Älykkäiden sikojen tehokasvatus saa aikaan epämukavan tuntemuksen lihansyöjässä. (Kuva: Pixnio: Bicanski)

Tähän mennessä olemme varmasti kaikki kuulleet, että kasvissyönti ja vegaanius ovat nouseva trendi. Toisaalta muun muassa Yle kertoi elokuun alkupuolella, että lihan kulutus on Suomessa kasvanut suuremmaksi kuin koskaan.

 

Tämä kuulostaa ristiriidalta. Ihmiset keskimäärin ovat alkaneet siirtyä enemmän kasvisruokaan ja toisaalta samaan aikaan lihaa kuluu entistä enemmän. 

 

Periaatteessa näiden asioiden on aivan mahdollista tapahtua yhtä aikaa. Lihaa syövien ihmisten joukko ei ilmeisestikään säästele kallista kokolihaa niin paljoa kuin aiemmin, mikä on sitten vaikuttanut enemmän lihan kulutukseen kuin kasvissyönnin lisääntyminen.

 

* * * * *

 

Väitän kuitenkin, että lihan kulutus on todennäköisesti laskemassa tulevaisuudessa. Kynnys kasvissyöntiin tai lihan osuuden radikaaliin pienentämiseen on laskenut viimeisten parin vuoden aikana kasvaneen ja uudenlaisen tarjonnan takia. 

 

Lasken itseni sekasyöjäksi, mutta olen tehnyt ruokavaliooni tiettyjä muutoksia vuosien varrella, ja en pitäisi vegaaniksi tai jonkin asteen kasvissyöjäksi ryhtymistä enää niin katastrofaalisena muutoksena kuin se olisi aiemmin ollut.

 

Olen kuitenkin jonkin verran jähmeä muutosten suhteen, joten jossain määrin automaattisesti olen noudattanut periaatetta “yksi muutos kerrallaan”, ja jokainen muutos on pitänyt perustella itselleni riittävän pitävästi.

 

Epämukavana totuutena on jo vuosien ajan kummitellut ruuan ympäristövaikutus. Riisinviljelyn metaanipäästöt ovat saaneet minut välttelemään riisiä. Valtamerten kestämätön kalastus on saanut minutkin boikotoimaan tonnikalaa.

 

Kuitenkin se, mikä sai lihansyönnin kohdalla kamelin selän katkeamaan minun tapauksessani, oli melko yllättäen eläintensuojelu. Nimittäin tällainen omastakin mielestään vain tavanomaisella empatiakyvyllä varustettu äijä pystyy sulkemaan silmänsä aika isoiltakin eläinsuojeluongelmilta, kunhan ei tiedä paljoa eikä mikään katkaise tottumuksen kehää.

 

Minä kuitenkin tiesin. Näin muutama vuosi sitten Prisma-dokumentin jossa sikojen älyllisiä kykyjä testattiin. Siat pystyivät peilien kautta tunnistamaan itsensä ja päättelemään, missä kulman takana olevat esineet sijaitsivat. Ja ahneuden ja älykkyyden osuessa samaan yksilöön – myös huijaamaan rehunannostelukonetta ottamalla toisen sian tunnistekauluksen tämän kaulasta ja saaden tälle sialle tarkoitetun rehuannoksen automaatista. Häkellyttävää.

 

Jossain vaiheessa tämän nähtyäni aika oli minullekin kypsä lopettaa sianlihan ja samalla naudan ostaminen. Sika on vain liian älykäs ollakseen tehotuotannon kohteena. Ilmastovaikutukset olivat toinen perustelu. On mukavampaa toimia edes jonkin verran siihen suuntaan, johon ihmiskunnan selvästikin kuuluisi toimia. 

 

Työpaikkaruokailun kohdalla en ole edelleenkään ehdoton, enkä nirsoile sukulaisvierailulla tai vastaavilla.

 

Kanan kohdalla olen vielä toistaiseksi pystynyt ajattelemaan, että kana elämä on luonnossakin aika yksinkertaista, ja moderni lattiakanala pystyy tarjoamaan kanan näkökulmasta riittävän kanamaisen elämän. Silti kanankin ostamista olen vähentänyt lähes nollaan vastaavilla periaatteilla. 

 

Lihansyönnin vähentämistä on helpottanut korvikkeiden ilmaantuminen markkinoille. Kun Nyhtiksen tai Härkiksen tyyppiset tuotteet ovat likimain lihatuotteiden tapaan käytettävissä, ja niiden ravintoarvot ovat esimerkiksi proteiinin osalta lihan ravintoarvoja muistuttavia, ei tarvitse ajatella koko syömistään uusiksi. Tämä helpottaa asiaa.

 

Viime vuonna aloin oikein erikoiseksi, kun päätin ilmastosyistä alkaa korvata syömäni maustamattoman jogurtin suurimmaksi osaksi niin sanotulla kauragurtilla. Tämän vaihdoksen ilmastohyötyjä on eri lähteissä kyseenalaistettu, ja lisäksi tavallinen jogurtti säilyy varmemmin, joten olen eri tilanteissa liikkunut edestakaisin jogurtin ja kauragurtin välillä.

 

Yksi nousussa oleva asia on suomalaisen järvikalan tarjonta kaupoissa. Yhtäkkiä on tarjolla särjestä tehtyjä kalapuikkoja, jotka maistuvat täsmälleen oikeanlaislita kalapuikoilta, ja toisella hyllyllä tarjotaan jauhelihamaista lahnatuotetta. Ja kaikki tämä sellaisesta terveellisestä roskakalaksi sanotusta jätteestä, jota muutenkin pitäisi järvistämme poistaa. Tämä on lähes liian hyvä diili ollakseen totta.

 

Toivottavasti näille kalatuotteille ei tapahdu samaa, kuin vähän toista vuotta sitten lanseeratuille sirkkapihveille, jotka katosivat yhtäkkiä markkinoilta. Ne nimittäin olivat oikeasti hyviä, ja hyönteisen uskon arvostavan myös mahdollisuutta elää sirkkafarmin turvallisessa ympäristössä.

 

* * * * * 

 

Olen siis itse vähentänyt lihan kulutustani, ja uskon trendin jatkuvan, kun muutkin hitaammin reagoivat ihmiset alkavat muuttaa tottumuksiaan askel kerrallaan. Perustelut muutokselle alkavat olla riittävän hyvät.