Postin mukaan kehityskulku on jo pidempään ollut se, että jaettavan postin määrä laskee. Koronapandemia on vähentänyt kirjeiden määrää entisestään. Suomalainen saa keskimäärin alle kymmenen postimerkillistä lähetystä vuodessa. Helsinkiläinen Sanna Kajan saa saman verran kirjeitä viikossa. Sanna Kajan on harrastanut kirjeenvaihtoa ala-asteikäisestä asti. Kirjeiden kirjoittamiseen kuluu jopa kymmenen tuntia viikossa. Kajanin kirjeenvaihto on aina ollut tiivistä. Hän ei keksi mitään, mikä voisi korvata rakkaan harrastuksen.
– Siskollani oli kirjeenvaihtokaveri, ja siksi minäkin halusin. Silloin oli lehdissä ilmoituksia, vastasin niihin ja laitoin oman.
– Läheisimmän kirjeenvaihtokaverini Anun kanssa olemme kirjoitelleet vuodesta 1997. Alkuun emme kirjoittaneet yhtä tiuhaan, mutta nykyään kirjoitamme toisillemme kahdesta kolmeen kirjettä viikossa. Anun kirjeeseen täytyy vastata aina heti, Kajan hymyilee.
Kajanilla on 27 kirjeenvaihtokaveria. Kymmenen kanssa kirjeenvaihto on tiiviistä
– Jotkut kirjoittavat kerran kuussa, kerran puolessa vuodessa. Kymmenen kanssa kirjoitamme vähintään kerran kahdessa viikossa.
Koronarajoitukset ovat vaikuttaneet monien ystävyyssuhteisiin, ystäviä ei välttämättä voi tavata. Kirjeenvaihdossa tämä ei ole ongelma. Kajan on tavannut yhden tämänhetkisistä kirjekavereistaan. Hän kokee, ettei tapaamiseen ole tarvetta, kaikki kerrotaan kirjeessä. Joidenkin kanssa laitetaan teksti- tai whatsapp-viestejä kirjeiden lisäksi.
-Se on päivän kohokohta, kun posti kolisee luukusta. On ihana tunne, kun sen kirjeen saa, se lämmittää mieltä.
-Jos olen töissä, kun posti tulee, laitan miehelleni viestiä. Kysyn, tuliko postia, ja pyydän häntä laittamaan kuvan kirjeistä, tunnistan kirjoittajan yleensä käsialasta.
– Kaikkiin postilähetyksiin, mitä lähetän vuodessa, rahaa kuluu noin 700 euroa, Kajan kertoo.
Kirjeenvaihtokaverin voi löytää Facebookista
Facebookissa on useita ryhmiä, joihin voi laittaa kirjeenvaihtoilmoituksen. Kajan ei itse kuulu mihinkään ryhmään, mutta hänen ystävänsä on Facebookin kirjeenvaihto-ryhmissä, ja hän on vinkannut sieltä Kajanille uusia kirjeenvaihtokavereita.
– Pari ensimmäistä kirjettä uuden kaverin kanssa on aina hankalaa, kun ei vielä tiedä toisesta mitään, mutta pitää kysellä ahkerasti, Kajan kuvaa.
Monet kirjeenvaihtoilmoitukset Facebookissa ovat hyvin yksityiskohtaisia. Kajanille kelpaavat kaikenlaiset kirjekaverit, ei tarvitse jakaa samanlaisia mielenkiinnon kohteita.
– Kaikki aiheet käyvät, kaikesta saa kirjoittaa, kivahan erilaista jutuista on lukea. Minulle on tärkeää, että toinenkin saa kirjoittaa itselleen tärkeistä asioista, Sanna Kajan kertoo.
Joskus kirjeenvaihto loppuu yllättäen
-Jotkut ovat lopettaneet ilmoittamatta, heistä ei vain ole enää kuulunut. Silloin olen lähettänyt kortin ja kysellyt perään.
-Sitä jää miettimään, onko kaikki hyvin, onko jotain sattunut, Kajan kuvailee.
Kajanille harrastuksen lopettaminen ei ole ikinä tullut mieleen.
– En tiedä mikä voisi korvata kirjeenvaihdon, se on minulle elämän tärkeimpiä asioita, Kajan kertoo.
Kajan voi kirjoittaa kirjeenvaihtokavereille kaikesta
– Kun kirjoitan keittiön pöydän ääressä tuntuu, kuin kirjeen vastaanottaja istuisi pöydän toisella puolella juttelemassa. Kirjoitan arjen asioista, juttu saattaa poukkoilla aiheesta toiseen sen mukaan, mitä tulee mieleen.
Kirjeen tarinallisuus ei ole Kajanille oleellista.
– Kirjoittaminen on vastavuoroista, toisen kysymyksiin on aina tärkeää vastata, Kajan selittää.
Kaikki kirjeet ovat tallessa
– Minulla on kellarissa seitsemän isoa pahvilaatikollista kirjeitä. Sellaisten kirjeet, joiden kanssa kirjoittelu on loppunut lyhyeen, olen laittanut silppuriin. Muuten kaikki kirjeet vuosien varrelta ovat tallessa.
– Unelmani on, että saisin kaikki kirjeet järjestettyä. Kirjoittajan mukaan ja aikajärjestykseen, ensimmäisestä viimeisimpään. Se veisi niin paljon aikaa, että se tuntuu mahdottomalta, ei sellaista voi vaatia, Kajan naurahtaa.
Välineillä on väliä
– Olen vasenkätinen, ja monet kynät sotkevat. Käytän Ballografin kuulakärkikynää, se on paras. Jos tulee virheitä, ne voi peittää tarralla, Sanna Kajan nauraa.
– Tarrat ovat tärkeitä. Laitan niitä sellaisille, jotka laittavat minulle. Kaikenlaiset tarrat käyvät, niiden ei tarvitse liittyä aiheeseen.
– On harmi kun kirjepaperia myydään Suomessa nykyään niin harvassa paikassa, tilaan usein netistä. Ulkomaanmatkoilta ostan aina, sieltä löytyy paremmin. Mikään perusvihko ei käy, sen pitää olla nimenomaan kirjepaperia.
– Minulle on tärkeää, että kirjeet menevät perille, seuraan rekisteröintejä tarkkaan. Laitamme myös kirjekavereiden kanssa viestejä, ovatko kirjeet tulleet perille, Sanna Kajan selostaa.
Ihmisten suhtautuminen
– Monet ihmettelevät, miksi kirjoitan kirjeitä. Varsinkin kun ostan tarroja, monet pitävät sitä outona ja lapsellisena.
– Jotkut kertovat, että ovat itsekin lapsena kirjoittaneet, mutta sitten se on jäänyt.
– Työkaverit suhtautuvat kannustavasti. Olen kaupassa töissä, ja meillä on siellä postilaatikko, johon aina vien kirjeet. Työkaverit tietävät, että nämä ovat Sannan kirjeet, Kajan naurahtaa.
24 vuotta kirjeenvaihtoa Anun kanssa
Ystävänpäiväksi Kajanin kirjeystävä Anu lähetti Kajanille paketin. Paketti sisälsi pyyhesetin, kissalle leluja, kirjepaperia ja postimerkkejä.
-Jos törmäisin Anuun jossain, en ehkä tunnistaisi häntä. Kouluaikoina lähetimme kuvat toisistamme, mutta emme sen jälkeen. Kissojen kuvia olemme lähettäneet. Olemme miettineet tapaamista tai kuvien vaihtoa, mutta kirjeet ovat meidän juttumme.
