Juhani Aataminpoika, Kerpeikkari eli teloittaja oli Suomen ensimmäinen tunnettu sarjamurhaaja. Hän vuodatti viattomien verta Hämeestä Saimaalle asti. Jäätyään kiinni hänet vietiin selliin Suomenlinnaan, jonne hänet unohdettiin.

Johan Knutsonin kivipiirros moninkertaisesta murhamiehestä Juhani Aataminpojasta

Suomenlinna on kaikille tuttu turistinähtävyys. Moni ei ajattele, että jotkut kutsuvat sitä kodikseen. Nykyään sitä asuttaa taiteilijayhteisö ja vankilan vangit pitävät huolta kaupunginosan yleisilmeestä. 

Suomen itsenäistymisen jälkeen venäläinen varuskunta poistui Suomenlinnasta. Tämän jälkeen suomalainen varuskuntayhteisö asutti saarilinnakkeen.  Sisällissodan jälkeen 1918-1920 Suomenlinnassa oli myös sotilasvankileiri.

Kuten arvata saattaa, Suomenlinnassa on aina ollut aktiivinen vankila. Jopa venäläisten aikakautena Suomenlinnaan passitettiin rikoksista tuomittuja. Vuosina 1853-1854 Suomenlinnan Susisaaressa asui myös Suomen ensimmäinen ja toistaiseksi ainoa sarjamurhaaja Juhani Aataminpoika.

Juhani Aataminpoika syntyi Vesivehmaan kylässä Asikkalassa 31. heinäkuuta 1826 ja kuoli Suomenlinnassa syyskuussa 1854. Hänet tuomittiin murhista, joita hän teki Hämeestä Saimaalle asti. Viipurin hovioikeus langetti hänelle kuolemanrangaistuksen, mutta Venäjän silloinen Keisari lievensi tuomiota: 40 raipaniskua selkään sekä elinkautinen vankeus.

Aataminpojan tarkkaa kuolinpäivää ei tiedetä. Tammikuussa 1853 hänet kahlittiin selliin, jonka ovi muurattiin pian umpeen. Ainoa pääsy selliin kävi kattoluukun kautta, josta hänelle pudotettiin ruokaa. 

Sellin tarkkaa sijaintia ei löydä Suomenlinnan kartoista, mutta sen tiedetään olleen Kurtiini Hamilton-Polheimin talossa. Nykyään talossa sijaitsee Tullimuseo ja taidekoulu Maa, sekä yläkerrasta löytyy taiteilijoiden ateljeita.

Sellin kerrotaan olleen tikkaiden oikealla puolella (KUVA Sakari Surenkin)

“Raatelewainen peto” lähti kiertämään Suomea 15-vuotiaana

Juhani Aataminpojan varhaislapsuudesta on hankala löytää tarkkaa ja luotettavaa tietoa. Hänen syntymäpäivänsä ja kotikuntansa ovat ainoita, joista voimme olla varmoja.

Vuonna 1826 nimettömäksi jääneet piika ja renki saivat lapsen, jonka nimeksi tuli Juhani Aataminpoika. Äidin nimestä ei ole tietoa. Juhanin omasta nimestä voi päätellä, että hänen isänsä nimi oli Aatami tai Adam.

Aataminpojan elämä ennen maailmalle lähtöä on suurimmaksi osaksi spekulointia. Tämä spekulointi löytyy Teemu Keskisarjan kirjasta Suomen ainoa sarjamurhaaja – Juhani Aataminpojan rikos ja rangaistus.

Kirjassa kerrotaan, että hänen biologinen isänsä teki itsemurhan Aataminpojan ollessa lapsi. Leskiäiti sai myöhemmin häpeärangaistuksen haureudesta. Äidin kärsiessä rangaistustaan Aataminpoika lähti isovanhempiensa hoidettavaksi, jotka eivät pitäneet minkäänlaista kuria talossa. 

Juhani Aataminpojan elämässä ei koskaan ollut toivoa (KUVA: Sakari Surenkin)

Jossain kohtaa hänen äitinsä meni uusiin naimisiin Alexander Bohm -nimisen miehen kanssa. Aataminpoika muutti äitinsä kanssa Heinolan pitäjän Joenniemelle. Siellä Aataminpoika asui 15-vuotiaaksi asti, kunnes hän lähti kotoaan kiertelemään renkinä.

