Tallinnan Telliskiveen avattiin kesäkuussa 2019 valokuvataiteen museo Fotografiska. Idea museon avaamisesta Tallinnaan syntyi virolaisen Maarja Loorentsin vierailtua Tukholman Fotografiskassa.
Nopeasti kasvavalla ja kehittyvällä, trendikkäällä Telliskiven alueella Tallinnassa sijaitsee viime kesäkuussa avattu Fotografiska-valokuvataidemuseo. Vanhan teollisuuskiinteistön lasioveen liimattu teksti Tere tulemast pildile! toivottaa vierailijan tervetulleeksi avaraan, boheemilla tyylillä sisustettuun halliin.
Rakennuksen pohjakerroksessa operoi infotiskin lisäksi kahvila ja museomyymälä, josta voi ostaa muun muassa julisteita, kalentereita ja valokuvakirjoja. Ylimmässä kerroksessa sijaitsevassa ravintolassa ja viinibaarissa voi rentoutua Tallinnan kattojen yllä.
Vincent Peters kokee tabujen rikkomisen umpikujana
Museon näyttelyitä pääsee ihastelemaan kahdessa eri kerroksessa. Toisessa kerroksessa on esillä muoti- ja muotokuvaaja Vincent Petersin Sisäinen valo -näyttely.
Saksalainen Peters on kuvannut neljänteen näyttelyynsä näyttelijöitä ja malleja itselleen tyypillisellä tavalla; valoilla ja varjoilla leikkien. Kaikki teokset ovat käsitelty mustavalkoisiksi, ja lopputuloksena on sensuelli, intiimi ja kaunis kokonaisuus.
Valokuvissa poseeraa muun muassa Charlize Theron, Jon Hamm, Scarlett Johansson ja Michael Fassbender.
Valokuvaajan inspiraationa toimii potretit 50-60-lukujen Hollywood-tähdistä. Petersille kauneus heijastaa kulttuuria, ei pinnallisuutta. Hänellä on uniikki ja esteettinen tyyli kuvata julkisuuden henkilöitä ihmisinä, ei vain malleina.
“Taiteilijan rooli oli pitkään työntyä syvälle tuntemattomaan, mutta tabujen rikkominen sinnikkäästi on umpikuja. Tänä päivänä tuntuu yhtä tärkeältä löytää takaisin aitoihin tunteisiimme tarkkailla ja tuntea asioita. Luoda uudelleen se yhteys, joka on joskus kateissa.” Peters on kommentoinut.
Aiemmin Tukholman Fotografisk-museossa nähty Sisäinen valo on esillä 16.2.2020 asti.
Mandy Barker kuvaa ympäristökriisiä illuusioiden avulla
Museon kolmannessa kerroksessa on näytillä Mandy Barkerin Artefaktien meri.
Brittiläinen valokuvaaja Barker kuvasi uimarantojen muovijätettä, kunnes hän huomasi, ettei teoksia tai aihetta huomioitu. Ympäristöasioista kiinnostunut Barker ratkaisi ongelman luomalla keräämästään jätteestä kauniita, keskustelua herättäviä taideteoksia.
Mustaa pintaa vasten asetellut jalkapallot, hammasharjat tai lelut näyttävät leijuvan avaruudessa. Barker on muotoillut rannoilta kerättyjä muoviroskia myös esittämään merestä tyypillisesti löytyviä kasvistoja; muoviset kertakäyttöhansikkaat muistuttavat korallia.
Salin lattian peittävässä tarrassa näkyy tusina erilaisia jalkapalloja, ja niiden alla maat, joista ne on löydetty. Jalkapalloja on huuhtoutunut rannoille Australiasta Yhdysvaltoihin. Iso-Britannian rannalta on löydetty Disney-teemainen pallo. Barker halusi ottaa jalkapallot isoksi osaksi näyttelyä, sillä maailman suosituin laji yhdistää ihmisiä ympäri maailmaa, kuten myös muovin kulutus.
Näyttelyn taustalla kuuluu aaltojen kohinaa. Esillä on myös merestä löydetty c-kasetti, joka toimii edelleen. Kasettia voi kuunnella kuulokkeilla.
Videotykki heijastaa seinään videon, jossa kuvataan Barkerin tyypillistä työpäivää. Hän löytää rannalta linnunpoikasen, joka ei pärjää aallokoissa. Kuoltuaan linnunpoikasen maha avataan saksilla, ja sieltä löytyy kymmeniä pieniä muoviesineitä.
Barker haluaa töillään herättää keskustelua muovijätteestä. Valtava osa tuotetusta muovista päätyy maailman vesistöihin, ja sitä kautta tuhoamaan eläimiä ja kasvistoja.
Barker selittää, miksi hänen tavoitteensa on lisätä ongelman tiedostusta.
“Tutkijat uskovat nyt, että merissä voi olla jopa 20 kertaa enemmän muovia, kuin mitä olemme tienneet. Järkyttäviä löydöksiä tehdään jatkuvasti, ja se, ettemme tiedä tarpeeksi ongelmasta tarkoittaa, että paljon enemmän tutkimuksia täytyy tehdä. Varsinkin siitä, miten muovi valtamerissä voi vaikuttaa ihmisen terveyteen.”
Artefaktien meri on nähtävillä 9.2. asti.
Nälänhätä, pakolaisuus, taudit ja terrorismi
Aaltojen kohina vaihtuu alttoviulun rauhalliseen sävelmään, kun siirrytään näyttelyistä kiistatta eniten tunteita herättävään, James Nachtweyn Memoriaan. Amerikkalainen Nachtwey on yksi maailman tunnustetuimmista kuvajournalisteista. Hän on valokuvannut työkseen 80-luvulta asti, dokumentoiden sotia, luonnonkatastrofeja ja konflikteja ympäri maailmaa.
Taustamusiikki soi sopivalla voimakkuudella; tarpeeksi lujaa luodakseen tunnelmaa, mutta ei niin lujaa, että dominoisi tilaa tai häiritsisi kokemusta.
Memorian teokset muodostavat kertomuksia. Viroksi ja englanniksi lukevat kuvatekstit kertovat katsojalle selkeästi mitä, missä ja milloin. Kysymys miksi jää katsojan itse mietittäväksi.
Esillä on valokuvia muun muassa Euroopan pakolaistulvasta, Sudanin Darfurin konfliktista, sekä myös Nachtweyn kotimaasta. Yhdysvalloissa hän on kuvannut poliisiväkivaltaa ja maan rajuja vankeustuomioita, unohtamatta ikonisia otoksia WTC-tornien iskuista syyskuun 11. 2001.
Nachtwey on tallentanut ihmisiä ja tapahtumia niin taidokkaasti, että kuvia voisi epäillä lavastetuiksi. Ne eivät kuitenkaan sitä ole.
“Olen ollut todistajana. Olen todistanut ihmisten menettävän kaiken – kotinsa, perheensä, kätensä, jalkansa ja mielenterveytensä. Silti, jokaiselle on jäänyt arvokkuutta, ihmisyyden pelkistymätöntä piirrettä”, Nachtwey on kuvannut elämäntyötänsä.
“Nämä kuvat ovat minun testamenttini. Tapahtumia, joita olen taltioinut ei tulisi unohtaa eikä ikinä toistaa.”
Kahdensadan valokuvan lisäksi näytteillä on myös lyhyt dokumenttivideo. Siinä herkistynyt Nachtwey kertoo, ettei oikein ymmärrä, miksi hän on yhä elossa, kun kymmeniä ystäviä ja kollegoita on kuollut.
Memoriaa on näytteillä 1.3. asti.
