Kuva: Pixabay
Lähes missä tahansa tapahtumassa Suomessa kulttuuriin kuuluu alkoholi. Juhlat, festarit, häät, terassilla tai ravintoloissa käymisestä nyt puhumattakaan. Olen huomannut nyt aikuisena ja perheellisenä, että jos en vaikka ystävän syntymäpäivillä siemailekaan viiniä tai kulje bändin keikalla tuoppi kädessä, heti joku tulee kysymään: oletko sinä raskaana? Joka tapauksessa sitä, jos ei juo, tarvitsee selittää jollain. Ei, en ole raskaana, en vietä tipatonta tammikuuta, eikä minulla myöskään ole alkoholiongelmaa. Minulla on nukkumisongelma. Alkoholi heikentää unenlaatua.
Oli syynä juomattomuuteen mikä tahansa, vuosikaudet on niitä, jotka eivät juo, katsottu vähän kummallisesti. Onpa tylsää, kun et juhli meidän kanssa. Hei, te juotte liian vähän, minä tarjoan kaikille shotit!
Sober curious on ilmiö, joka on herättänyt maailmalla huomiota viime aikoina. Suomeksi tälle ilmiölle ei nimeä ole, mutta se on oikeastaan juuri sitä, miltä se vapaasti käännettynä kuulostaakin: uteliaisuutta raittiuteen. Täyttä absolutismia tämä ei kuitenkaan tarkoita, vaan alkoholinkäytön vähentämistä ja oman kokemuksen haastamista siitä, voisiko hauskaa pitää ilman alkoholiakin.
Ilmiö on ollut esillä nyt jonkin aikaa mediassa, esimerkiksi 3.9. Helsingin Sanomien julkaisemassa jutussa helsinkiläisestä tislaamosta, joka on alkanut valmistaa alkoholitonta Nolla-juomaa. Tätä juomaa mainostetaan “alkoholittomana viinana”, ja jutussa mainitaan ohimennen sober curios – ilmiö. Somen eri kanavilla hashtag #sobercurious on noussut ihmeellisen suosituksi.
Itse käytän alkoholia suhteellisen harvoin. Jos kuitenkin otan, voin sitten ottaa saman tien enemmänkin, sillä jo yksi annos alkoholia pilaa ne vähäisetkin määrät unta, jonka sinä yönä saan. Näin kroonisesta unettomuudesta kärsivänä en siis koe, että minulla olisi varaa juopotella kovinkaan usein. Ei minulla siihen sitä paitsi jaksamista olisikaan.
Jäin miettimään asiaa näin ilmiönä. Onko kyseessä hetken suosiossa oleva muoti-ilmiö, hieno sana, jota viljellään instagramissa, joka sitten unohtuu? Tarvitaanko maailmassa oikeasti tällaista ilmiötä? Suomessahan kovaäänisin asenne alkoholiin on ollut melko lailla se, että joko juot usein ja kaksin käsin, tai sitten olet suoraan täysi absolutisti. Ja jos olet absolutisti, niin sinulla on todennäköisesti joko alkoholiongelma, tai sitten vähintäänkin lapsuudesta traumoja sellaisesta. Oikeasti varmaan suurin osa ihmisistä on sellaisia, jotka eivät edusta näistä kahdesta ääripäästä kumpaakaan, mutta ovat kaikessa hiljaisuudessa viettäneet elämäänsä tämän ilmiön tyyliin. Siis juoneet joskus muutaman tai enemmänkin, ja joskus pelkkää limonaatia.
Olisikohan nyt vain niin, ettei alkoholia harvemmin käyttävät ole vain ennen asiasta huudelleet yhtä kovaa kuin nämä ääripäät. Ennen tätä ilmiötä ja sen muodikkuutta ei ole vain ollut syytä asiaa huudella. No, nyt on.
HANNA AULAVUORI
