Helsinki-Vantaan lentoasemalle kerääntyi maanantai-iltapäivänä satoja faneja odottamaan Leijonien kultajoukkueen paluuta kotimaahan. Tunnelma saapuvien lentojen aulassa oli odottavan jännittynyt.
Monille ihmisille maanantai on tavallinen arkipäivä. Arkipäivä, jolla viikko aloitetaan töiden ja askareiden parissa. Tätä muottia voi rikkoa Leijonien kotiinpaluu Helsinki-Vantaan lentoasemalle. Ilmassa oli samaa iloista yhteisöllisyyden tunnetta, jota elettiin jo sunnuntaipäivän juhlahumussa. Sankareiden lento oli myöhässä, mutta jonottamisen maailmanmestarin maineessa oleva suomalainen jaksoi kiltisti odottaa saapuvaa joukkuetta. Joku oli saattanut tulla paikalle myös olympiamitalistien Kerttu Niskasen ja Krista Pärmäkosken vuoksi.
“Voitto tuli suoraan sydämeen”
Paikalle oli saapunut myös sinivalkoiseen -hattuun sonnustautunut Georg Westling. Hänen ja monen muun konkarikatsojan pitkä odotus palkittiin. Westling katsoi pelin kotona, kuten moni muukin suomalainen. Oli keittänyt kahvit ja aloittanut finaalipelin jännittämisen.
– Aina olen katsonut tarkasti jääkiekkoa ja toivonut tätä voittoa ja nyt vihdoinkin se tuli. En malttanut nukkua koko yönä, ettei vahingossakaan tule nukuttua pommiin.
Riemukkaasti päättyneen pelin jälkeen tavattiin jälleen “torilla”. Myös Georg suuntasi seuraamaan yhteisöllisyyttä ja kansaa yhdistävää juhlintaa. Pitkän linjan penkkiurheilija suuntasi “Mantan” patsaalle. Lentokentälle tuloaan hän harkitsi pitkään, mutta päätti lähteä.
– En ole aiemmin ollut lentokentällä vastaanottamassa Leijonia. Siksi päätin tulla paikalle, Westling tunnelmoi.
Rautakansleri jutteli arvokkaasti
Paikalla oli myös Jääkiekkoliiton ex-puheenjohtaja Kalervo “Kale” Kummola. Hänen arvokkaaseen ja rauhalliseen läsnäoloonsa kulminoituu paljon kun puhutaan suomalaisesta jääkiekosta. Renè Faselin (kansainvälisen jääkiekkoliiton ex-puheenjohtajan) kanssa vuosikaudet työskennellyt Kummola otti kullan vastaan iloiten ja suhtautui voittoon “kalemaiseen” tyyliin.
– Jääkiekko on saavuttanut nyt sen arvokisavoiton, mikä siltä on puuttunut. Finaalia en osannut jännittää yhtä paljon kuin välieräottelua. Siinä ottelussa ehti käydä mielessä monia asioita, Kummola kertasi fiiliksiään.
Kun suunnataan katseet eteenpäin, ovat kotikisat MM-kiekossa jo hyvää vauhtia tulossa Tampereella. Suomi on isännöinyt kotikisoja useasti, mutta menestys on kiertänyt järjestäjämaan kaukaa. Historiallisin ottelu kotikisoista on varmasti vuoden 2003 MM-kisojen puolivälieräottelu Ruotsia vastaan. Tuota ottelua ei hevillä unohdeta kun aletaan puhua kotikisoista. Kummolan mukaan Suomi lähtee jääkiekon näkökulmasta erinomaisista lähtökohdista kotikisoja kohti.
– Suomessa jääkiekko voi ja hengittää erinomaisesti. Pitkä ja laadukas työ juniorityön puolella ovat takeina sille, että Suomella on lähettää vahva joukkue turnauksiin, Kummola päättää.
Historiallinen kotiinpaluu
Vuonna 2006 Torinon olympialaisten jälkeen tunnelmat olivat samaisella Helsinki-Vantaan lentoasemalla hyvinkin erilaiset. Kentälle saapui turnauksen parasta kiekkoa pelannut joukkue, jonka kaulassa roikkuivat “arvokkaat hopeamitalit”, kuten Ylen toimittaja Jussi Saarinen kuvasi asiaa haastattelussaan tappiollisen finaaliottelun jälkeen Teppo Nummisen kanssa.
Kuusitoista vuotta myöhemmin Finavian lokikirjoihin kirjattiin saapuva lento Pekingistä, jonka matkustajat palasivat voittajina kotiin. Samassa kun pelaajat saapuivat aulaan, puhkesi yleisö suuriin suosionosoituksiin ja “SUOMI!” huutoihin.
Perspektiiviä historialliselle kotiinpaluulle antaa se, että olympiakulta jääkiekossa on lajiaan ensimmäinen. Ensimmäinen jääkiekossa, mutta samalla myös suomalaisessa palloilulajien historiassa.
Teksti: Henri Penttinen
Kuvat: Otto Jokinen
