Keskimäärin 40 prosenttia ensimmäisistä avioliitoista päättyy avioeroon.(kuva: Pixabay/Tumisu)

Lähes puolet ensimmäisistä liitoista päättyy avioeroon. Silti avioliitto on monen lapsuudenhaave, joka toteutetaan tavalla tai toisella. Minäkin haaveilin pikkutyttönä suurista prinsessahäistä ja onnellisesta avioliitosta, joka jatkuu hamaan hautaan saakka. 

Ehkä ennenkokematon kiehtoo, ja prinsessaelokuvat ruokkivat romanttista harhaa ikuisesta onnesta. Viimeistään avioeron myötä moni havahtuu todellisuuteen. Suudelmat eivät muuta sammakkoa prinssiksi.

Uskon edelleen onneen ja rakkauteen, mutta en avioliittoinstituutioon. Voin sitoutua ja rakastaa ilman vihkitodistusta ja sormusta vasemmassa nimettömässä. 

Avioliitto on symboli ikuisesta rakkaudesta, ja aviopari tahtoo rakastaa myötä- ja vastamäessä. Tahto ei kuitenkaan tunnu aina riittävän. Miksi lupaamme jotain, jota emme voi pitää?

Ihmiset kasvavat ja muuttuvat jatkuvasti, mutta harvoin samaan suuntaan. Tahtoa mitataan, kun päämäärä ei enää ole molemmille sama.

Avioehto on ennen avioliittoa kerrytetyn omaisuuden turva, ja ehkä maailman hienoin keksintö. Silti ajatus siitä, että ennen papin tai notaarin siunausta solmitaan avioehto, joka suojaa omaisuutta tulevalta erolta, tuntuu kummalliselta. Tällöin pari jo valmiiksi varautuu tulevaan avioeroon. Miksi? Herää kysymys, onko ikuista rakkautta edes olemassa? Mikä on avioliiton perimmäinen tarkoitus?

Parisuhdekulttuuri on muuttunut vuosien saatossa. Nykyään avioero on helppo ja melko edullinen prosessi, eikä sitä tarvitse hävetä niin kuin ennen.

Kun hain puolisoni kanssa avioeroa tajusin, etten enää koskaan olisi naimaton. Nykyisin rastitan siviilisäätykohtaan eronnut. Kannan tätä siviilisäätyä seuraavaan avioliittoon asti. Koska en halua avioitua uudelleen, pysyn eronneena ikuisesti. 

Ilkeämieliset tuttavani sanovat, että markkina-arvoni on laskenut avioeron myötä. Kuka haluaisi elämäänsä eronneen naisen ja hänen kaksi lastaan? Itse ajattelen päinvastoin. Haluan, että seuraava kumppanini ymmärtää, miltä avioero tuntuu, ja kuinka rankkaa on jäädä yksin lasten kanssa.

Avioero on kasvattanut minua. Tiedän, että en olisi sama ihminen ilman vastoinkäymisiä. Olen kiitollinen kaikesta kokemastani enkä vaihtaisi päivääkään pois. Erityisen kiitollinen olen lapsistani. Heitä ei olisi ilman päättynyttä liittoani.