Tanja Koivulan mielestä seksuaalisuudesta saa ja pitää nauttia. Kuva: Unsplash.

Seksuaalineuvojan vastaanotolla käy kaikenikäisiä ihmisiä esittämässä monenkirjavia kysymyksiä. Asiakaskunta riippuu paljon neuvojan omasta tietotaidosta. Kukaan ei voi kuitenkaan tietää kaikkea. Seksuaalineuvojan tulee suhtautua sallivasti ja avoimin mielin jokaisen tuntemuksiin, kunhan ne pysyvät lain rajoissa.

”Saamme ulkopuolelta valtavasti normeja, joiden mukaan meidän tulisi käyttäytyä, ja jotka kertovat meille, mistä pidämme. Jokaisen tulisi pysähtyä miettimään, tuovatko nämä yhteiskunnan antamat raamit onnellisuutta”, seksuaalineuvoja Tanja Koivula kertoo.

Juttelemme intialaisessa ravintolassa Töölössä. Paikka on pieni ja hämärä, Tanjasta huokuu kuitenkin valoisuus.

Tanja Koivula on terveystieteiden tohtori, terveydenhoitaja, sairaanhoitaja, psykoterapeutti ja seksuaalineuvoja. Tällä hetkellä hän on tutkijana Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksella ja opiskelee työnohjaajaksi.

Koulutus seksuaalineuvojaksi kestää vuoden, ja se on 30 opintopisteen kokonaisuus. Tavoitteet määrittelee The Nordic Association of Clinical Sexology. Koulutuksessa opiskellaan alan käsitteitä ja teemoja ja tehdään matka omaan itseen. Tämä oli Koivulan mukaan silmiä avaava kokemus.

”Sitä luuli tietävänsä omasta seksuaalisuudestaan, mutta koulutuksen aikana itsetuntemukseni kasvoi hurjan paljon”.

Koivulan asiakkaina on erityisesti pareja ja nuoria, mutta ikähaitari on kuitenkin suuri. Sukupuolesta hän ei halua tehdä olettamuksia, vaan antaa asiakkaan määritellä sen itse. Kaikenlaista lokerointia pyritään välttämään.

”Puheenaiheina saattavat olla fyysiset ongelmat, kuten erektiohäiriöt, parisuhteen päättyminen, itsetyydytys, haluttomuus ja pariskunnilla halun eriparisuus. Joillekin nuorille pornoteollisuus on luonut epärealistisia odotuksia ja vääristymiä, joita pyritään purkamaan. Yllätyksenä itselleni tuli avoimien suhteiden yleisyys”, Koivula pohtii.

Pornosta huolimatta seksipositiivisuus ja avoimuus seksuaalisuutta kohtaan nuorten keskuudessa on kasvussa. Koivula on tästä iloinen. Keskustelemme aiheesta pitkään.

Vanhempien asiakkaiden on vaikeampi puhua asioista niiden oikeilla nimillä. Varsinkin vahvasti uskonnollisista perheistä tulevilla aiheeseen saattaa liittyä syvälle juurtunutta häpeää.

Myös tiedon puute on ongelma. Koivulan mielestä se johtuu kouluopetuksen pirstaleisuudesta. Seksuaalisuus on erotettu muista oppiaineista, ja se on erillään jopa muusta terveystiedosta. Opetuksen sisältö on yksipuolista. Seksuaalisuus on osa ihmisyyttä ja minää, eikä sen erillinen lohko.

Seksuaalisuuteen liittyvät ongelmat peilautuvat usein elämän muiden osa-alueiden vaikeuksiin. Asetelma voi olla kuitenkin myös toisinpäin. Vastaanotolla ei välttämättä puhuta lainkaan seksistä, vaan muista asiakasta painavista asioista.

”Ihmisen hyvinvointi on kokonaisuus, jossa kaikki vaikuttaa kaikkeen. Seksuaalisuutta tulisi pohtia varsinkin silloin, jos se kuluttaa omia voimavaroja. Seksuaalisuus muuttuu läpi elämän”, kiteyttää Koivula.

Koivula kokee olevansa valtavan etuoikeutettu tehdessään seksuaalineuvojan työtä. Seksuaalisuus on jokaiselle intiimiä ja herkkää. Sydämen avaamiseen vaaditaan vahva luottamus ja suvaitsevaisuus asiakkaan ja neuvojan välillä.

Hänet ajoi seksuaalineuvojan koulutukseen oma kiinnostus ja aiheen toistuminen psykoterapiassa. Koivula ymmärsi seksuaalisuuden merkityksen ihmisen psyykelle ja halusi paremmat valmiudet auttaa.

”On tärkeää, että jokainen löytää itselleen sopivan terapeutin tai neuvojan, jonka kanssa pystyy rakentamaan luottamuksen. Seksuaalineuvojat Suomessa ovat verkostoituneet hyvin, minkä ansioista voimme suositella toisiamme erilaisille asiakkaille”.