Haastattelen Erik Kakkoa, kaksikymmentäyksivuotiasta nuorta miestä Pohjois-Helsingistä. Hän on työskennellyt lähihoitajana, mutta nykyisin hän tekee muita töitä.

Kakko on työskennellyt noin puolitoista vuotta Validia-palvelukodissa Jätkäsaaren setlementtiasunnoissa. Ne ovat esteettömiä kerrostaloja, joissa autetaan ihmisiä, jotka eivät pärjää arjen askareissa. Heitä kutsutaan asukkaiksi, ei asiakkaiksi.

“Tämä on erittäin tärkeää tasa-arvon toteutumisen kannalta.”

Palvelukodissa työskennellään kolmessa vuorossa. Aamuvuorossa paikalla on kolme työntekijää, iltavuorossa kaksi ja yövuorossa yksi työntekijä. 

Palvelukodissa asuu kaikenikäisiä ihmisiä, 18-vuotiaasta 80-vuotiaaseen. Asukkaat ovat keskenään erilaisia, palvelukodissa asuu esimerkiksi invalideja, huumeaddikteja tai lievästi kehitysvammaisia ihmisiä. Palvelukodin tavoite on kuntouttaa ihmisiä.

Kuvituskuva

Kerro keskivertotyöpäivästäsi?

“Keskiverto työpäivää on vaikea määritellä, sillä jokaisella asukkaalla on omat hoidolliset tarpeensa. Osa kaipaa enemmän tukea, osa vähemmän. Esimerkiksi neliraajahalvaantunut tarvitsee tukea kaikessa. Osa taas pystyy esimerkiksi siirtymään itsenäisesti tilasta toiseen tai tekemään ruokaa. Jotkut asukkaat rullaavat itsenäisesti pyörätuolilla ja osa pystyy kävelemään. Nämä riippuvat kuitenkin täysin yksilöstä.”

Onko työsi rankkaa fyysisesti tai henkisesti?

“On, molemmilla tavoilla. Fyysinen rasitus tulee esiin siirtovaiheissa, kun asukasta siirretään esimerkiksi sängystä pyörätuoliin, pyörätuolista vessaan tai vessasta suihkuun. Ergonomia on tärkeää. Siirtovaiheissa meillä on apuna erilaisia sähköisiä `nostimia´, jotka auttavat asukkaiden siirtämisessä. Nostimet ovat hyödyllisiä niin henkilökunnan kuin asukkaiden näkökulmasta. Osa asukkaista kokee olonsa turvattomaksi, jos heitä ei siirretä koneiden avulla. Asukas voi pelätä esimerkiksi hoitajan otteen lipsumista.”

“Henkisellä puolella työn raskaus näkyy esimerkiksi ihmissuhteissa. Inhimillinen tuttavuus syntyy päivittäisen vuorovaikutuksen takia. Empatiaa saa näyttää, mutta ammatillisessa roolissa täytyy pysyä.” 

Henkinen raskaus näkyy vahvasti asukkaan kuollessa. Kakon rankin kokemus oli tilanne, jossa hän joutui kollegansa kanssa käymään paikan päällä, kun asukas oli tukehtunut:

“Asukas, jonka käsimotoriikka ei pelannut oli saanut sydänkohtauksen sängyssään ja hän yritti soittaa apua käsirannekkeella. Käsiranneke oli kuitenkin pudonnut lattialle ja asukas oli kääntynyt kyljelleen kurottaakseen rannekkeeseen. Asukas oli kuitenkin kääntynyt kyljeltänsä mahalleen ja käsimotoriikan ongelmien johdosta hän ei pystynyt kääntämään itseään takaisin kyljelleen tai selälleen. Asukas tukehtui mahallaan olon takia.”

Tilanne oli Kakon ensimmäinen kokemus kuolleen ihmisen näkemisestä hautajaistilanteen ulkopuolella:

“Sinertävä ruumis oli todella raffi.”

Asukkaan kuolinsyy oli pysäyttävä. Ruumis sinersi tukehtumisen johdosta. Kuolinsyyn takia esimies ehdotti työnantajan tarjoamaa kriisiapua, johon hän suostui.

