Miten sosiaalinen media vaikuttaa meihin, mieleen ja ajankäyttöön? Voiko sen kautta saada vertaistukea vai alkaako sitä helposti vertaamaan itseään muihin? Mitä tapahtuu, kun puhelin laitetaan jäähylle viikoksi?
Puhuimme koulussa The Social Dilemma -dokumentista, joka tutkii sosiaalisten verkostojen vaarallista vaikutusta ihmisiin. Siinä teknologiaekspertit varoittavat omien luomustensa vaaroista. Koulutoverini sanoivat, että se on hyvä dokumentti ja ehdottomasti katsomisen arvoinen, mutta varoituksena sanottiin, että se saattaa kauhistuttaa.
Minua rupesi tämä asia kiinnostamaan, ja katsoessani dokumenttia järkytyin. Dokumentissa kerrottiin, kuinka sosiaalinen media on tehty koukuttavaksi ja kuinka eri ihmisille jaetaan erilaista sisältöä. Näin voidaan vaikuttaa ihmismieleen käyttäjän itse sitä tajuamatta. Siinä kerrottiin myös, miten esimerkiksi Yhdysvalloissa teini-ikäisten tyttöjen itsemurhaluvut ovat kasvaneet, kun he ovat kokeneet paineita ulkonäöstään, masentuneet vakavasti ja tappaneet itsensä.
Päätin pitää viikon sometauon.
Kirjoitin Facebookiin viestin:
”Katsoin The Social Dilemma -dokumentin ja päätin pitää viikon sometauon tästä hetkestä lähtien. Jos teillä on asiaa, laittakaa viestiä tai soittakaa.”
Lähetin viestin, ja heti tuli seitsemän tykkäystä. En kuitenkaan voinut käydä katsomassa, ketkä tykkäsivät postauksestani. Joku oli käynyt kommentoimassakin. Ärsytti, kun en nähnyt, kuka viestin oli lähettänyt. Heitin puhelimen nurkkaan.
Seuraava viikko kului yllättävän helposti. Huomasin lähes pelkästään positiivisia vaikutuksia, kun lopetin somen käytön. Aloin keskittyä olennaiseen.
Aamuisin en ottanut ensimmäisenä herättyäni puhelinta käteen katsoakseni, mitä Instagramissa tai Facebookissa oli tapahtunut. En, vaan kävin wc:ssä, suihkussa, puin päälleni, harjasin hampaat, söin aamupalan, herätin lapseni, puin hänet, vein päiväkotiin ja tulin kotiin. Ilman keskeytyksiä tai jumiutumista puhelimen ääreen. Tein koulutehtäviä, valmistin ruokaa, söin, ulkoilin ja leikin lapseni kanssa. Urheilin, katsoin elokuvaa, nukuin ja tuijotin välillä kelloa.
Suurimman muutoksen huomasin omassa pääkopassani. Siellä ei ollut käynnissä suurta sekamelskaa. En ollut ärtynyt tai jännittynyt. En verrannut itseäni muihin, muiden ihmisten elämiin, en jatkuvasti miettinyt, mitä elämäni pitäisi olla ja mitä se ei ollut. En jauhanut jatkuvasti päässäni ajatusta: ”Nuo tekevät niin paljon enemmän, ja minä en tee mitään.”
Vietin enemmän aikaa oman perheeni kanssa. Keskityin siihen, mitä lapseni sanoi minulle. Tunsin oloni rauhalliseksi ja seesteiseksi.
Miksen siis jätä somea kokonaan pois elämästäni? Koska en pysty. Olen opiskelemassa ammattiin, jossa sosiaalinen media on keskeisessä osassa työtäni. Oppilaitokseni tärkeä tiedottaminen kulkee Facebookin kautta. Tämän lisäksi olen kiinnostunut ystävieni tekemisistä, ja suurin osa ystävistäni postaa todella usein. Seuraan myös sellaisia ihmisiä, joita en näe koskaan oikeassa elämässä. Olen utelias ja haluan pysyä kärryillä maailman menosta. Voisiko keksiä tilalle jotakin, mikä ei olisi niin koukuttavaa ja haitallista?
