Kilpa-cheerleading on tiivis, vauhdikas ja näyttävä kilpaurheilu- ja joukkuelaji, joka koostuu stunteista, akrobatiasta, pyramideista, sekä tanssillisista elementeistä. Suomessa lajia harrastaa jo yli 15 000 urheilijaa.
Laji on peräisin jenkeistä, mistä myöskin maailman kärkijoukkueet ovat kotoisin. Jenkit kuitenkin jakavat maailman kärkisijoja tasaisesti Suomen kanssa. Suomesta voidaan löytää maailman parasta cheerleadingia, mitä varmasti monikaan ei tiennyt. Mistä johtuu moinen?
Suomessa toimii Suomen Cheerleadingliitto SCL, joka perustettiin 25.6.1997. Toiminta jakautuu järjestötoimintaan, harrastetoimintaan ja huippu-urheiluun. Lisäksi liitto kuuluu sekä European Cheer Unioniin että International Cheer Unioniin.
Suomi on saavuttanut kärkisijoja useissa maailman- ja Euroopanmestaruuskilpailuissa. Lisäksi Suomi on saavuttanut kaksi peräkkäistä maailmanmestaruutta aikuisten naisten sarjassa vuosina 2018 ja 2019. Näistäkään saavutuksista harva Suomen kansalainen on lainkaan tietoinen, koska laji on maassa vielä hyvin vieras, eikä ihmisillä ole siitä tarpeeksi tietoa. Tosin, laji on kasvanut räjähdysmäisesti viimeisten vuosien aikana, mutta en siltikään koe, että nämä suuret saavutukset olisivat saaneet tarpeeksi arvostusta Suomen kansalta.
Suomessa edellytykset harrastaa lajia ovat erinomaiset. Lähes joka kunnasta löytyy cheerleading-seura, joka tarjoaa kaikenikäisille mahdollisuuksia harrastaa lajia sekä kilpa- että harrastustasolla. Suomessa SCL:ään kuuluvia seuroja on 54, mikä on suhteellisen paljon verrattuna maan kokoon ja sijaintiin jenkkeihin suhteutettuna. Miten voikaan olla, ettei lajista siltikään olla täällä tietoisia?
Cheerleading lajina herättää ihmisissä paljon ennakkoluuloja liittyen siihen, millaista laji on ennen ollut, tai millaista se voi olla muissa konteksteissa, kuten urheilupeleissä (tanssillinen kannustus) tai esimerkiksi vanhoissa TV -ohjelmissa verrattuna nykypäivän todellisuuteen. Laji on sekä henkisesti että fyysisesti uskomattoman rankka, ja sisältää paljon myöskin fysiikan harjoittamista. Kun puhutaan cheerleadingista kilpatasolla, kuuluu lajiin oheisharjoituksia kuten kestävyyskuntoa, voimaharjoittelua ja henkisen puolen huoltoa liittyen mm. suorituspaineisiin ja joukkuehenkeen. Mitä korkeammalla tasolla kilpaillaan, sitä laajemmin puututaan esimerkiksi urheilijoiden ruokavalioon ja elämäntapoihin. Laji vaatii siis urheilijalta paljon tinkimätöntä antautumista ja aikaa, kun ollaan huipulla.
Usein voidaan kohdata keskusteluun siitä, onko laji urheilua vaiko ei. Mikä saa lajin ulkopuolella olevat tietämättömät ihmiset kiehumaan ja väittelemään niin kovin intensiivisesti tästä aiheesta? Laji on kaiken fyysisyytensä lisäksi myös olympialaji. Mikä jää epäselväksi? Eikö jo pelkän kilpa-cheerleaderin kuvan näkeminen kerro sen, ettei kyse voi olla edes mistään muusta kuin raskaasta huippu-urheilusta? Joku ihmisiä kuitenkin hermostuttaa, mahtaako sitten syynä olla juurikin tämä tietämättömyys ja lajin ‘uutuus’, niin sanotusti. Tässä sen huomaa, miten epätasa-arvoisessa maailmassa eletään, kun kyseessä on naisvaltainen laji (Suomen osalta ainakin).
