Pasilan urheiluhallin pukuhuoneessa leijailee derbysuojien ominaistuoksu, joka on tasapainoinen sekoitus lätkäkassia, nyrkkeilyhansikasta ja liian monta kertaa pyykättyä urheilutoppia. Kallio Rolling Rainbow’n luistelijat valmistautuvat yksiin viikon neljistä luistelutreeneistä riehakkaan puheensorinan säestyksellä.
Verkkosivuillaan seura julistaa olevansa Suomen hauskin ja mukavin roller derby -seura, eikä pukuhuonetunnelman perusteella tätä ainakaan tunnu olevan syytä kyseenalaistaa.
Mutta miltä näyttävät seuran harjoitukset keskellä pelikautta 2020, joka ei koskaan alkanutkaan?
Kahden joukkueen kapteeni
Roller derbyn juuret ovat vahvasti DIY-kulttuurissa, eikä lajin parissa juuri ole palkattua henkilöstöä. Tämän lauantain treenit ovat A- ja B-joukkueiden kapteenin Maura Mannisen, derbynimeltään Vattuvimman, vastuulla. Tunnelma on solidaarinen ja hyväntuulinen. Manninen esittelee drillit joukkueelle ja harjoitustoistojen jälkeen pulmakohdista sekä ratkaisuehdotuksista keskustellaan yhteisesti. Kaikkien näkökulmaa kuunnellaan eikä tehtävissä edetä ennen yhteisymmärryksen löytymistä.
“Pelaajana voi toki vaikuttaa joukkueen toimintaan omalla aktiivisuudellaan ja sitoutumisellaan, mutta kapteenin tehtäviin kuuluu löytää ratkaisuja ja viedä joukkuetta eteenpäin”, Manninen raamittaa.
Tällä hetkellä Manninen jakaa aikansa kahden kapteeninpallin kesken. Hän on toiminut Kallion A-joukkueen Kallio All Coloursin kapteenina viime keväästä; vastikään hän ryhtyi luotsaamaan myös B-joukkue Kinapori Fistfunkersia pelaajien luottamusäänestyksen tuloksena. Kysymystä kapteenin ja rivipelaajan roolien eroavaisuuksista ei selvästikään esitetä Manniselle ensimmäistä kertaa ja vastaus on punnittu:
“Kapteenin positio tuo mukanaan enemmän vastuuta”, hän linjaa ja jatkaa olevansa erityisen otettu valinnastaan Kinaporin johtopositioon:
“A:ssa kapteeniehdokkaaksi saivat asettua kaikki halukkaat, joista tehtävään valittiin yksi, mutta B:ssä joukkue äänesti itselleen mieluisinta kapteenia kaikista rosteripelaajista. Tämä nostaa luottamustehtävän vastuullisuutta mielessäni entisestään.”
Manninen on harrastanut derbyä vuoden 2014 keväästä nousujohteisella menestyksellä. Tänä poikkeuskeväänä suurimman haasteen tekemiseen on tuonut pelillisten tavoitteiden puuttuminen:
“Itselleni kilpailullisuus on aina ollut yksi tärkeimpiä motivaation lähteitä. Pelielementin puuttuessa asioita on pitänyt hahmottaa eri tavoin”, Manninen pohtii.
Kapteenina muiden innostaminen onkin avainasemassa joukkueen yhtenäisyyden ylläpitämisessä ja joukkuehengen rakentamisessa.
“Onneksi lajitreenaaminen itsessään tuntuu edelleen mielekkäältä. Sen kautta voin auttaa muitakin löytämään tekemisen ilon”, hän hymyilee.
Tule mukaan – sellaisena kuin olet!
Roller derbyn ainutlaatuinen yhteisöllisyys näkyy muun muassa eri seurojen välisenä yhteistyönä. Ei ole tavatonta, että uudelle paikkakunnalle muuttava luistelija luo ensimmäiset kontaktinsa uuden kotikuntansa ihmisiin nimenomaan derbyseuran kautta.
Nella Kaneli (Can Eliminate) löysi derbyn aikanaan tuttunsa kautta ja aloitti luistelemisen Turun Dirty River Roller Derbyssä puolisentoista vuotta sitten. Kun muutto Helsinkiin tuli ajankohtaiseksi, harrastuksellekin löytyi luonteva koti Kallio Rolling Rainbow’ riveistä.
“Mielestäni Kalliossa on hyvä henki kaikkien joukkueiden kesken. Yhteisöllisyys näkyy ja tuntuu”, Kaneli kertoo.
Kallio Rolling Rainbow’n verkkosivuilla seuran arvot listataan yksiselitteisesti. Keskeisimmiksi toiminnan lähtökohdiksi nousevat yhdenvertaisuus sekä avoimuus. Erityisesti tämä puhutteli Kanelia tulevan harrastusseuran valinnassa.
“Täällä tunnen saavani olla oma itseni.”
Vertaispalautetta, kommunikaation kehittämistä ja pelikirjan hiomista
Pakollinen pelitauko on oivallista aikaa joukkueiden ja yhteishengen rakentamiselle. Tekemisen kärki ei myöskään olennaisesti ole muuttunut, vaikka pelikalenteri ammottaa tyhjyyttään hamaan tulevaisuuteen.
“Etenkin C-joukkueen harjoittelussa päätavoitteena on edelleen oppia pelaamaan roller derbyä”, treenisuunnittelusta vastaava Anni Piiroinen (Shenanniguns) hymyilee ja jatkaa:
“A- ja B-joukkueiden tekemisen pohjana on pelikirja, jonka mukaan pelaamista kehitetään ja treenejä suunnitellaan.”
C-joukkueen on tarkoitus toimia matalan kynnyksen harrastuspaikkana, josta korkeammalle tähtävän on myös helppo ponnistaa kohti säännöllisemmin pelaavaa B-joukkuetta.
“Tällä kaudella olemme panostaneet erityisesti vertaispalautteeseen ja kommunikaatioon. Tavoitteenamme on, että kaikki seuran jäsenet tuntisivat toisensa ja siirtymät joukkuetasolta toiselle tuntuisivat luontevilta ja vaivattomilta”, Piiroinen selventää.
Jokainen Kallion harjoituskerta päättyy fiiliskierrokseen, jossa kukin kertoo oman mieliasiansa suoritetuista treeneistä. Vastausten perusteella osallistujat vaikuttavat tyytyväisiltä harjoitusten kulkuun – leveät hymyt hikisillä kasvoilla kertovat samaa tarinaa.
Poikkeusaika ei ole saanut sammutettua ainakaan Kallion luistelijoiden peli-intoa.
teksti ja kuvat: Kata Salaspuro
