Maaria Vallinheimo, 40, on tanssinut kansantanssia kuusivuotiaasta asti. Satubaletti ja taitoluistelu saivat väistyä, kun tanssi vei tytön mennessään.
Tanssin kipinä syttyi jo ekaluokkalaisena, kun paras kaveri pyysi Maaria Vallinheimon mukaan harjoituksiin.
“Sille tielle jäin. Jokin tanssimisessa tuntui luontaiselta, tykkäsin heti. Vanhempi veljenikin lähti mukaan ja ehti harrastaa tanssia useamman vuoden. Tanssin ensin Soukan kansantanssijoissa, mutta vaihdoin sitten ohjaajan perässä Helsinkiin Seurasaaren kansantanssijoihin. Ohjaaja ja koreografi Varpu Heinonen vetää harjoituksiamme edelleen.”
Seuran harjoituksiin Vallinheimo ajaa joka viikko Lohjalta asti.
“Motivaatio on säilynyt kaikki nämä vuodet. Harrastus on tärkeä sosiaalinen yhteisö. Nämä ihmiset ovat ystäviäni, ja täällä saan olla oma itseni. Haluan myös tanssia korkeatasoisessa ryhmässä, eikä asuinalueellani ole tarjolla vastaavaa”, hän kertoo.
“Kansantanssi on esittävää taidetta”
“Kansantanssi mielletään usein samaksi asiaksi kuin tanhu, mutta käsitteet on pidettävä erillään. Tanhu on tanhuvakkaan perustuvaa tanssia, jota tanssitaan täysin ohjeiden mukaan. Kansantanssi on muodostunut esittävämmäksi taiteeksi joko tanhuvakan pohjalta tai uutta luoden. Siihen kuuluu koreografia ja musiikki”, tarkentaa Vallinheimo.
Vallinheimon mielestä ihmisten olisi hyvä kokeilla kansantanssia, ennen kuin tuomitsevat sen liian helpoksi tai pelkästään piirissä pyörimiseksi.
“Ennen pitkää tanssin haastavuus voi yllättää. Yhden tanssin omaksuminen vaatii jo hyvää tanssitaitoa: koordinaatiokykyä, rytmitajua, muistamista sekä useita treenikertoja. Tanssinopettajat opiskelevat ammattikorkeakoulussa, mikä kertoo osaltaan lajin vaativuudesta”, hän sanoo.
Tanssijasta koreografiksi
Vallinheimo on tanssimisen lisäksi myös itse ohjannut ja tehnyt koreografioita seuran pienemmässä lisäryhmässä Liekkeessä.
“Oli halu päästä itse tekemään. Mieleeni oli tullut paljon ideoita ja niinpä tarjouduin vetämään lisätunteja halukkaille. Saimme luotua 6-8 hengen ryhmän, jonka kanssa harjoittelemme aktiivisesti. Suunnittelemme tansseja paljon myös yhdessä.”
“Fokuksessa on tarinan kertominen. Pienessä ryhmässä itseilmaisu korostuu, jotta tunteen ja tarinan välittäminen yleisöön onnistuu. Yhdistämme vanhaa ja uutta niin musiikissa kuin puvustuksessa. Toteutuksemme ovat saaneet tunnustusta erilaisissa tanssikilpailuissa ja -katselmuksissa”, Vallinheimo juttelee.
Keikat vaakalaudalla
Vallinheimo kertoo, että ovat seuran kanssa esiintyneet vuosien varrella erilaisissa tilaisuuksissa laivoilla, kansanmusiikkitapahtumissa, yksityistilaisuuksissa ja omissa esityksissä. He ovat tehneet myös yhteistyötä muiden tanssiryhmien ja muusikoiden kanssa.
Syyskauden harjoitukset ovat nyt käynnistyneet, mutta kukaan ei vielä tiedä, voidaanko suunnitellut esiintymiset toteuttaa.
“Lieke tähtää keikalle tammikuussa järjestettävälle Folklandia-risteilylle. Seurasaaren kansantanssijat täyttää tänä vuonna 50 vuotta. Meillä piti olla juhlagaala Aleksanterin teatterissa jo lokakuussa, mutta koronan takia kevään treenit ja samalla koko näytös peruttiin. Uusi näytösajankohta on kaavailtu huhtikuulle. Toinen iso tapahtuma on Seurasaaren juhannus. Toivottavasti nämä tilaisuudet toteutuvat”, sanoo Vallinheimo.
KUVAT: Tua Sysimiilu
