Mielenterveysongelmat ja niistä kärsivät ihmiset ovat Anni Saukkolan arkea. Lääkärin työssään hän tapaa säännöllisesti asiakkaita, jotka joko itse painivat mielenterveysdiagnoosien ja oireiden kanssa tai joiden omaiset katsovat tätä kamppailua sivusta.
Saukkola toimii vastaanottotyön lisäksi somevaikuttajana. Hän on kertonut haluavansa sosiaalisen median toiminnallaan muun muassa purkaa lääkärin ammattiin liitettyjä myyttejä ja tehdä näkyväksi potilaan ja lääkärin välisen kohtaamisen valtarakennelmia.
Pari kuukautta sitten hän postasi Instagram-tarinoihinsa faktaa muun muassa psykoosista ja skitsofreniasta.
Kun jokasyksyiset alennusmyyntikampanjat sitten jälleen käynnistyivät, Saukkola kiinnitti huomiota mainosten sanavalintoihin.
“Mielestäni yrityksillä on erityinen vastuu paitsi tavoitellun kaupallisen hyödyn mutta myös kohdeyleisön laajuuden vuoksi. Sama pätee somevaikuttajiin: mitä isompi yleisö, sitä isompi vastuu“, Saukkola linjaa.
kuva: Jani Mertala
Mania on pahimmillaan hengenvaarallinen tila, ei hauska shoppailukokemus
Asioista tulisi Saukkolan mukaan puhua niiden oikeilla nimillä ja säästää mielenterveystermistö mielenterveysasioista puhumiseen.
Mutta mitä väliä sillä on, edistävätkö yritykset myyntiään vaikkapa manialla tai esimerkiksi mammuteilla? Miten kauppakeskuksen PR-osasto ja esimerkiksi kaksisuuntaista mielialahäiriötä sairastava edes liittyvät toisiinsa?
“Sairauteen selkeästi liittyvien termien käyttö kaupallisessa yhteydessä vähentää niiden uskottavuutta ja merkitystä sairauskontekstissa. Näin termit kokevat helposti inflaation. Niiden karnevalisointi vie huomiota pois siitä, että esimerkiksi mania voi olla ihmiselle hengenvaarallinen tila.”
Maailma muuttuu, vaan muuttuvatko yritykset?
Saukkola penää vastuun lisäksi yritysten halukkuutta uudistaa toimintamallejaan ja mukautua kehittyneen yhteiskunnallisen keskustelun vaatimuksiin.
“Mielenterveyssanaston käyttäminen markkinointikampanjassa on mahdollisesti jäänne entisiltä ajoilta. Mainossloganeita saatetaan pyörittää vuodesta toiseen pysähtymättä ajattelemaan, että arvot ja yhteiskunnallinen diskurssi mielenterveysasioiden ympärillä ovat muuttuneet”, Saukkola pohtii ja jatkaa:
“Mielestäni olisi hienoa, jos yritykset pysähtyisivät ajattelemaan rooliaan muuttuneessa ympäristössä ja laatisivat uudet nimet kampanjoilleen.”
kuva: Jani Mertala
“Mistään ei saa sanoa enää mitään”
Mielenterveysjärjestöjen kannanotot kampanjanimeämisten tiimoilta ovat olleet positiivissävytteisiä. Niissä on kiitelty yleisesti mielenterveysasioiden nostamista keskustelunaiheiksi.
“Ehkä tällainen termien väärinkäyttö on niin integroitunut yhteiskuntaamme, että sitä saattaa olla vaikea edes huomata”, hän arvelee.
Monesti myös tavalla tai toisella tulenarkojen asioiden nostaminen puheenaiheeksi synnyttää vastareaktion.
“On tietty ihmisjoukko, jonka mielestä kohta ei saa muutenkaan sanoa enää mitään”, Saukkola hymähtää.
“Olisi ensisijaisen tärkeää kuunnella asianosaisia: ihmisiä, jotka kärsivät näistä sairauksista ja oireista, ja heidän läheisiään. On hyvä myös huomioida, ettei heillä välttämättä ole voimavaroja nostaa näitä aiheita yhteiskunnalliseen keskusteluun”, hän muistuttaa.
Tie helvettiin on kivetty hyvin aikomuksin
Kysymykseen hyvän intention merkityksestä Saukkola vastaa heittämällä pallon kritiikin kohteelle:
“Aikomus ei ehkä ole niin tärkeä kuin reagoiminen kritiikkiin. Jos asiakkaat pitävät tällaisia sanavalintoja ongelmallisina, miten yritys vastaa? Kysymys on oppimisesta ja käytöksen mukauttamisesta muuttuvaan yhteiskuntaan.”
Saukkolan esille nostamaan kritiikkiin vastauksia ei yrityksiltä sadellut.
“Mielestäni yrityksen arvoista kertoo paljon se, miten tällaiseen palautteeseen reagoidaan.”
Kuuntele koko haastattelu tästä.
TEKSTI: Kata Salaspuro
ARTIKKELIKUVA: Emmi Virtanen
