Suomen kansallisrunoilija Johan Ludvig Runebergiä juhlitaan 5.helmikuuta. Kirjailijana, opettajana, toimittajana, pappina ja tutkijana tunnettu Runeberg on jäänyt historiankirjoihin oman aikansa suurmiehenä, joka vapaa-ajallaan harrasti metsästystä, kalastusta, juhlia ja naisseikkailuja.

Johan Ludvig Runeberg

Suomen historiassa Runeberg on tunnettu nimi, mutta millainen Suomen ensimmäinen suurmies oli persoonaltaan? Mitä arvoja hän kannatti? Millainen Runeberg olisi, jos hän eläisi tänä päivänä? Kuka olisi nykyajan Runeberg?

Kirjailija ja tutkija Panu Rajala on perehtynyt aiheeseen ja kirjoittaa parhaillaan Runebergin elämäkertaa. Teoksen on määrä ilmestyä loppukeväästä.

Panu Rajala

Rajalan mukaan Runeberg varjeli omaa maailmaansa ja itsenäisyyttään.

“Aikalaistietojen pohjalta hän oli luonteeltaan jossain määrin itsetietoinen, itsenäinen, luoksepääsemätön sekä pidättyväinen. Rakkaussuhteissaan tämä ei kuitenkaan pätenyt”, Rajala kertoo.

Arvoiltaan Runeberg oli isänmaallinen. Suomen silloisella asemalla oli oleellinen vaikutus.

“Runeberg syntyi Ruotsin vallan alla. Myöhemmin Suomi siirtyi Venäjän vallan alle. Isänmaallisuus oli hänelle tärkeä asia.” 

Uskonto oli kansallisrunoilijan elinaikana keskeisessä asemassa, se hallitsi ihmisten elämää.

“Runebergin uskonnollisuus lisääntyi voimakkaasti iän myötä. Hän oli valoisan kristinuskon mies, joka vastusti jyrkkiä pietistejä, dogmeja, sääntöjä ja ehdottomuutta. Oman aikansa liberaali uskontokysymyksissä.”

“Runeberg toimi myös virsirunoilijana ja otti vanhemmiten vielä pappisvihkimyksenkin”, Rajala sanoo.

Kansallisrunoilija vältteli kannanottoja

Eläessään Runeberg ei ollut niin poliittinen tai debatoiva henkilö.

“Hän oikeastaan vältti selviä kannanottoja. Tässä asiassa olen eri mieltä kuin Matti Klinge kirjassaan poliittinen Runeberg”, Rajala sanoo.

Rajalan mukaan Runeberg kuitenkin yllätti pari kertaa ottamalla voimakkaasti kantaa. Hän vastusti esimerkiksi Ruotsin kirjallisuuden ylivoimaa. 

“Nuorena yliopistomiehenä ja Helsingfors Morgonbladin toimittajana hän otti kiihkeästi kantaa Ruotsin hallitsevaa asemaa vastaan runoudessa.”

Toisella kerralla Runebergin sisäinen väittelijä astui esiin pietismin takia. Pietismi on 1600-luvun lopussa Saksassa syntynyt herätysliike. Suomen nykyisetkin herätysliikkeet pohjautuvat pietismiin.

“Hiukan synkkä, eloton, ahdistava ja ehdoton uskonkäsitys sai Runebergin nousemaan vastarintaan. Häntä kavahdutti se, että pietistit pitivät myös runoutta ylimääräisenä hienosteluna. He halusivat, että ihmiset keskittyisivät vain jumalaan ja kilvoitteluun”, Rajala kertoo.

Eläessään Runebergiä myös kritisoitiin, mutta alussa kritiikki oli hyvin vähäistä. 

“Kun Runeberg julkaisi ensimmäisiä Dikter-runokokoelmia, niin maassa ei juurikaan ollut arvostelijoita. Siihen aikaan kirjat arvosteltiin vuosia, joskus vuosikymmeniä julkaisun jälkeen.”

Suomen kirjallisuus oli vasta lasten kengissä, mutta vähitellen kirjallista arvostelua alkoi esiintyä. 

“Ruotsista tuli kyllä kritiikkiä, Runebergiä pidettiin idän yksinäisenä runoilijana.”

Vähitellen Runebergin arvostus nousi Ruotsissa. Hän oli enemmän ylistetty siellä kuin Suomessa. 

