Vastaus Sanna Ukkolan kolumniin Iltalehdessä 1.4. 2021.
Sanna Ukkola ottaa kolumnissaan “Pikkupojan tuskaiset sanat: ‘Äiti, minä en ole raiskaaja. Miksi minun pitää pyytää anteeksi?’” (iltalehti.fi, 1.4.2021) kantaa ajankohtaiseen ja tärkeään keskusteluun naisiin kohdistuvasta seksuaalisesta ahdistelusta ja väkivallasta.
Ingressissä todetaan, ettei miesten polkeminen poista naisten ongelmia, “eikä poikien nöyryyttäminen lapsesta saakka paranna sukupuolten tasa-arvoa”. Tästä olen täysin samaa mieltä. Ja niin on myös valtaosa keskusteluun osallistuneista ihmisistä. Myös meistä Ukkolan rakastamista feministeistä.
Ingressin jälkeen alkaakin kolumnin alamäki. Ukkolan pääteesi eli “antakaa poikien olla rauhassa” nojaa australialaiseen tapaukseen, jossa 12-vuotiaat koulupojat oli pakotettu pyytämään anteeksi luokan tytöiltä omaa sukupuoltaan.
Ukkolan kommentointi ajankohtaiseen keskusteluun on yhtä terävää ja osuvaa kuin Facebookin vakiohahmojen lässytys kommenttiosioissa siitä, kuinka “nykyään ei saa olla edes tyttöjä ja poikia, kun kaiken pitää olla niin sukupuolineutraalia”. Toisin sanoen siis keskustelun tahallista väärinymmärtämistä.
Selvennyksenä vielä jollekin innokkaalle väärinymmärtäjälle: jokaisella on oikeus omaan sukupuoleensa eikä kenenkään tulisi joutua pyytämään sitä anteeksi. Miehiä tai ketään muutakaan ei tule nöyryyttää tai polkea naisten tai kenenkään muun aseman ja turvallisuuden edistämiseksi. Australialaiskoulun kaltaiset ylilyöntitapaukset eivät siis ole hyväksyttäviä.
Yksittäisten ylilyöntien perusteella ei ole kuitenkaan aiheellista leimata koko naisten ahdingosta käytävää keskustelua, sillä ylilyönnit edustavat keskustelun sisällä pientä vähemmistöä.
Naisiin kohdistuvasta ahdistelusta ja väkivallasta käydyn keskustelun tavoitteena ei ole ollut leimata jokaista miestä ja poikaa rikolliseksi. Sen sijaan keskustelussa on pyritty tuomaan esiin naisten kokemuksia ja näin osallistamaan myös miehiä turvallisemman ilmapiirin luomiseksi.
Vaatimus, että jokaisella voisi olla turvallinen olo yhteiskunnassa, ei kuulosta kovin radikaalilta, eihän? Tällä hetkellä valitettavan monen ihmisen todellisuus on kuitenkin kaukana tästä perusvaatimuksesta.
“Meillä ei ole väkivaltakulttuuria eikä raiskauskulttuuria,” toteaa Ukkola kolumnissa. En tiedä, mihin Ukkola perustaa tämän väitteen, mutta ei ainakaan tilastotietoon.
Esimerkiksi Euroopan Unionin perusoikeusviraston vuonna 2014 julkaisemassa raportissa todetaan Suomen olevan Euroopan toisiksi väkivaltaisin maa naiselle. Raportin mukaan 47% yli 15-vuotiaista suomalaisista naisista on kokenut fyysistä ja/tai seksuaalista väkivaltaa.
Naiset joutuvat pelkäämään sukupuolensa takia. Se ei ole mielipide, vaan karu fakta, joka näkyy liian monen naisen jokapäiväisessä elämässä niin Suomessa kuin muuallakin maailmalla. Ensimmäinen askel todellisuuden parantamiseksi on asian tunnistaminen ja ongelman olemassaolon myöntäminen.
Niin kauan kuin kollektiivisessa alitajunnassa elää ajatus siitä, että naiset ovat olemassa miehiä varten, liittyy naisena elämiseen väistämättä pelkoa ja ahdistusta.
Siksi onkin surullista lukea, kuinka ääriesimerkeillä oikeutetaan silmien ja korvien sulkeminen siltä, mistä keskustelussa todellisuudessa on kyse.
Kärjistetyt esimerkit, kuten australialaisten koulupoikien tapaus, herättävät toki vahvoja tunteita ja ovat näin ollen voimakas tehokeino. Päteviksi argumenteiksi niistä ei kuitenkaan ole.
“Ihan älytöntä ylipäätään edes joutua kirjoittamaan tällaisista asioista vuonna 2021.” Tähän Ukkolan toteamukseen samaistun täysin. Pöyristykseni kohdistuu siihen, millä tasolla toimittajana pitkän uran tehneen Ukkolan journalistinen kyky ymmärtää ja kommentoida ajankohtaista keskustelua on.
Amatöörijournalistina haluaisin jakaa Ukkolalle ja kaikille muille tahallisen väärinymmärtämisen mestareille muutaman vinkin:
- Kannattaa tutustua omaa mieltä kuumentavasta aiheesta käytävään keskusteluun kokonaisuudessaan, mikäli siitä haluaa tehdä yleistyksiä. Kontekstin sivuuttamalla annat itsestäsi helposti tietämättömän kuvan, mikä väistämättä heikentää muiden argumenttiesi uskottavuutta.
2. Mikäli pelkkä yritys ymmärtää, mistä puhutaan ja miksi, saa sinussa aikaan vastareaktion, kannattaa ehkä antaa vain olla. Näin jää tilaa keskittyä sellaisiin asioihin, jotka eivät houkuttele sinua tahalliseen väärinymmärtämiseen.
3. Mikäli aiheesta käytävä keskustelu ärsyttää, on sitä turha yrittää peitellä valjastamalla ääriesimerkkitapaus omaksi vasta-argumentiksi. Oma näkemyksesi paistaa joka tapauksessa läpi ja yritys verhota se johonkin muuhun on omien lukijoidesi medialukutaidon aliarviointia. Ja se taas ei näytä ikinä hyvältä.
