Verkkouutiset.fi kertoi Kokoomuksen kansanedustaja Terhi Koulumiehen kirjallisesta kysymyksestä eduskunnalle opettajien jaksamisesta ja koulujen työturvallisuudesta. Teksti on erittäin karua luettavaa ja nostaa järkytystä jokaisen lauseen kohdalla. Artikkelissa mainittavan OAJ:n selvityksessä kerrotaan opettajien kuormittumisen johtuvan muun muassa työhön kuulumattomien töiden tekemisestä, levottomasta ilmapiiristä luokassa sekä erityisoppilaiden integroimisesta normaaliopetukseen. Eniten minua kuitenkin järkytti tieto siitä, että oppilaat jopa salakuvaavat opettajia ja sen lisäksi vielä julkaisevat niitä sosiaalisessa mediassa halventaakseen heitä ja tehdäkseen heistä naurunalaisia.
Kysymys kuuluukin, että tuleeko tämä enää kenellekään yllätyksenä? Opettajien ahdistuksesta ja huonosta asemasta on uutisoitu jo ennen kuin minä aloitin ekaluokan ja on surullista huomata, että tilannetta ei olla parannettu millään tavalla vaan ollaan annettu tilanteen eskaloitua pahempaan suuntaan. Nuorten väkivalta on vain lisääntynyt ja sosiaalinen media tekee julkisesta nöyryyttämisestä entistä helpompaa. Eikö siis viimeistään nyt olisi aika keskittyä ongelmaan, joka vaikuttaa radikaalisti suomalaisten mielenterveyden hyvinvointiin ja nuorten tulevaisuuteen eikä anneta ylimääräisiä miljoonia Helsingin puistojen kylttien korjaamiseen?
Miksi siis kidutamme opettajia leikkaamalla heiltä ja poistamme heitä auttavia keinoja? Miksi poistimme tavan, jossa opettajat keräsivät oppilaiden puhelimet ennen oppitunnin alkua ja ne saatiin takaisin ainoastaan välitunneiksi ja koulun päätyttyä? Minusta se auttaisi nuorten eroahdistusta puhelimiinsa, kun he tottuisivat ajatukseen, että puhelimia ei käytetä oppituntien aikana niin kuin niitä ei käytetättäisi työaikoinakaan.
Ja minne olemme hylänneet apuopettajat, jotka muistan olleen minun nuoruudessani suuri auttava käsi sekä opettajalle että kaikenlaisille oppilaille? Heidän palkkaaminen poistaisi jo parikin opettajien ongelmaa, kuten vaikeuden rauhoittaa luokkaa tai erityisoppilaiden nopean huomioimisen opetuksessa.
Näiden lisäksi niin nuorisotyöntekijöiden kuin vanhempienkin pitäisi uskaltaa ottaa nuoren holtiton ja väkivaltainen käytös tosissaan, eikä luoda heille enkelin kehää keksityillä tekosyillä. Nuorten käytökseen pitää pystyä muutkin puuttumaan kuin opettajat ennen kuin taas yksi nuori on oikeussalissa kuolemantuottamuksesta.
Opetus on kuitenkin yksi tärkeimmistä osista elämässämme, joten ei siis vähätellä sen parantamisen tarvetta. Eikä pidetä opettajien kärsivällisyyttä ja mielenterveyttä liiankin itsestäänselvyytenä. Ja kaikkein tärkeimpänä: ei tehdä kiusaamisesta normaalia asiaa.
Meillä on ollut jo muun muassa naisten seksuaalista häirintää vastustava kampanja, #metoo, niin mielestäni voisimme aloittaa opettajien kiusaamista ja kuormittumista vastustavan kampanjan, mikä olisi #teacherstoo. Osoitetaan tällä tavalla välittävämme rakkaista opettajistamme ja pistämällä stopin kiusaamiselle.