Kahdeksan vuoden ajan hän kierteli ympäriinsä, samalla tehden satunnaisia pikkurikoksia. Lokakuussa 1849 hänet vangittiin Hämeenlinnassa hevosvarkaudesta syytettynä. Häntä oltiin viemässä Hämeenlinnasta Hauhon käräjille, mutta hän karkasi kesken matkan. Tällöin hän aloitti hirmutekojen sarjan, joka on jäänyt suomalaiseen rikoshistoriaan.

Aluksi murhat olivat suunniteltuja, myöhemmin kaikki kelpasivat kohteeksi

Hauholta Aataminpoika pakeni Lammin suuntaan. Siellä karkulainen lyöttäytyi yhteen Kustaa Karstulan kanssa. Karstula pyysi Aataminpoikaa “rankaisemaan” erään miehen naapuria. 

Illalla miehet saapuivat Helisevän torppaan. Aataminpoika tekeytyi hevosensa kadottaneeksi matkalaiseksi, koputti torpan oveen ja pyysi yösijaa. Aataminpoika odotti, että talonväki nukahti, minkä jälkeen hän päästi Karstulan sisään.

Karstula antoi Aataminpojalle ison kiven, jolla hän iski talon isäntää päähän ja viimeisteli surman  vielä usealla puukoniskulla. Karstula oli vastuussa emännästä, jonka hän murhasi vesurilla. Aataminpojan ja Karstulan tiet erkanivat tämän jälkeen. 

Kaksi viikkoa myöhemmin Aataminpoika lähti takaisin kotiinsa Joenniemelle tapaamaan äitiään. Paikalle päästyään hän riitaantui isäpuolensa Alexander Bohmin kanssa, jonka hän murhasi rautakangella. Verenhimoisessa mielentilassa hän päätti myös murhata äitinsä. Heidän kaksi lastaan pakenivat metsään, mutta Aataminpoika sai heidät kiinni ja hakkasi heidän aivonsa pihalle puunhalolla. 

Murhattuaan perheensä Aataminpoika jätti Joenniemen taakseen. Matkan varrella hän tapasi pappi Heikki Heikinpojan, jonka Aataminpoika lävisti seipäällä. Hän tarvitsi Heikinpojan papintodistuksen työnhakua varten. Todistus oli tarpeen, sillä Aataminpoika jatkoi taivaltaan Saimaan kanavatyömaalle.

Matkan varrella Aataminpoika tappoi tapaamiaan ihmisiä. Murhien ajankohdista ei ole tarkkaa tietoa, mutta  Helisevän torpasta lähtien hänen tiedetään olleen liikkeellä lokakuusta marraskuuhun 1849. Hänen arvioidaan vieneen hengen yhteensä kahdeltatoista ihmiseltä. 

Juhani Aataminpoika teki viimeisellä ryöstöretkellään kohtalokkaan virheen

Kerpeikkari muuttui hutiloivammaksi joka murhan jälkeen. Viimeinen ryöstöretki oli huolimaton, jonka seurauksena hän päätyi kiven sisään. (KUVA: Sakari Surenkin)

Seuraavana marraskuuna Aataminpoika palasi takaisin Lammille, jossa hän hän oli murhannut ensimmäiset uhrinsa. Hän yöpyi Kölkön torpassa samalla suunnitellen Vanajan pitäjässä sijaitsevan Tyryn torpan ryöstämistä. Tämä jäi hänen viimeiseksi rikoksekseen.

Aataminpoika oli suunnitellut ryöstön valmiiksi, joten enää puuttui vain rikoskumppani. Tähän rooliin kelpasi vanha ystävä Antti Suikko. Yhdessä he lähtivät kohti Hattelmalan kylää, jossa Tyryn torppa sijaitsi.

