Puhallinorkesteri Louhi.

Kaukaa jo kantautuivat reippaan puhallinmusiikin äänet. Puhallinorkesteri Louhi soitti säveliään. Meneillään oli neljäs Myyrmäen Taiteiden yö -tapahtuma torstaina 30.8.2018.

Tapahtuma keskittyi nimensä mukaisesti Myyrmäen ympäristöön ja lähinnä sen keskustaan. Järjestäjinä olivat Myyrmäki-seura ry ja Myyrmäki-liike yhteistyössä Vantaan kaupungin sekä muutamien paikallisten yritysten ja muiden toimijoiden kanssa.

Louhi-orkesteri koostuu kokeneista vantaalaisista musiikkiharrastajista. Sillä on monipuolinen ohjelmisto, joka heidän omien sanojensa mukaan ” kattaa musiikin Sibeliuksesta sambaan ja Bachista Beatlesiin.”

Sanoma oli helppo uskoa. Ilmoille törähtivät niin Ultra Bran Sinä lähdit pois, kuin perinteinen Vesivehmaan jenkkakin, rokkia unohtamatta. Yleisö selvästikin piti kuulemastaan. Laulujen sanojen tapailua kuului sieltä täältä.

Prinsessat ja nokipoika

Hieman sivummalla samaisella asema-aukiolla motoristit järjestivät moottoripyöräajeluita prinsessoille. Miksei prinsseille, jäi hieman avoimeksi, mutta sivusta kuului, että ajeluttajat ovat niitä prinssejä. Palvelu oli ilmeisen suosittu.

− Tulin tähän äsken ja kymmenessä minuutissa minulla on jo ollut kaksi prinsessaa ajelutettavana, kertoili motoristi Ari Seppälä.

− Tämä on kiva tapahtuma. Porukkaa liikkeellä paljon ja joka vuosi ollaan täällä oltukin. Sitä paitsi tässä on hyvät musat, Seppälä jatkoi viitaten Louhi-orkesterin suuntaan.

− Ja kohta alkaa tulla rokkia.

Jonkin ajan päästä Louhi-orkesterin jälkeen oli odotettavissa rokkibändi Fresh Fish Special.

Aukion viereisessä kirjastossa Myyrmäkitalossa oli juuri päättymässä yhteislaulutilaisuus, jossa laulettiin rakkaimpia vanhoja koululauluja. Ajalta ennen peruskoulua, kun kansakoulut olivat vielä voimissaan.

Ohikulkeva äiti kertoi lapselleen, kuinka hän oli aikoinaan laulanut Uusmaalaisten laulua peruskoulussakin. Laulu kuultiin tilaisuuden lopuksi.

− Mukava ja reipas meno oli­ täällä oli. Olihan se tunteikasta, kun sai laulaa lauluja, joita lapsena lastentarhassa ja päiväkodissa laulettiin, muisteli tilaisuuteen osallistunut Ritva Rikula.

− Eniten pidin laulusta Metsän laulajaiset, hän jatkoi.

− Minä taas pidin eniten laulusta Pieni nokipoika vaan. Siinäkin on sellainen reipas meno, mainitsi vierestä seuralainen Jaakko Cornér.

Parhaita ovat partiolaisten letut

Ulkona Paalutorilla Myyrmäkitalon toisella puolella oli tapahtuman päälava, jossa oli meneillään Open mic stand up -esitys. Ympäri toria oli lukuisia ruokakojuja, joista löytyi vaihtoehtoja perinteisistä suomalaisista hampurilaisista italialaiseen ja thaimaalaiseen ruokaan. Paikalla oli myös Vantaankosken seurakunnan Konttikirkko, jossa oli kahvitarjoilu ja josta olletikin sai myös sielunravintoa tarvittaessa.

Konttikirkkoa vastapäätä pitivät omaa ruokakojuaan Hämeenkylän ja Myyrmäen partiolippukunnat Tavastit ja Myyrpartio. Tarjolla oli grillimakkaraa ja muurinpohjalettuja. Kojun tuotto käytetään molempien lippukuntien toimintaan.

