosi oli, ettei murtumaa ollut. Selvisin ihmeen kaupalla pelkällä nyrjähdyksellä. Ilmalentoni oli niin hurja, että yksi nyrjähdys ja pari mustelmaa ovat mielestäni jo silkka voitto. Olisi voinut käydä todella pahasti.
Minulle sattuu ja tapahtuu melkoisen usein kaikenlaista. Painelen vauhdilla menemään ja paidan hiha jää ovenkahvaan – monet lempipaitani ovat revenneet näin. Hiukset jäävät milloin mihinkin kiinni, mekko jää oven väliin. Työkenkäni lipsahti kerran edellisessä työpaikassani, astuin vinoon ja jalkapöytäni murtui. Kreikassa polvistuin meressä suoraan meduusan päälle. Olin raskaana ja viikkoa aiemmin murtanut suihkussa selkärankani jonkin pienen, riisinkokoisen välipalasen.
Voisi hyvinkin sanoa, että minulla on uskomaton tuuri. Se taas on mielipideasia, onko minulla hyvä vai huono tuuri. Toisaalta kaikkea ihmeellistä sattuu juuri minulle koko ajan, toisaalta, vaikka pöllöilen impulsiivisesti menemään, vältyn kuitenkin useimmiten pahimmilta vaurioilta.
Suomalaisille sattuu tapaturmia keskimääräistä enemmän, kertoi YLEn artikkeli vuodelta 2013, mutta nyt uusin THL:n tutkimus aiheesta kertoo Suomen olleen vuonna 2019 Euroopan tilaston kärjen viidentenä. Liettuassa tilastoituja tapaturmia oli eniten, sitten Latviassa, Kroatiassa ja Virossa. Vähiten tapaturmia oli tilaston mukaan sattunut Kreikassa.
Vakuutusyhtiöt tutkivat tapaturmia ja sitä, olisivatko ne voineet olla estettävissä. Artikkelin mukaan kirkkaasti yli puolet tapaturmista olisi vältettävissä; maalaisjärjellä, harkinnalla, kunnon jalkineilla ja niin edelleen. Kiire oli myös yksi iso tekijä tapaturmien syntyyn.
LähiTapiolan tammikuussa julkaiseman tiedotteen mukaan viime vuosina kaatumisvahinkojen määrä on yksittäisinä viikkoina jopa kolminkertaistunut normaalitasosta. Kaatumistapaturmien määrä on tyypillisesti suurin talven alkukuukausina.
Asiasta kukkaruukkuun, olisiko kenelläkään halvalla kaupan nastakenkiä, kunnon kypärää ja kenties vaikka jonkinlaista kevyttä haarniskaa?
HANNA AULAVUORI
9.2.2022
