Veikkauksen pelinhoitajat kohtaavat ongelmapelaajia päivittäin. (Kuva: Roy Kokkonen)

Veikkauksen vastuullisuus on ollut loppukesän kuumimpia puheenaiheita. Elokuisen mainoskohun
jälkeen on noussut laaja julkinen keskustelu pelimonopolin vastuusta ongelmapelaamisesta.
Pelinhoitajat näkevät riippuvuuden syyt ja seuraukset työssään aitiopaikalta. Asian
arkaluonteisuuden vuoksi tähän juttuun haastateltu pelinhoitaja esiintyy nimettömänä.

“Näen peliongelmia päivittäin”

Kysymykseen, kuinka usein kohtaatte peliongelmia, vastaus tulee suoraan:

“Päivittäin, ehdottomasti päivittäin.”

“Monet vakioasiakkaat puhuvat ongelmapelaamisesta ja osa myös tunnustaa heillä olevan vaikeuksia pelaamisen kanssa. On meillä olemassa jonkun verran keinoja, jolla pystymme puuttumaan siihen. He voivat asettaa itselleen pääsykiellon pelisaleihin ja niin edelleen. Siitä huolimatta koen, että meillä on että meillä pelinhoitajilla on liian vähän keinoja puuttua alkavaan peliongelmaan”, hän kertoo.

Hän kaipaisi konkreettisempia keinoja auttaa.

“Meillä on olemassa esitteitä, joissa kerrotaan esimerkiksi Peluuri-puhelinnumerosta, johon voi soittaa, jos kokee tarvitsevansa apua. Mutta olisi parempi, jos pystyisimme tarjoamaan henkilökohtaisempaa apua. Esimerkiksi ohjaamaan suoraan jonkun henkilön luokse, eikä kehottaa vain soittamaan johonkin puhelinnumeroihin”, hän jatkaa.

Ajoittain asiakkaan alamäkeä on vaikea seurata. Joskus tekisi mieli kysyä, että olisiko aika jo lopettaa.

“Joskus, kun huomaan asiakkaan käyvän kierroksilla ja hävinneen paljon, olen sanonut, että kannattaisko pitää pieni breikki. Käydä juomassa vaikka kahvit ja miettiä sen jälkeen, haluaako vielä jatkaa. Vai tullako huomenna sitten uudestaan tai kannattaisiko pitää vähän pidempikin tauko”.

Rahojen loputtua paluu maanpinnalle voi osua kovaa. Epätoivo iskee, kun pelionni ei kääntynytkään voiton puolelle.

“Kyllähän näitä tapauksia aina välillä näkee ja kuulee, että on hävitty paljon, ihan merkittäväkin summa rahaa. Sitten aletaan kyselemään, että mun piti ostaa näillä rahoilla ruokaa, että mitäs nyt tehdään. Siinä kohtaa on enää aika vaikea auttaa, kun ne rahat on jo hävitty. Sitäkin on joskus kyselty, että mun pitäisi saada nää rahat takaisin. Sen pitäisi kuitenkin olla selvää ihan jokaiselle, ettei niitä hävittyjä rahoja enää voida palauttaa.”

Paikkoja pelata on tiheään.

Tiskin takanakaan ei ole suojassa pelaamisen vaaroilta

Vaikka asiakkaiden välillä koviakin tappioita näkee päivittäin, ovat peliongelmat yleisiä myös pelipöydän toisella puolen. Haastateltavan mukaan pelaaminen on krupieerin ammattitauti.

“Pelinhoitajat ja rahapelien kanssa työskentelevät ihmiset ovat riskiryhmässä peliongelmiin. Minulla on sellaisia työkavereita, joista tiedän, että he ovat peliriippuvaisia ja pelaavat liikaa.

Itsekin pelasin yhdessä vaiheessa melko paljon, ja koin että minulla oli jonkin asteinen peliongelma. Tuli pelattua isompia summia, kuin mitä oli tarkoitus pelata. Ja sen verran tuli myös hävittyä.

Alaikäisenä en oikeastaan pelannut juurikaan. Kun täytin viisitoista, nousi pelaamisen ikäraja kahdeksaantoista ikävuoteen. Jos jotain tuli pelattua, oli se enemmänkin vain R-Kioskin kassatädin härnäämistä, että tajuaako se sulkea sen laitteen.

Täysi-ikäisenä aloin pelaamaan enemmän. Aluksi juurikin automaatteja, ja lisäksi kävin hieman Helsingin kasinolla. Siinä alkuvaiheessa, kun voittoja alkoi tulemaan, ajatteli sen olevan helppoa rahaa, ja muutenkin oli vähän tyhmä asian suhteen.

Kun menin silloiselle Raha-automaattiyhdistykselle töihin ja opin peleistä enemmän, saattoi siinä tulla vähän sellainen valheellinen tunne, että nyt minä tiedän näistä peleistä ja siksi olisi paremmat mahdollisuudet voittaa.

Casino Helsinki on minulle sellainen paikka, jossa on tullut käytyä. Minulla on kuitenkin ollut sinne useasti aika pitkiäkin aikoja itse asettamani pääsykielto. Minulla on sellainen paha tapa, että varsinkin jos alkoholijuomia on nautittu, lähtee se helposti lapasesta. Silloin tulee otettua turhan suuria riskejä ja pelattua isommilla rahoilla, kuin olisi oikeasti halukas ja varaa hävitä.

Sitten harmittaa jälkikäteen.”

Kokemusten myötä suhde pelaamiseen on tervehtynyt ja pelaamiseen tullut malttia. Hän kehottaa paljon pelaavia tarkastelemaan omaa suhdettaan pelaamiseen.

“Nykyisin pelaan kyllä edelleen rahapelejä viikottain. En päivittäin, mutta useamman kerran viikossa.

Jos pelaamisesta on ilo kadonnut, ja jahtaa vain suurta pottia, jolla päästäisiin takaisin voiton puolelle, on parempi lopettaa. Jos myöhemmin haluaa kokeilla uudestaan, mukaan kannattaa ottaa kaveri katsomaan perään ja estämään mahdolliset ylilyönnit ”.