Laajasalon opistossa on noin kaksikymmentä eri opintolinjaa, joihin kuuluvat myös kaksi suomen kielen kurssia maahanmuuttajille.

SuoMa2 on intensiivinen kurssi, johon voi hakea, kun osaa jo vähän suomea. Mukaan voi tulla opiskelijoita, joiden osaaminen on kielitaitotasolla A1.3. SuoMa3 kurssi soveltuu opiskelijalle, jolla on vähintään suomen kielen taso A2.2. Tarkoitus on, että opiskelija saavuttaa nopeasti hyvän suullisen kielitaidon.

Kurssit on tarkoitettu ensisijaisesti kotoutumissuunnitelman perusteella opiskeleville. Suunnitelma mahdollistaa opiskelun maksutta. Jos opiskelijalla ei ole voimassaolevaa kotoutumissuunnitelmaa, kurssista peritään opiskelumaksu. Opiskelijat valitaan kursseille tasokartoituksen perusteella.

Vaikea suomen kieli

Suomi on vaikea kieli, sanotaan yleisesti. Samaa mieltä ovat Laajasalon SuoMa2 kursseilla opiskeleva brasilialainen Indianara De Souto, sekä SuoMa3 kursseilla olevat kenialainen Antony Mwangi ja yhdysvaltalainen Jason Williams. Suomen sijamuodot ovat perinteisesti hankalia ulkomaalaisille ja samaa sanoo myös Indianara.

Indianaran mielestä kylmä sääkin on ok, mutta suomen sijamuodot vaikeita.

– Suomi on tosi vaikeaa ja sijamuodot varsinkin. Kylmä ilmakin on ok, nauraa Indianara ja toteaa, että jopa loska on mukavampi asia kuin sijamuodot.

– Helppoa on, että suomessa ei ole artikkeleita, ja verbit ovat myös helppoja.

Antonyn mielestä vaikeinta on kirjoittaminen ja adjektiivit. Helpointa taas puhuminen. Hän yrittääkin puhua aina suomea, kun mahdollista on. Myös Jason haluaa puhua suomea mahdollisimman paljon.

– Suomalaiset puhuvat minulle melkein aina englantia. Heidän kanssaan on vaikea puhua suomea, vaikka itse haluaisinkin. Pidän melkein epäkohteliaana, että suomalaiset eivät halua puhua suomea minulle, Jason harmittelee.

–Täällä koulussa on hyvä, että sitä puhutaan joka päivä.

Suomalaiset haluavat silti kohteliaan sitkeästi puhua yleensä englantia tai muuta vierasta kieltä ulkomaalaisen kohdatessaan. Se tuskin on kielenoppimisen kannalta hyvä asia. Oppija ei opi suomea englantia kuuntelemalla, ja pelkkä kirjoista lukeminen sekä kieliopin pänttääminen eivät puhetaitoa kartuta.

– Suomessa pärjää englannilla, mutta kun asuin Kiinassa, siellä oli pakko osata kiinaa jonkin verran, että pystyi kommunikoimaan paikallisten kanssa. Kiinalaiset eivät osaa englantia niin hyvin kuin suomalaiset, jatkaa Jason.

”Kirjoitan suomen kieltä paremmin, mutta kaipasin  kuuntelemista ja puhumista.”

Myös Indianara ja Antony pitävät suomen kielessä vaikeana sitä, että puhuttu kieli eroaa varsin paljon kirjoitetusta. Heidän mielestään Laajasalon opistossa parasta on, kun kursseilla puhutaan paljon ja opetetaan myös puhekieltä. Samoin kulttuuriin tutustuminen koetaan hyvänä.

Jasonin mielestä esimerkiksi tutustuminen Kalevalaan oli mielenkiintoista.

– Saimme tietää, kuka Kalevalan on kirjoittanut ja keitä ovat Louhi, Aino, Väinämöinen ja Joukahainen, Jason selvästi iloissaan sanoo.

Puhekielen osaaminen on tärkeää myös jatkokouluttautumista ajatellen.

– Kirjoitan paremmin, mutta kaipasin kuuntelemista ja puhumista, mainitsee Indianara.

– Haluan jatkaa suomen opiskelua, koska haluan päästä töihin tai opiskelemaan uutta ammattia. Olen sisustussuunnittelija, mutta olen ajatellut opiskella sosiaali- ja terveysalaa.

Liikunnallisia opiskelijoita

Indianara on asunut Suomessa kolme vuotta. Hän kertoo aina halunneensa asua Euroopassa, ja koska hänen miehellään on suomalaisia sukujuuria, Suomeen asettuminen sopi hyvin.

– Suomi on parempi maa kuin Brasilia, Indianara sanoo.

