Korson pöytälätkäliiga kokoontuu tiistai-iltaisin Korson Kirkon nuorisotiloissa ja pelit pistetään pikaisesti pystyyn. Joukossa pelailee lajin ammattilaisista ensikertalaisiin. Vaikka mukana on pientä kilpailuhenkisyyttä, tunnelma on kuitenkin rento ja mukava.
Miten pelataan?
Ensin painetaan alkulohkojen pelit, joista siirrytään alempiin ja ylempiin sarjoihin aina pudotuspeleihin asti. Tällä tavalla pelaajat saivat vastaansa kaiken tasoisia pelaajia. Ottelut kestävät viisi minuuttia. Ajanotossa käytetään ääninauhaa. Ottelut päättyvät loppusummeriin. Pudotuspeleissä tasatilanteessa pelataan jatkoaika yhteen maaliin asti. vain lajin suurimmissa kisoissa on todelliset tuomarit, joten kyseessä on paikallisliigoissa herrasmiespeli.
Korson pöytälätkäliigan järjestäjä ja Suomen pöytälätkämaajoukkueeseen kuuluva Tomi Uimonen aloitti tapahtuman viime syksynä. Uimonen pelaa kaudessa yli 1000 peliä ja harjoittelee 3-4 tuntia viikossa. Tapahtumissa on ollut todella laaja ikähaarukka, eikä iällä välttämättä ole tason kannalta suurta merkitystä. Tästä hyvänä esimerkkinä, että myös miehen 8–vuotias poika oli mukana peleissä ja kuului porukan parhaimmistoon.
”Viime viikolla mukana oli 3-vuotias poika. Lajin huipullakaan ei iällä ole väliä. Myöskään ikääntyminen ei lajissa haittaa.”
Meininki pelaajien ja järjestäjien kesken on tuttavallista.
”Lajilla on pitkälti oma yhteisö. Kun kilpailee vaikkapa maajoukkuepaikoista toisten kanssa, he ovat lähes kaikki myös tuttuja kavereita.”
Uimonen on aloittanut pelaamisen parikymppisenä. Hänet sai innostumaan liian kova vastus.
”Oli yksi tuttu, jolle hävisin. Innostus lähti siitä, että halusin treenata ja voittaa hänet. Lajissa parasta on se, että siinä oppii koko ajan uusia juttuja, vaikka ei uskoisikaan. Henkilökohtaisesti on tietysti hienoa päästä edustamaan Suomen maajoukkuetta.”
Lajin tärkeimmät ominaisuudet ovat Uimoselle taito, pelisilmä ja keskittymiskyky.
”Kun on taitava pelaaja, pelin sisällä pystyy tekemään kaikenlaisia kikkoja. Tietynlainen pelisilmä on tärkeää, että pystyy huijaamaan vastustajaa ja lukemaan hänen liikkeitään pelin sisällä. Tässä lajissa ei välttämättä kaikkein taitavin pelaaja aina voita. Myös psyykkinen puoli täytyy olla kunnossa. Se on muuttanut omaa peliäni tosi paljon. Aiemmin helposti ajatteli niin, että häviän paremmalle vastustajalleni varmasti. Nykyään lähden joka peliin sillä ajatuksella, että voitan jokaisen pelin.”
Pelin tasoerot ovat suuria
Aloittelijalle pelissä aluksi tuntuu, että pelaajien hallinta on vaikeaa, eikä tahdo löytyä sitä vipua, millä liikuttaa oikeaa pelaajaa kentällä. Muutaman pelinkin jälkeen se kyllä helpottuu. Peli vaatii taitavaa sorminäppäryyttä ja pelisilmää. Tasoerot luultavasti ovat suuret, mutta se ei ole missään tapauksessa huono asia. Kokeneemmilta pelaajilta voi oppia heitä vastaan pelatessa ja pyrkiä sitten itse samoihin kuvioihin.
Korson Pöytälätkäliigan kokeneempiin pelaajiin kuuluva Vesa Virri on aloittanut pelaamisen jo -90-luvulla.
”Pelissä parasta on maalinteko. Pelissä tulee hyviä ja huonoja päiviä, mutta hauskaa se on parhaimmillaan. Koko ajan pystyy kehittymään ja oppia uusia asioita. Peli on kehittynyt vuosien aikana. Nykyään se on ihan huippu-urheilua.”
Useilla kokeneemmilla pelaajilla on omia tavaramerkkejään, kuten vaikkapa nopea lyönti maalin takana olevalla pelaajalla keskelle ja maaliin tai kova puolustajalämäri.
Kuvaaja: Joona Tikkanen
JOONA TIKKANEN