Positiivisuus syntyy pikkuasioista

Vaikka lähihoitajan ammatti on välillä henkisesti rankkaa, Kakko piti silti työstään lähihoitajana:

“Positiiviset tunteet syntyvät pikkuasioista, esimerkiksi siitä, että näkee asukkaan onnellisuuden, kun olen tehnyt hänelle aamupalaa tai kun asukas antaa hyvää palautetta: Eräskin asukas oli todella tarkka, hänellä oli tietyt rutiinit, eikä hän päästänyt luokseen aloittelijoita, mutta hän kuitenkin piti minusta.”

“Lähihoitajan ammatissa tuntee itsensä arvokkaaksi, sillä se on tärkeää duunia.”

Onko työssäsi negatiivisia puolia tai epäkohtia, jotka eivät näy ulospäin?

“Kyllä, alalle hakeutuu ihmisiä, jotka eivät ole ottaneet ammatista selvää. He eivät välttämättä sovi alalle. Lähihoitajan ammatti on intiimiä ja ihmisläheistä, mukavuusalueelta joutuu poistumaan useasti esimerkiksi asukkaan pesutilanteessa.”

Alalle sopimattomien ihmisten lisäksi resurssipula vaikuttaa:

 “Sanon suoraan: palkka on todella pieni verrattuna muihin ammatteihin, joihin kouluttaudutaan ammattikoulussa. Resurssipulasta johtuen jengiä ei palkata riittävästi ja työntekijöille tarjotaan tuplavuoroja. Päivien kiireellisyys vaihtelee, mutta kiireellisimpinä päivinä taukoja ei välttämättä ehdi pitää, tai jos ehtii niin hektisen ilmapiirin takia rentoutuminen on vaikeaa. Asukkailla on rannehälytin, joka soittaa suoraan kaikille hoitajille. Se kuka ehtii, menee asukkaan luokse. Kiireisimpinä päivinä puhelin soi koko ajan.” 

Lähihoitajan työn jatkuva kiire johtaa siihen, että työntekijät käyvät ylikierroksilla. Jatkuva stressi ja väsymys mahdollistavat hoitovirheet:

“Jotkut asukkaat tarvitsevat vahvoja lääkkeitä, jotka voivat olla esimerkiksi morfiinipohjaisia. Niiden kohdalla annostelu on todella tarkkaa ja lääkärin reseptiä täytyy noudattaa ehdottomasti. Tämä on todella on tärkeää, sillä mahdollinen lääkehoitovirhe aiheuttaa yliannostusriskin, joka voi pahimmillaan johtaa asukkaan kuolemaan. Painotan tarkkaavaisuutta lääkehoitojen kohdalla, sillä ne vaativat keskittymistä. Ylipäätään lähihoitajan tulee hallita useita erilaisia hoitotapoja ja niitä tulee noudattaa.” 

Mitä ajatuksia sinulla on ammattisi maineesta?

“Ala on aliarvostettua. Osa ihmisistä on erinäisistä syistä johtuen ennakkoluuloisia alaa kohtaan. Hyvä esimerkki on nykyisessä ammatissani minulle esitetty kysymys: 

‘Mitä hommia teit ennen tätä työtä?’

-Olin lähihoitajana

‘Siis oletko pessyt jotain perseitä?!’

–    …”

Minkälaiselle persoonalle voisit suositella työtäsi?

“Tämä duuni vaatii psykologista puolustusmekanismia, sillä työ on monin tavoin henkisesti rankkaa. Yksilöstä riippuen asukkaat voivat olla ilkeitä tai mukavia hoitajia kohtaan. Ilkeiden asukkaiden kohdalla ammatillisen roolin ylläpito on todella tärkeää. Asukkaan mahdollisia negatiivisia kommentteja ei tule ottaa henkilökohtaisesti.”

“Mukavat asukkaat taas antavat hyvää palautetta ja siitä tulee hyvä fiilis. Positiiviset kommentit antavat onnistumisen tunnetta.”