Hän kokee oppineensa joka päivä jotakin uutta ja tulevansa varmemmaksi päivä päivältä. Juurikin puhuminen edistää oppimista erinomaisesti. Suomalaiseen urheiluun Indianara on päässyt mukavasti kiinni, koska harrastaa salibandya ja mainitsee sen olevan hauskaa. Luistelu ja laskettelukin sujuvat, mutta murtomaahiihto ei niinkään.

– Se vain on niin tylsää, naurahtaa Indianara.

Antony pelaa jalkapalloa kakkosdivisioonassa, mutta myös Musiikkitalon tarjonta on tuttua.

Myös Antony urheilee. Hän pelaa jalkapalloa kakkosdivisioonassa ja on pelannut omien sanojensa mukaan ammattilaisena ensin Belgiassa ja sitten Kreikassa ennen asetumistaan Suomeen. Hän on ollut Suomessa nyt neljä vuotta.

– Halusin tulla Suomeen opiskelemaan, koska luin, että suomalainen koulu on maailman paras ja se on ilmainenkin. TE-toimisto lähetti minut suomen kursseille. Olen oppinut hyvin ja kielitaito on kasvanut. On hyvä, että opettaja on suomalainen.

” Ennen pelkäsin talvea, mutta nyt, kun olen käynyt avannossa, pidän talvesta.”

Varsinainen suomalaistuja on Jason, mikäli harrastusta katsoo. Hänestä on kehittynyt avantouimari. Hän halusi tulla Laajasaloon oppimaan suomea, jotta pystyy keskustelemaan suomea äidinkielenään puhuvan tyttärensä kanssa paremmin.

– Ennen pelkäsin talvea, mutta nyt, kun olen käynyt avannossa, pidän talvesta, Jason hehkuttaa.

– Pilvinen sää ja sade eivät ole kivoja, mutta pimeä on, koska pimeällä saa nukkua pitkään, nauraa Jason.

– Ei tämä niin paljon kotipuolesta eroa. Marylandissakin Yhdysvalloissa on neljä vuodenaikaa.

Mutta miten ihmeessä Jason päätyi ensimmäistä kertaa avantoon?

– Meidän opettajamme Heikki, yksi irakilainen ja yksi zambialainen ja minä vain menimme avantoon. Heikki vähän yllytti. Hiljalleen totuttauduimme kylmään veteen. Ei saunaa, vaattet vain pois ja avantoon. Sen jälkeen vielä kylmä suihku. Avantouinti vähentää stressiä.

Kaiken lisäksi Jason on ottanut tavoitteekseen osallistua talviuinnin SM-kisoihin ensi vuonna. Harjoittelu on meneillään.

Suoma2 -kurssin opettaja Heikki Kononen kertoo, että hän on avantouinut ennekin ja kun se työpaikkaetuna on, niin kyllä etu pitää käyttää hyväksi.

– Koko päivän olen ollut vähän pääkipuinen ja kun nyt kävimme avannossa, säryt hävisivät. Kannatti käydä! Olo on paljon parempi, Heikki tyytyväisenä sanoo.

”Oppiminen on pitkä prosessi.”

Mitäpä sanoo opettaja suomen kielen vaikeudesta?

– Kyllä vaikeimmaksi koetaan sijamuodot, astevaihtelut, rektiot ja partitiivit. Samaten puhe- ja kirjakielen erot. Puhekieli aiheuttaa vaikeuksia, koska monikaan ei ole kuullut puhuttua suomea. Sanavarasto on varsin suppea silloin, pohdiskelee Heikki.

– Lainasanat, kuten ”pankki” ovat helppoja, kuten myös se, että suomi on loogista. Epäsäännöllisyyksiä ei käytännössä ole ja kirjain-äänne -vastaavuus on yhtäläinen.

Heikki on ollut Laajasalon opistossa opettajana vuodesta 2010 ja toteaa, että oppilailla kyllä motivaatiota riittää, koska koulutus on TE-toimiston kotoutumiskoulutusta.

Indianara, Jason ja Antony kehuvat opistoa ja ovat hyvillään, että koulussa on ystävällinen ja avoin tunnelma. Opettajat ovat hauskoja sekä auttavaisia ja lisäksi ulkomaalaisiin suhtaudutaan opistossa avoimesti. He kokevat oppineensa hyvin, vaikka opinnot etenevät varsin nopeasti. Kolmikko on kokenut saaneensa riittävästi tukea opintoihinsa.

– En ole vielä kovin hyvä suomessa omasta mielestäni. Oppiminen on pitkä prosessi, mutta aion jatkaa sitä, sanoo Jason.

Aivan kuten haluavat jatkaa Indianara ja Antonykin. Heillä kaikilla on nyt jo hyvä, selkeä ja ymmärrettävä suomen kielen taito. On helppo arvata, että jokainen heistä parantaa vielä entisestään. Onnea, tahtoa ja suomalaista sisua opintoihin!

Teksti ja kuvat: Aki Korhonen