Suomalainen palloilulaji-, kulttuuri ja yhteisöllisyys ovat kokeneet 2010-luvulla kansallisen heräämisen. Aivan kuten kansallisaatteen herääminen tapahtui 1800-luvulla eri puolella Eurooppaa. Suomalainen lajikulttuuri on alkanut vallata paikkaansa kartalla erilaisissa arvokisoissa.
Suomalainen pallopelien kulttuuri kansainvälisellä mittapuulla on kulkenut pitkän ja kivisen tien läpi 2000- luvun. Nykyinen kukoistavampi kulttuuri vaatiikin jo, että arvokisapaikka lopputurnaukseen olisi itseisarvo.
Koripallossa vauhtia arvokisoihin piti ottaa B-divisioonasta. Alemmasta sarjasta nousu ja joukkuemäärien nosto arvokisoihin avasivat Suomelle mahdollisuuden. Näitä mahdollisuuksia Susijengiksi tituleerattu joukkue ei hukannut, ja onkin vakiinnuttanut itsensä EM-kisoihin ja esiintynyt kertaalleen MM-kisoissa 2014. Alkulohkon isännöiminen vuoden 2017 EM-kisoissa ja lohkossa menestyminen olivat tae buumille. Kirsikan asetti kakun päälle Lauri Markkanen. Hänestä tuli monivuotinen suurlähettiläs suomalaiselle koripalloilulle.
Kiinnostus jalkapalloon Suomessa on ollut olemassa aina. Vain menestys ja arvokisapaikka puuttuivat. Pitkään nuoltiin vuoden 1998 MM-karsintaottelun Unkarille koettua tasapeliä. Tuo tasapeli antoi kasvot pitkälle korpivaellukselle tulevien vuosien karsinnoissa. Pitää kuitenkin muistaa, että karsintajärjestelmät ovat olleet vaikeampia aiemmin. Lohkoista ei mennyt kuin yksi joukkue suoraan kisoihin. Eikä jatkokarsintoihinkaan päässyt kuin yksi joukkue. Suomen kohtalona oli usein olla lohkon 3.sijalla. Vasta 2010-luvun puolenvälin loppupuolella alkoi tapahtua. Ikonin asemaan kohonnut Markku ”Rive” Kanerva palkattiin valmentajaksi ja joukkue alkoi menestymään. Ensin tuli menestystä uudessa Kansojen-liiga -nimisessä kilpailuissa. Lopulta vuoden 2020 EM-kisoihin Suomi vihdoin selviytyi. Sukupolvien unelmaksi kohonnut tapahtuma sai koronan vuoksi ikävän viivästyksen. Onneksi me suomalaisethan olemme jonottaja- ja odottajakansaa. Vaikka MM-lopputurnauksen menolippuja jäädään vielä odottamaan. On tunnelma pallon parissa odottavan optimistinen.
Futsal, tuo jalkapallon sisäversioksi haukuttu peli on myös tehnyt uroteon. Suomessa vasta 1990-luvulla aloitettu maajoukkueen toiminta kahlasi virran vietävänä monia vuosia eksyneenä. Lajista ei tiedetty oikein mitään. Eikä siitä suuryleisö ollut kiinnostunut. Pikku hiljaa, kuin varkain laji alkoi kerätä televisiointiaikaa viikonlopuissa. Useammat finaalit esitettiin Ylen TV2:ssa ja areenapalvelussa suorina lähetyksinä. Tämän myötä myös maajoukkue järjestyi uudelleen kohti ammattimaisempaa toimintamallia. Tämän pitkän prosessin myötä saavutettiin 1.arvokisapaikka vuoden 2022 EM-kisoihin. Suomessa ei ole ammattilaissarjaa, mutta töitä tehdään pelaajien kanssa ammattimaisesti. Se on ollut avainasemassa, kun muutamia pelaajia on käynyt pelaamassa Euroopan huippusarjoissa. On täysin varmaa, että alkavat futsalin EM-kisat keräävät lukuisia katsojia seuraamaan omiemme esitystä. Se tuo lajille tärkeää medianäkyvyyttä, kiinnostusta lajia kohtaan ja lähettää viestin muille huippumaille suomalaisesta osaamisesta.
Vaikkei aurinko ole aina paistanut suomalaiseen palloilukulttuuriin, on yö väistynyt. Uusia tarinoita ja arvokisapaikkoja on saavutettu. Eikä nälkä lopu syödessä, päinvastoin. Uusia arvokisapaikkoja on vielä saavuttamatta. Yhtäläistä näissä urheiluromanttisissa tarinoissa on se, että suomalaiselle katsojalle on nyt tyrkyllä laajassa skaalassa menestyvää maajoukkuetason urheilua. Tämä on suomalaisen urheilufanin aika, älköön tuo alkanut aikakausi heti katkea.
Artikkelikuva: Henri Penttinen
