Suomen kenties tunnetuimman arkkitehdin Alvar Aallon ateljee on piilossa Helsingin Munkkiniemessä sijaitsevalla omakotitaloalueella Tiilimäessä. Ateljeessa on alkamassa opastettu kierros, joita järjestetään lähes päivittäin ympäri vuoden. Vallitsevan tilanteen vuoksi vierailijoita otetaan kierrokselle maksimissaan 15 henkilöä. Kierroksen alkaessa huomataan, että tämän kierroksen osallistujamäärä on laskettavissa yhden käden sormilla – melko privaatti kierros siis luvassa.
”Suhde Aaltoon on monilla rakas. Meille suomalaisille Aalto on niin lähellä, etteivät kaikki häntä näe. Aalto on tavallaan arkemme juhlaa”, alustaa kierroksen opas Hanna Pärnä.
Omakotitalojen keskelle piilotettu ateljee
Alvar Aalto muutti Turusta Helsinkiin vuonna 1933 ja ennen pitkää arkkitehtitoimisto siirtyi perheen vuonna 1936 valmistuneen kodin yhteyteen Munkkiniemeen. 1940-luvun lopulla Aallon toimistolle tuli isoja suunnitteluvoittoja ja toimisto alkoi tarvita isompia tiloja. Aalto suunnitteli uudet tilat vain noin 500 metrin päähän kodistaan vuonna 1955. Ateljee ei erotu katukuvasta, sillä tontin rajalla on pitkä valkoinen muuri ja L-kirjaimen muotoinen rakennus on tien suuntaan ikään kuin selin. Toimiston ei haluttu herättävän huomiota rauhallisella pientalovaltaisella alueella.
Rakennusta laajennettiin vuosina 1962-63 ja laajennuksen myötä rakennus muodostui U-kirjaimen muotoiseksi. Kolmen seinän keskelle sulkeutuu rakennuksen piilotettu sydän; vehreä amfiteatteria muistuttava sisäpiha. Puolikaaren muodostavat penkkirivit myötäilevät maan korkeuseroja ja rakennuksen studio-osan puolikaaren muotoon rakennettu seinä korostuu entisestään. Penkkirivien eteen jää estradi, jonka valkoinen takaseinä toimii kekseliäästi valkokankaanakin.
Sisätilojen sinfonia
Sisäänkäynti ateljeeseen on yllättävän tavanomainen. Eteisaulassa on luolamainen ja pimeähkö tunnelma. Aallon ajatuksena oli antaa valon ohjata tilassa liikkumista ja luonnonvaloa tuleekin tilaan yläkerrasta, jossa varsinaiset suunnittelutilat ovat. Alakertaan jää eteisen lisäksi sihteerin huone, talonmiehen asunto, ruokailutilat ja autotalli, joka tosin toimi pienoismallien rakennuspajana.
60-luvun laajennuksessa alakertaan rakennettiin ruokailua varten isommat tilat ja suurena italialaisen kulttuurin ystävänä suunnitteli Aalto tilan tavernahenkiseksi. Oli kotoisuutta, ruudullisia verhoja ja tilanjakajana keittiön kaapistoja, jotka poikkeuksellisesti olivat avattavissa niin keittiön kuin salinkin puolelta. Kaikkinensa tavernasta tulikin yksi Aallon lempipaikoistaan ateljeessa.
Alakerran luolamaisuus hälvenee yläkertaan siirryttäessä. Portaikon yläpäästä aukeaa avara ja valoisa toimistotila. Tilassa on toiminut suurin osa toimiston työntekijöistä ja tilan kalustus on tänä päivänäkin lähes alkuperäisessä muodossaan. Toimiston yhteydessä on liukuovella erotettu kokoustila, jossa huomio kiinnittyy ulkoseinää vasten olevaan esittelysyvennykseen. Syvennyksen valaistus ilmentää Aallon oivaltavuutta; erkkerin yläosa on ikkunaa ja näin ollen piirustuksia tai pienoismalleja sai esiteltyä luonnonvalossa.
Ateljeen kruununjalokivi on itse maestron studio. Puolikaaren muotoiselta ulkoseinältä aukeaa näkymä amfiteatterille. Huonekorkeus kasvaa pidemmälle huoneeseen mentäessä ja kokonaisvaikutelma on jylhä. Studiosta löytyy useita mielenkiintoisia yksityiskohtia. Esimerkkinä tällaisista on erityisen matala neuvottelupöytä, jonka ajatuksena oli mahdollistaa puolelta toiselle kurkottelu piirustuksia katsottaessa. Piirustuksia saa myös katsottua lintuperspektiivistä; huoneen nurkassa olevia tikkaita pitkin pääsee kapuamaan pienelle parvelle. Myös parven yhteydessä oleva pilari on itsessään mielenkiintoinen yksityiskohta – se on Helsingin Kulttuuritalon katsomoista tuttujen pilarien prototyyppi.
Aallon ja ateljeen asiantuntija
Ateljeen opastuksia vetää Aallon töihin ja historiaan perehtynyt Hanna Pärnä. Hän työskentelee Alvar Aalto -säätiössä asiakaspalvelukoordinaattorina. Säätiön toimistotilat sijaitsevat ateljeessa ja Pärnä onkin silminnähden innoissaan saadessaan työskennellä juuri Aallon suunnittelemissa tiloissa.
Pärnä kertoo, että opastukset ovat viime vuosien aikana kasvattaneet suosiotaan:
”Vuonna 2015 kävijöitä oli noin 6000 kävijää, kun vuonna 2019 tuo lukema oli noin 10.000 henkilöä. Koronatilanteen vuoksi kävijämäärät ovat kuitenkin pudonneet merkittävästi, sillä ateljeen kävijöistä noin 80% on ollut ulkomaalaisia.”
Ateljeeta onkin nyt markkinoitu enemmän kotimaisille kävijöille. Ateljeessa odotetaan mielenkiinnolla, että vaikuttaako syyskuun alussa ensi-iltansa saava Alvar Aallosta kertova dokumenttielokuva kävijämääriin.
”Olisi kiva, jos koululaisia kävisi enemmänkin. Lähinnä kuvaamataidon ja käsityön ryhmät vierailevat ateljeessa, mutta tilalla ja opastuksilla olisi paljon annettavaa myös historian tai vaikka kielten opiskelijoille.”
Kielten opiskelijoille olisi tosiaan tarjontaa, sillä vaikka kierrokset ovat pääsääntöisesti englanniksi, on niitä saatavilla esimerkiksi myös saksaksi, ranskaksi ja peräti japaniksi. Nimenomaa kansainvälinen kiinnostus Aallon töihin on suurta. Usein ulkomaalaiset vieraat hämmästyvät Aallon töistä enemmän, kun taas meille suomalaisille Aalto on arkisempi.
Pärnä on ateljeen tulevaisuuden suhteen toiveikas:”Luulen, että opastettuja kierroksia halutaan jatkaa pitkään. Toivomme, että ihmiset pääsevät tutustumaan Alvar Aallon henkilöhistoriaan ja tuotantoon, sillä onhan se merkittävä osa suomalaista kulttuurihistoriaamme.”
Teksti ja kuvat: Sebastian Allén