“Vänrikki Stoolin tarinoiden julkaisun jälkeen Runebergin suosio alkoi nousta myös Suomessa. Hänen elämänsä loppuaikoina ja kuoleman jälkeen ei ole varmaan ollut ketään yhtä arvostettua ja palvottua runoilijaa”, Rajala avaa.

Runeberg

Arkeen mahtui paljon vapaa-aikaa

Runebergin arkipäiviin kuului työntekoa ja vapaa-aikaa. Hän toimi lehtorina Porvoon Gymnasiumissa, jossa hän opetti latinaa ja kaunopuheisuutta.

Rajalan mukaan lehtorin tunteja ei kuitenkaan ollut niin paljon, joten Runebergillä oli reilusti vapaa-aikaa. 

“Vapaa-ajalla hän kirjoitti. Hänen vaimonsa Fredrika Runebergin todistuksen mukaan Johan oli hidas kirjoittaja. Hän makoili sohvalla ja mietti runoja pitkään. Päivässä säkeistöjä syntyi yksi tai kaksi”, Rajala havainnollistaa.

“Kesällä ja syksyllä Runebergiä kiinnostivat metsästys ja kalastus. Hän ei ottanut runoutta työntekona. Hän oli luonnonlahjakkuus, runoja putoili aika iisisti. Voisi sanoa, että hän otti elämänsä varsin leppoisasti ja silti erittäin tuloksellisesti”, Rajala jatkaa.

Runebergin päivää alettiin juhlia jo hänen eläessään, mutta kaikkea hänestä ei tiedetty. Rajalan mukaan yksi tällainen aihe oli kansallisrunoilijan avioliiton ulkopuoliset rakastetut.

“Hänellä oli aina nuoria rakastettuja. Neiti Emilie Björksten oli hänen rakastettunsa 20 vuotta. Pikkukaupungissa oli vaikea ylläpitää julkista rakkauselämää, sillä hän eli kunnioitettua lehtorin ja pappismiehen elämää. Hänellä oli vaimo ja kuusi lasta. Nykyään nämä aiheet tunnetaan sitäkin paremmin”, Rajala kertoo.

Rajalan mukaan rakkaussuhteiden lisäksi Runebergiä ei tunnettu siitä, että häntä yritettiin kaupitella Venäjälle.

“Suomi oli silloin Venäjän vallan alla. Runebergin ystävä käänsi hänen teoksiaan venäjäksi. Samalla hän yritti tuputtaa Runebergin teoksia Venäjän laajoille markkinoille. Tämä ei kuitenkaan onnistunut. Venäjän kansa ei innostunut lukemaan Runebergiä” , Rajala valaisee.

Mitä jos Runeberg eläisi nykyään?

Nykyajan Runebergiksi Rajala ei osaa nimetä yhtä henkilöä.

“Elossa olevista runoilijoista on erittäin vaikea nostaa ketään niin kansakuntaa ylläpitävää henkilöä. Runeberg oli niin hallitseva omana aikanaan”, Rajala pohtii.

“Paavo Haavikossa oli vähän tällaista siinä mielessä, että hänellä oli kansallisia, historiaan liittyviä aiheita. Hän arvioi menneitä sotia ja kirjoitti poleemisia juttuja Suomen nykyelämän piirteistä. Hän oli ihailtu ja kunnioitettu, mutta ei kohonnut Runebergin tavalla rakastetuksi.”

“Näinä luonnonsuojelun ja ilmastopolitiikan aikoina naisrunoilijoista Eeva Kilvellä oli edellytyksiä nousta Runebergin kaltaiseksi johdattajaksi. Kuitenkin hänen ikänsä taitaa painaa jo sen verran, että hän ei enää kohottaudu näkyväksi johtohahmoksi.”

Rajalan mainitsee myös Bo Carpelanin sekä Lars Huldenin.

“Jollain ruotsinkielisillä oli selvä kosketus Runebergiin, ja he jatkoivat tietoisesti hänen perinnettään. He eivät kuitenkaan nousseet Runebergin kaltaiseksi hahmoksi” , Rajala pohtii.

Millaisiin asioihin Runeberg ottaisi kantaa nykyään? 

“Sitä on mahdotonta sanoa, koska hän oli niin epäpoliittinen henkilö jo omana aikanaan. Mutta kyllä hän edusti tiettyä liberaalia näkemystä, vaikka hän oli periaatteiltaan konservatiivi. Hän kannatti miehisiä arvoja kuten urheutta, sankaruutta ja eettistä tinkimättömyyttä”, Rajala miettii.

