Kuvassa Katja Mäkilä Monokini 2.0 -kampanjassa, josta hän sai voimaa rankkojen hoitojaksojen päätyttyä. Kampanjan ovat perustaneet ”Tärähtäneet ämmät”: Katriina Haikala ja Vilma Metteri, ja se on suunnattu rintasyöpää sairastaville ja sairastuneille, jotka ovat läpikäyneet rinnanpoistoleikkauksen. (Kuva: Pinja Valja)

Keväisenä sunnuntaina vuonna 2013 Katja Mäkilä istui taukohuoneessa työkaverinsa Sarin kanssa. Sari oli juuri saanut tietää sairastavansa rintasyöpää. Oireista keskusteltuaan Katjan hälytyskellot alkoivat soimaan. Hänellä oli ihan samanlaisia oireita. 

Kolmen pienen lapsen äiti oli imetyksen yhteydessä ihmetellyt oikean ja vasemman rinnan kokoeroa. Vasen oli huomattavasti turvonneempi, mutta Katja oli ajatellut sen liittyvän synnytykseen ja imetykseen. Hänhän oli vasta 31-vuotias.

“Neuvolassa kerroin oireista vasemmassa rinnassani ja herneen kokoisesta patista kainalossani, mihin neuvolantäti suhtautui huolettomasti, mutta päätti kuitenkin ottaa koepalan. Menin vielä Naistenklinikalle varmuuden vuoksi, ja siellä he ultrasivat rinnan ja ottivat paksuneulanäytteen”, Katja muistelee. 

Vajaan kuukauden kuluttua Katja sai puhelun neuvolasta. Näytteestä oli löytynyt syöpäsoluja. Neuvolan täti oli syvästi pahoillaan ja itki puhelimessa, koska oli vähätellyt oireita. Tunnin kuluttua sairaalasta soitettiin ja kerrottiin jatkotutkimuksista ja hoitojen aloittamisesta. 

Seuraavana päivänä Katja meni jatkotutkimuksiin, joissa huomattiin, että syöpä oli levinnyt yhdeksään eri imusolmukkeeseen ja rinnassa sijaitseva kasvain oli läpimitaltaan yli kymmenen senttiä. Tilanne oli vakava. 

“Pelkäsin tulevaisuutta, olinhan kolmen pienen lapsen äiti. Nuorimmainen oli vasta puolivuotias. Ajatus siitä, että tyttäreni kasvaisivat ilman äitiään, sai minut taistelemaan.  Asiaa vakavoitti myös se, että serkkuni oli menehtynyt syöpään synnytyksen jälkeen ja isäni puolelta syöpägeenin todennäköisyys oli suuri”, Katja kertoo. 

Geenitesteissä todettiin Katjan kantavan BRCA2-geeniä, josta syöpä oli lähtöisin. Hoito aloitettiin välittömästi solunsalpaajilla eli sytostaateilla, joita hänelle annettiin normaalia enemmän. Rinnassa oleva kasvain oli saatava pienemmäksi ennen mahdollista leikkausta. 

Läheisten tuki ja sosiaalisen median vertaistukiryhmät auttoivat Katjaa taistelemaan syöpää vastaan.

“Äiti tuki minua hoitojen aikana. Hän otti työstään vapaata sytostaattihoitopäivinä, jotta pystyisi auttamaan lasten kanssa ja kotiaskareissa. Ystäväni tuli mukaan lääkärikäynneille, koska en etukäteen tiennyt, mitä lääkärillä oli sanottavaa. Kun ystävä oli läsnä, selviydyin musertavistakin uutisista”, Katja kertoo.

Facebookin syöpää sairastavien vertaistukiryhmät Pikkusiskot ja Siskojensiskot antoivat Katjalle voimaa ja tukea. 

“Ryhmässä tutustuin hyvään ystävääni, jolla oli samanlaisia kokemuksia. Neuvon kaikkia, joiden läheiset ovat samassa tilanteessa, olemaan läsnä. Soittakaa ja rupatelkaa arkisia asioita. Älkää pelätkö”, Katja sanoo.

Yksittäiset synkät hetket palaavat ajoittain Katjan mieleen.

“Kerran esimerkiksi lähdin kauppaan autolla ja otin kuusikuisen tyttäreni mukaan. Ajoin kaupan pihalle, mutta en kyennyt nousemaan autosta. Voimani olivat täysin loppu. Minun oli pakko ajaa takaisin kotiin”, Katja muistelee.

Myös päiväkotiin liittyy ikävä muisto.

“Kerran ulkoriehan aikaan katsoin penkiltä hikisenä ja tutisin peruukissani, kun muut vanhemmat leikkivät lastensa kanssa enkä itse voinut edes nousta seisomaan.”

Hoitojaksot olivat rankkoja, ja toisinaan Katja mietti, kuinka oli jaksanut sen kaiken. 

“Vastaus löytyy lapsista. Ilman heitä en olisi tässä.”

Hoidot etenivät suunnitellusti ja hyvin tuloksin. Katjan vasen rinta ja munasarjat poistettiin.  Oikea rinta poistetaan joskus tulevaisuudessa. Puhtaita papereita Katja ei saa ehkä milloinkaan, koska kantaa geenivirhettä. Hän käy vuosittain kontrollissa.

“Tällä hetkellä elän arkista lapsiperhe-elämää ja käyn töissä. Vointini on hyvä. Pelkään tietenkin, että lapseni kantavat tätä geeniä, mutta en voi elää pelossa. Elän päivän kerrallaan. Toivon, että lääketiede kehittyy ennen kuin joku lapsistani sairastuu”, Katja kiteyttää.