Paikan päälle saavuttuaan Aataminpoika ja Suikko eivät olleet sen kummempia juonia keksineet, vaan he päättivät antaa nyrkkien laulaa. Ryminän aikana Aataminpoika oli napannut torpan isännän Kustaa Tyryn kiväärin, jolla pieksi   sekä Kustaan että hänen vaimonsa, äitinsä ja 11-kuukautisen tyttövauvan. He olettivat tappaneensa kaikki torpan asukkaat, varastivat rahat ja pakenivat paikalta.

Torpan vanha emäntä, Kustaa Tyryn äiti, kuoli vammoihinsa, mutta muu perhe selvisi ihmeen kaupalla hengissä. He tekivät lainvalvojille ilmoituksen asiasta, ja pari viikkoa myöhemmin Juhani Aataminpoika saatiin vihdoinkin kiinni. Hänet löydettiin Tervaniemen torpasta, Lammin ja Padasjoen rajan lähettyviltä.

Hämeestä hänet vietiin Viipurin hovioikeuteen tuomittavaksi, ja sieltä Suomenlinnaan kärsimään rangaistustaan. Kuten aiemmin mainittiin, hän vietti elämänsä viimeisen puolitoistavuotisensa seinään kahlittuna.

Aataminpojalla oli vielä kuollessaan kahleet ranteilla.

Mikä tekee murhaajasta murhaajan? Miksi Juhani Aataminpoikaa ei tunneta?

Juhani Aataminpoika kasvoi lapselle sopimattomassa ympäristössä. Isän itsemurha, ottoisän väkivaltaisuus, äidin vankeus sekä isovanhempien välinpitämättömyys jättivät syvät arvet Aataminpojan sieluun. 

Turvallisen lapsuuden sijaan häntä laiminlyötiin ja pahoinpideltiin. Tämän voi olettaa tehneen Aataminpojasta nihilistisen ja ihmisiä vihaavan sosiopaatin, joka ehkä jopa tietämättään halusi kostaa, sama se kenelle.

Sarjamurhaajia helposti leimataan aina psykopaateiksi ja sosiopaateiksi, mutta nämä oireet eivät ole ainoa syy, miksi jonkun on pakko tappaa. Kuka tahansa meistä saattaa olla psykopaatti. 

Sarjamurhaajilla on yleensä samanlainen tausta. Moni koki lapsena jonkinlaista pahoinpitelyä: fyysistä, henkistä tai seksuaalista. Yleensä syyllisiä ovat lapsen lähiomaiset, mutta joissain tapauksissa syypäänä on ollut esimerkiksi koulukaverit.

Yhteistä heillä kaikilla on kuitenkin tyhjyyden tunne: syvällä sisimmässä on ammottava musta aukko, joka imee kaikki muut tunteet ja tuntemukset sisäänsä ja laajenee hetki hetkeltä. Tämä aukko on pakko saada täytettyä hinnalla millä hyvänsä, mutta kun mikään muu ei toimi, muiden ihmisten hengen vieminen auttaa. 

Juhani Aataminpoika sai rauhassa täyttää tätä aukkoa. Hänestä tuli nopeasti 1840-luvun tunnetuin rikollinen, josta silloin monet lauloivat kansanlauluja. Tuohon aikaan Suomessa ei ollut kunnollista poliisilaitosta, ja sanomalehdistö oli vasta syntymisvaiheessa, joten hän sai rauhassa riehua, kunhan tappoi kaikki todistajat.

Aataminpoika rellesti kahden kuukauden ajan, mutta hän katosi suomalaisesta kansanperinteestä lähes kokonaan. Sen sijaan parikymmentä vuotta myöhemmin kansaa teurastanut Matti Haapoja sai legendan maineen.

Matti Haapoja oli pohjanmaalainen puukkojunkkari, joka murhasi ihmisiä juuri suomalaisen sanomalehdistön nousukauden aikana. Hän vietti vuosia eri vankiloissa samalla murhaten ihmisiä. Hänet jopa karkoitettiin Siperiaan asti, mutta hän karkasi sieltä. Silloinen media loi hänen tarinaansa romantiikkaa ja hohtoa, ja hän jäi koko kansan muistiin.

Juhani Aataminpojassa ei ollut mitään samaa. Ei mitään tarinan aihetta, ei minkäänlaista vastakkainasettelua. Hän oli vain hullu.