Rajalan mukaan Runeberg ihmettelisi nykyaikaista sukupuolikeskustelua sekä feminismin nousua. Maahanmuuttopolitiikkaan hän voisi suhtautua jopa myönteisesti.

“Hän kirjoitti Suomen sodan aikaan vihollisestaan. Runebergillä ei ollut vastahakoisuutta vierasmaalaisia kohtaan. Hän pärjäsi yhtä hyvin ruotsalaisten ja venäläisten kanssa, vaikka ei Eurooppaa sen laajemmin tuntenutkaan. 

“Sukupuolikeskustelussa hän olisi konservatiivi, mutta globaalikysymyksessä liberaali mies”, Rajala sanoo.

Mitä puoluetta hän äänestäisi?

“Runeberg voisi piruuttaan äänestää perussuomalaisia, sillä hän oli ennen kaikkea kansallisten arvojen ja isänmaan mies. Ehkä hän kuitenkin kallistuisi ruotsalaisen kansanpuolueen puoleen harkittuaan asiaa tarkemmin”, Rajala arvioi.

Nykyaikana Runebergin arkipäivä perustuisi luultavasti samoihin asioihin kuin silloin kun hän eli. Hänen elämänsä koostui runojen kirjoittamisesta, kalastamisesta, metsästyksestä, vieraiden kanssa seurustelusta sekä rakkauselämästä.

“Runeberg eläisi melko rauhallisesti. Aamupäivällä hän kirjoittaisi säkeistön tai pari, sitten kalaan tai metsälle. Illalla hän vastaanottaisi vieraita, sillä hän eli eloisaa ja sosiaalista elämää”, Rajala kertoo.

Runebergin teokset vastaanotettaisiin vaihtelevasti

Jos Runebergin teoksia julkaistaisiin nykyään, niin vastaanotto olisi Rajalan mukaan vaihtelevaa. Vänrikki Stoolin tarinat saatettaisiin kyseenalaistaa ja Hirvenhiihtäjästä tulisi lämminhenkinen tunnelma.

“Vänrikki Stoolin tarinat tyrmättäisiin tänä päivänä siinä mielessä, että sitä pidettäisiin militaristisena teoksena, vaikka siinä onkin muita sävyjä. Ehkä nytkin nähtäisiin etupäässä sotaisa ja sankarillinen puoli, mikä tuntuu tänä päivänä vieraammalta. Toisaalta puolustustahto on noussut, joten siltä kannalta tarinoiden arvojen merkitys luultavasti nähtäisiin”, Rajala pohtii.

“Hirvenhiihtäjä on erittäin reipashenkinen ja kiva runoelma. Se on sellainen ilosteleva kansan kuvaus, erittäin positiivinen ja lämminhenkinen. Ensimmäinen realistinen elävän kansan kuvaus Suomen kirjallisuudessa.”

Kuka olisi nykyajan Saarijärven Paavo?

“Sitä varten täytyisi löytyä joku raivaaja Karjalan korvesta. Ehkä joku maalle muuttanut vihreä tai sen tyyppinen. Joku joka repii korvesta leipänsä. Kyllä yksittäisiä kansalaisia voi vielä olla, mutta 1820-luvulla koko kansakunta kiskoi elantonsa pellosta. Halla oli kuolemanvakava vastus. Sen aikaiseen elämään on mahdotonta eläytyä”, Rajala sanoo.

Sopeutuisiko Runeberg tämän päivän yhteiskuntaan?

“Hän olisi täysin epäsopiva, hän edusti aikanaan kaikkea taantumuksellista ja vastustettavaa. Runerbergin edustamaa hurraa-isänmaallisuutta vastaan hyökättiin 60-luvulta alkaen. Hän oli vastarintaa herättävä henkilö, häntä yritettiin suistaa jalustaltaan”, Rajala kertoo.

“Nykyään hänet nähdään neutraalimmin. Ennen kaikkea hienona runoilijana, kansallisen itsetunnon kohottajana. Kamppailuista ja tuskista päästiin sodan jälkeen, jolloin myös Runebergin asema alkoi selvitä. Nykyään Runebergiä juhlitaan arvostavasti”, Rajala pohtii.