Pitkään opiskelu ei ole välttämättä hyödyllistä.
Kuva: JESHOOTS-com /Pixabay

Suomalaiset luovat identiteettinsä pitkälti työn varaan.
Koulutustaso on noussut sodan jälkeen radikaalisti, vaikka se ei aina takaa työpaikkaa tai onnellista elämää. Usko jatkuvaan kouluttautumiseen pohjautuu osin sota-ajan ajatusmalleihin. 


Suomalaiset ovat maailman koulutetuin kansa. Maisteritutkintoa ja ammattikorkeakouluohjelmia löytyy lähes joka alalle. Koulutus on Suomessa lähes maan tapa; ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneiden määrä on neljän viime vuosikymmenen aikana noussut yli 500 %. Helsingin Sanomat uutisoi 12.9.2019, että moni ei edes tiedä korkeakouluun mennessään mitä todella haluaa.

Ajatus jatkuvan kouluttautumisen hyödyllisyydestä on osin perua sota-ajalta.

“Suomessa moni kouluttautuu ikään kuin varmuuden vuoksi, takataskuun. Sodan aikana pantiin syrjään varastoon hyödykkeitä. Nyt samalla tavalla ihmisiä koulutetaan pahan päivän varalle. Toisaalta tukien kautta säädellään koulutusten sisältöjä”, toteaa sosiologian dosentti ja tietokirjailija Sari Näre.

“Se, että ihmisille luvataan ja uskotellaan, että kun vain kouluttaudut, niin saat työpaikan, niin eihän se aina elämässä mene niin”, hän toteaa ja viittaa tekeillä olevaan tutkimukseen työttömien tarinoista.


Yliopistojen uudistukset saattavat vaikeuttaa työnsaantia

Viime vuosina yliopistojen tutkintorakenteita on uudistettu ja opiskeluaikaa lyhennetty. Pääaineita on vaikeampi vaihtaa ja valinnanvaraa oppiaineiden kesken on supistettu. Niin kutsuttu akateeminen vapaus on kaventunut. 

Näreen mielestä se ei ole hyvä asia. Vapaammat tutkintorakenteet voisivat jopa lisätä työllisyyttä.

”Tutkintorakenteet olisivat yksilöllisempiä ja voisivat vastata paremmin täsmätarpeisiin, jos opiskelijat saisivat vapaammin valita eri oppiaineyhdistelmiä ilman pelkoa tukien menetyksistä. Nyt tulee tunne, että tiukka tutkintorakenne on tehty vain säästötarpeiden vuoksi vailla todellisia säästöjä, eli työmarkkinoille pääsyn helpottamista. ”

”Tällainen tulos- ja pisteidenkeruuajattelu vallitsi myös sota-ajan talkootöissä,
eikä siinä mielessä ole mitenkään uutta. Uppoaa suomalaiseen
sielunmaisemaan. Samoin sellainen tehokkuusajattelu, että elämää, kuten opintoja, pitää vain suorittaa ilman tilaa itselle merkityksellisen etsintään”, Näre pohtii.

Työelämän ulkopuolelle jää myös paljon korkeasti koulutettuja. Akateeminen työttömyys on kokonaisuudessaan kasvanut vuosikymmenten aikana, vaikka muutamana viime vuonna on tapahtunutkin pientä laskua.

Työelämän ulkopuolella on myös elämää

“Tietyllä tapaa työnteko on suomalaisille pyhä asia. En sano, että se olisi välttämättä huono asia. Työelämän ulkopuolella olevia kohtaan on kuitenkin aika julkeat asenteet – myös niitä kohtaan, jotka yrittävät parhaansa löytää töitä”, Näre pohtii. 

“Tietyllä tapaa sodan jälkeinen jälleenrakennusbuumi on jäänyt päälle ja uurastuksesta on tehty hyve. Ei koko ajan tarvitsisi uurastaa. Merkitys elämään voi löytyä muustakin kuin työstä.”