−  Välillä on hiljaisempaa, mutta sitten välillä taas tulee isoja rykelmiä ostamaan. Aika tasaisesti menee sekä makkaroita että lettuja, mutta lettuja ehkä vähän enemmän. Meidän letuissa on kyllä ihan oma aromi, ne maistuvat paljon paremmilta kuin kotonakin tehdyt, juttelivat partiolaiset Anna Nerola ja Viivi Pirhonen.

Teema: sininen

Pitkin Paalutoria ja tapahtuma-aluetta vilisti useita nuorten ryhmiä kameroineen.

− Me ollaan kuvaamassa sinistä, se on meidän teema, kertoivat Vantaan kuvataidekoulun oppilaat Siiri Roschier ja Anna Hämäläinen.

− Tää on tosi kivaa! Tuollakin on just sininen auto.

Ryhmien perässä säntäili opettaja Hanna Sakara.

− Ehdotin oppilaille erilaisia teemoja värien mukaan, kuten sininen, punainen, keltainen. Tarkoitus on tehdä ryhmien kuvista kooste. Vähän jännittää olla täällä, kun en vielä oikein tunne oppilaita. Aloitin vasta viikko sitten.

Nuorissa, pääosin 13-15 vuotiaissa varmasti riitti valvomista, sen verran innokkailta he vaikuttivat.

− Täytyy taas mennä, huikkasi opettaja, ja haki katsellaan oppilaitaan.

Fresh Fish Special ja Belenos Group of Arts.

Mystiikkaa ja kylmiä väreitä

Myyrmäen asema-aukiolla aloitteli toista esiintymiskertaansa rokkibändi Fresh Fish Special.

− Sillan alle ollaan päädytty soittamaan, vitsaili bändi

Tällä kertaa se piti kirjaimellisesti paikkansa, koska yläpuolella sijaitsee rautatieasema ja sen asemalaiturit.

Bändin kanssa yhdessä esiintyi Belenos Group of Arts -tulitaideryhmä, jonka esitys Taianomainen tulishow lupasi mystiikkaa ja tunnelmaa.

Musiikki oli letkeää fiftarirockia, jolle yleisö selvästikin lämpeni. Rokkaavia tanssipareja näkyi siellä täällä ja rokkijalka vipatti yhdellä jos toisella. Tulityttöjen esitys bändin etualalla sopi mukavasti oheen ja täytti hämärtyvässä illassa lupauksena näyttäen lumoavalta.

Paalutorin päälavalle tapahtuman viimeisinä esiintyjinä nousivat Vantaan Viihdeorkesteri Ensemble & The Stars of Myyr York Ilari Hämäläinen & ZÜHLKE. Martinlaakson muusikot ja Myyrmäen solistit, voidaan sanoa.

Vantaan Viihdeorkesteri Ensemble, Ilari Hämäläinen ja ZÜHLKE

Tuskin jäi kenellekään epäselväksi, että asialla olivat ammattilaiset. Solistit eivät itseään säästelleet ja orkesteri laittoi parastaan. Voimaannutava esitys, johon yleisökin innostui. Kuultiin niin Adelea kuin Queenia sekä Kirkaa ja lisänä monia muita artisteja ja heidän hittejään.

− Musiikin takia me tänne tultiin ja ollaan kyllä oltu tyytyväisiä. Koko tapahtuma on hyvä, mutta välillä tuntuu olevan liian löysää aikaa esitysten välillä, kertoilivat vantaalaiset Airi ja Tiina.

− Vantaan Viihdeorkesteri on todella osaava ja solistit myös. Välillä on mennyt kylmiä väreitä pitkin selkää, kun kuulosti niin upealta.

Yksi asia kuitenkin tuntui kaveruksia erityisesti harmittavan.

− Voisi lähettää Vantaan kaupungille terveisiä, että määräisivät tänne paikalle ensi kerralla vaikka työntekijöitään tanssittajiksi!

Jospa toive ensi vuonna toteutuu.

Käyntikohteita olisi ollut ohjelmassa paljon lisääkin. Varsin kiinnostavilta vaikuttivat Kalevi Helvetin painajaistyöpaja, Myyrmäen lyhytelokuvafestivaali, Sannin pakohuone ja vaikkapa keppihevoskisat.

Ensi vuotta odotellen.

Teksti ja kuvat: Aki Korhonen