Moni meistä on varmasti kokenut kamalia työhaastatteluita, joissa työhaastattelija on kysynyt outoja ja jopa asiattomia kysymyksiä, joilla ei ole minkäännäköistä tekemistä haetun työtehtävän kanssa.
Tästä aiheesta Marko Simonen on kirjoittanut Iltalehteen artikkelin otsikoltaan ”Työhaastattelussa kysyttiin perhekysymys – osui arkaan paikkaan: ”Meinasin pillahtaa itkuun”. Artikkelissa Iltalehden lukijat kertovat heille työhaastattelussa esitetyistä röyhkeistä kysymyksistä, liittyen muun muassa parisuhdetilanteeseen, perhesuunnitelmiin, terveystietoihin sekä kumppanin ammattiin ja palkkaan. Artikkelista käy ilmi, että tällaisia röyhkeitä kysymyksiä on esitetty haetusta alasta riippumatta.
Marko Simonen kirjoitti jo elokuun alussa samaan aiheeseen liittyvän artikkelin, ”Lukijat kertovat tylyjä kokemuksia työhaastatteluista: ”On riski, että sairastelet painosi vuoksi”. Tässä artikkelissa lukijoiden kokemuksissa työhaastattelijat olivat menneet kysymyksissään vielä pahempiin henkilökohtaisuuksiin kuten ylipainoon, ikään, sotilasarvoon ja he olivat kyseenalaistaneet kykyä työskennellä miesten kanssa.
Minusta nämä ikävät kokemukset kertovat ainoastaan näiden kaltaisten firmojen huolestuttavasta arvomaailmasta ja epäammattimaisuudesta. Sen sijaan, että he keskittyisivät hakuprosessissaan itse henkilöön ja tämän taitoihin, on heille tärkeämpää varmistaa esimerkiksi, että hakijan seksuaalinen suuntautuminen ja tulevaisuuden suunnitelmat ovat niin sanotusti ”oikeita ja normaaleita”. Se pilaa ainoastaan heidän mainettaan, eikä suinkaan itse hakijan.
Ei kannata siis tällaisista inhottavista kokemuksista masentua vaan todeta, että tähän yritykseen en ole ainakaan luomassa minkäänlaista työsuhdetta. Eihän kukaan halua seurustella sikamaisen henkilön kanssa, niin miksi pitäisi sitten sitoutua yritykseen, josta on jo ensitapaamisessa jäänyt paha maku suuhun. Ja hieman lohduttavaa on se, että suurin osa tällaisista kokemuksista on tullut niin sanotusti ”nyrkkipajoista” eli pienistä firmoista. Ei siis kannata missään nimessä saman tien olettaa jokaisen pienen yrityksen olevan arvomaailmaltaan julma, vaan selvittää asia esimerkiksi yrityksen nettisivuilta, sosiaalisesta mediasta tai haastattelijan olemuksen ja hänen kysymystensä pohjalta.
Tosiasia vain on valitettavasti se, että tämän kaltaiset huonot kokemukset luovat yhä useammalle ihmisille sellaisen kuvan, että työnantajat ovat susia, jotka haluavat vain sinkkuja ja lapsettomia töihin. Asia ei kuitenkaan ole aina näin! Monissa työhaastattateluissa ideana on varmistaa hakijan osaaminen työtehtävään liittyen sekä että sopiiko työnhakija tiimiin ja ennen kaikkea hakijan luonne ratkaisee erittäin paljon.
On myös hyvä muistaa, että välillä ne oudoimmatkin kysymykset voivat liittyä työhön sopivuuteen ja ratkaisukykyyn. Esimerkiksi niinkin kummallinen kysymys kuin ”tiedätkö montako golfpalloa mahtuu golfpussiin” voi olla pikemminkin tapa saada hakijasta selville, miten hän lähtisi selvittämään kyseistä asiaa. Sanooko hän vain pikaisesti ”no varmaan miljoona” vai heittääkö hän vastakysymykseksi, että ”minkä kokoinen pallo ja pussi on” ja siltä pohjalta perustelisi vastauksensa. Kyse ei siis välttämättä ole siitä, että hakijaa pidettäisiin tyhmänä. Toki ei ole missään nimessä väärin kysyä tällaisten outojen kysymysten kohdalla, että miten kysymys liittyy työnhakuprosessiin.
Lyhyesti ja ytimekkäästi voisin siis sanoa, että työhaastattelutilanteet eivät ole aina niin mustavalkoisia. Suurimmalla osalla yrityksistä on kuitenkin hyvät aikomukset ja he tiedostavat hyvin, mitä lain mukaan saa ja ei saa kysyä, sekä minkä perusteella saa ja ei saa palkata työtehtävään. Ei kannata nähdä yrityksiä vain piruina vaan tutustua niihin, niin kuin tutustuisit uuteen ihmissuhteeseen. Ikävistäkin kokemuksista oppii, joten leuka pystyyn ja positiivisella asenteella hakemaan kivempiin yrityksiin töihin!
