Frisbeegolf on yksi nopeimmiten kasvaneista urheilulajeista Suomessa 2000-luvulla. Harrastajamäärät kilpailevat jo jalkapallon kanssa. Lajia seitsemän vuotta kilpailullisesti pelannut Aleksi Lohtander on nähnyt lajin kasvun läheltä nuoren uransa aikana.
Kuva: Aleksi Lohtander
Hämeenlinnalaislähtöinen Aleksi Lohtander, 21, on pelannut frisbeegolfia kilpailullisesti jo reilut seitsemän vuotta. Hän innostui lajista jo lapsena, kun kävi kokeilemassa heittämistä isänsä kanssa. Ensikokeilun jälkeen laji vei mennessään.
– Pelasin pienenä pesäpalloa, ja jossain vaiheessa hieman kyllästyin ja hain uutta harrastusta. Sitten tuli vastaan tällainen laji, missä ei sinällään ole valmentajia ja saa treenata milloin haluaa. Siitä se innostus lähti. Hankin pari kiekkoa, bagin, sitten vähän isomman bagin. Heti seuraavana keväänä menin jo kisaamaan liiton kisoihin, Lohtander kertoo innostuksen synnystä.
Nykyään Lohtander opiskelee fysiikkaa Helsingin yliopistossa, mutta aikaa riittää silti harjoitteluun. Asepalvelusta suorittaessa vuonna 2018 tilanne oli haastavampi.
– Aika paljon tulee pelattua, noin neljästä viiteen kertaa viikossa kesäisin. Kilpailtua tulee myös aktiivisesti, kymmenestä viiteentoista kilpailua kauteen. Tavoitteena olisi käydä muualla Euroopassa enemmän kisaamassa, mutta näin opiskelijabudjetilla ei hirveästi reissata.
– Intin aikaan kausi meni aivan penkin alle, mutta opiskelut ei juuri haittaa pelaamista. Koulusta on kuitenkin pitkä kesäloma, käytännössä toukokuun alusta syyskuuhun. Enemmän työt loman aikana haittaavat kuin itse opiskelu.
Harrastajamäärien kasvu lisää kilpailua
2000-luvun aikana frisbeegolfin suosio Suomessa on ollut valtavassa kasvussa. Matala aloittamiskynnys ja hyvä tarjonta harrastuspaikoista on innostanut ihmisiä heittämään kiekkoa.
– Viimeiset kymmenen-kaksikymmentä vuotta lajin harrastajamäärissä on ollut ihan räjähdysmäinen nousu. Määrän noustessa tasokin nousee. Sillä tasolla, mitä seitsemän vuotta sitten juniorina pelasin, ei mitenkään pärjäisi tänä päivänä. Itsekin täytyy kehittyä entisestään, kun junnuja tulee takaa rinnalle ja ohi kovaa tahtia.
– Frisbeegolf-ratoja on tullut paljon lisää lajin kasvun myötä. Silloin, kun itse aloitin, ratoja oli koko maassa sadasta pariin sataan, kun nykyään niitä on on liki seitsemänsataa, ja koko ajan tulee lisää.
Väkilukuun suhteutettuna Suomessa lajin harrastajamäärä on maailman kärkeä. Yhdysvalloissa harrastajia on määrällisesti enemmän, ja sieltä maailman huiput keskimäärin lajissa tulevat.
– Suomalaisetkin alkavat pärjätä maailmalla, mutta meillä talvi rajoittaa harjoittelua todella paljon. Amerikkalaiset treenaavat 12 kuukautta vuodessa, suomalainen sen seitsemän tai kahdeksan, ja siinä tulee tasoeroa. Suomesta kovimmat pelaajat lähtevät Yhdysvaltoihin treenaamaan talveksi.
Tavoitteena kehittyä entisestään
Vaikka frisbeegolf suuressa suosiossa Suomessa onkin, ei sillä elantoaan moni vielä tee. Ainoastaan aivan kärkipelaajat pystyvät pelaamaan täysipäiväisinä ammattilaisina.
– Ehkä 20-50 pelaajaa pystyy tätä maailmassa pelaamaan ammatikseen. Heilläkin iso osa tuloista tulee sponsorisopimuksista. Pelkillä palkintorahoilla pystyy ehkä maksimissaan pari yksilöä elämään.
Lohtanderilla itselläänkin on sponsori, ruotsalainen Kastaplast. Rahaa hän ei kuitenkaan sopimuksesta saa, mutta firma kustantaa hänelle varusteet vastineeksi näkyvyydestä.
Tulevaisuuden tavoitteet frisbeegolfin parissa mies pitää maltillisina, mutta johdonmukaisina.
– Ykköstavoite on nyt nostaa omaa ratingia. Se pitää saada ylemmäs, että pääsee haastamaan Suomen ja maailmankin kärkeä. Sitä kautta pääsisi SM-kisoihin ja mahdollisesti EM-kisoihin.
