Äärimmäisen lyhytkalloiset rodut, kuten mopsi, kärsivät hengitystieongelmista muita koiria enemmän. Kuva: pixabay.com.

Rotukoirien hankinnasta on tullut jossain määrin jopa varsin paheksuttava asia.

Paljon näkee kirjoitettavan katukoirien puolesta puhuvia kirjoituksia. Usein asialla ovat itsekin koiransa jostain muusta maasta pelastaneet ihmiset.

Miksi hankit koiran kasvattajalta, kun maailma on täynnä sekarotuisia katukoiria, jotka vain odottavat pelastusta hyvään kotiin? Ymmärrätkö kuinka monia koiria lopetetaan, koska niitä ei ikinä haeta koteihin?

Katukoiran kouluttaminen ja sopeuttaminen uuteen kotiin vaatii aina aivan omanlaisensa työn.

Itse en olisi muutama vuosi takaperin pystynyt ajallisesti sitoutumaan katukoiran kouluttamiseen. Vaikka jokaisella katukoiralla onkin jonkinlaisia taustatietoja saatavilla, on silti tietynlaista arpapeliä, minkälaisen koiran perheeseensä saa. Ikinä ei voi olla varma, millaista kohtelua koira on saanut osakseen kaduilla lajikumppaneiltaan tai kuinka huonoja kokemuksia koiralla on ihmisistä.

Olen tähän mennessä omistanut kaksi puhdasrotuista koiraa, jotka molemmat olen hankkinut rotukasvattajilta. Jälkeenpäin ajateltuna ensimmäisen koiran kohdalla olisin voinut tehdä paremman taustatyön kennelistä ja muutenkin päätöksiä enemmän järki kädessä.

Kuitenkin teini-ikäisenä halu saada koira oli kova. Kun malttamattoman teinin eteen sitten tuodaan kasa koiranpentuja esiteltäväksi, kaikki vähäkin järki poistuu.

Koirassa itsessään ei ollut mitään vikaa, sen kohdalla olisi luultavasti vain voitu tehdä enemmän työtä. Loppupeleissä perheellämme oli ihana koira, joka vain sattui vierastamaan uusia ihmisiä eikä erityisesti pitänyt miespuolisista henkilöistä. Tähänkin korjausliike olisi varmasti ollut huolellisempi ja pitkäjänteisempi kasvatustyö jo pentuaikoina, ja oppien jatkaminen vielä myöhemminkin.

Uskon kuitenkin sen olevan vain reilua, että en ole sitoutunut kulkukoiran kotouttamiseen, kun ajallisesti varat eivät välttämättä riittäisi kyseiseen projektiin. 

Ja vaikka kulkukoirien mukana tulevia tauteja ehkäistään ja tutkitaan tarkkaan Suomen päässä, ovat riskit aina olemassa.

Loiset ja muut taittuvat pääasiassa kyllä erilaisin lääkkein. Silti tässäkin prosessissa olisi petrattavaa, jos uhkana on suomalaisten koirien sairastuminen löytökoirien mukana tulleista loisista ja taudeista. Ja kun koirien taustat eivät ole selvillä aina pentuajasta lähtien, on esimerkiksi sisäelinten ongelmien tiedostaminen lähes mahdotonta. Asiaa ei tietenkään auta se, että koirat pyrkivät parhaansa mukaan piilottamaan kipunsa ja vaivansa. Moni koirista näyttää myös todellista luonnettaan vasta, kun jonkin aikaa on kulunut, uusi elämä koiran ympärillä alkaa normalisoitua, ja koira rentoutuu. Käytöshäiriöiden riski on varsin suuri löytökoirien kohdalla.

 

Koiran hankinnassa tärkeintä on miettiä hankinnan vaikutuksia vuosiakin eteenpäin. (Kuva: pexels.com)

En kiellä, etteikö puhtailla rotukoirilla olisi myös omat vaivansa. Liian pitkälle viety rotujalostus on jo pitkään nostettu esille eri medioissa. Esimerkiksi nykyajan some-trendikkäitä lyhytkuonoisia koirarotuja paheksutaan todella vahvasti roduilla esiintyvien, todella vakavien hengitysvaikeuksien vuoksi. Kyseisten rotujen ystävät suosittelevat lyhytkuonoisten rotujen kohdalla rescuekoiran hankkimista, eli kodittomana olleen koiran sijoittamista uuteen kotiin. Tällöin rotukasvattajien olisi mahdotonta tehdä uusien pentueiden suunnitelmia ilman ostajakuntaa, eikä ylijalostusta näin pääsisi syntymään. Kolkosti sanottuna alan “hävikki” minimoitaisiin.

En edes häpeile sitä kuinka paljon halusin tietyn rotuisen koiran. Toisen koirani kohdalla teinkin todella kattavan taustatyön kasvattajista.

Pentuesuunnitelmien lisäksi kyselin kasvattajien toiminnasta, ja tutkin julkisia terveystietoja kasvattajien aiemmista pentueista.

Kun olin löytänyt sopivan, pyysin päästä käymään kasvattajan luona katsomassa heidän koiriansa. Kyseinen kasvattaja teki todella työtä sen suhteen, että geeniperimät mietittiin alusta loppuun asti jotta sairaita yksilöitä ei syntyisi.

Nyt minulla onkin elämässäni mitä ihanin koira, jonka kanssa tiedän tehneeni hyvää työtä, ja jonka tiedän olevan terve.

Olen aikoinaan tehnyt rotuvalinnan tulevien vuosien asuintilannettani miettineenä. Luultavinta on, että asun kerrostaloasunnoissa vielä jonkin aikaa, joten koira ei saisi olla niin iso, että se turhautuu sille liian pienessä kodissa.

Olen myös ollut valmis maksamaan vähän enemmän hyvästä koirasta ja satun nyt vain uskomaan sellaisen löytyvän rotukasvattajan kautta.

Ei minua tai ketään muutakaan kuuluisi syyllistää siitä, että ensisijaisesti haluaa terveen ja pitkäikäisen koiran. Ennemminkin peräänkuuluttaisin, että ihmiset todella miettisivät loppuun asti, onko heillä varaa koiraan, minkä kokoisen koiran he pystyvät kasvattamaan hyvin ja sopiiko koira myös heidän tuleviin elämäntilanteisiin.