(KUVA: Eevi Karvinen)

Elokuun viimeinen päivä. Lauantai-iltaan kuuluva juhlatunnelma on vallannut Kaartinkaupungin. Asiakkaista tyhjenneen ravintolan pöytään istahtaa nuori nainen. Hän kaataa lasiinsa alkoholittoman oluen, pitäähän vielä ajaa kotiin. Rose Devandara hymyilee hieman jännittyneenä häntä osoittavalle kameralle. 

26-vuotias Rose on Manhattan Steak House -pihviravintoloiden yksi kolmesta omistajasta. Nuoresta iästään huolimatta, hän on tehnyt Eteläesplanadilla sijaitsevassa ravintolassa täysipäiväisesti töitä yli kymmenen vuotta. Hänen työnkuvaansa kuuluu muun muassa uusien työntekijöiden rekrytoiminen ja perehdyttäminen, inventaarion ja katteiden laskeminen, sekä työvuorolistojen laatiminen. 

“Ihana tehdä porukalla.”

Roselle mieluisinta hänen työssään on asiakaskontaktien lisäksi työyhteisö.

 “Saa olla onnekas siinä, että on löytänyt näin mahtavat ihmiset ympärille”, hän toteaa hymyillen. 

“Eihän tätä yksin pystyisi tehdäkään, mutta on ihana tehdä porukalla.”

Vahvimmillaan hän kokee olevansa asiakaspalvelutilanteessa. Neljän seinän sisällä istuminen paperitöitä tehden saattaa usein käydä pitkästyttäväksi. Toimistotyöt eivät kuitenkaan enää tunnu pakkopullalta, vaan Rose nauttii niiden tuomasta vaihtelusta.

“Mahtavaa, että saan tehdä molempia.”

Työpaikalla parhaaksi puolekseen Rose toteaa hetken mietinnän jälkeen paineensietokyvyn. Hän iloitsee kehittyneensä siihen pisteeseen, että kova kiire ei enää tunnu epämukavalta tai ahdistavalta. 

Työ mielessä myös vapaa-ajalla

Roselle haastavinta hänen työssään on tasapainon löytäminen työn ja henkilökohtaisen elämän välillä. Töitä tulee väkisinkin vietyä kotiin. Sohvapöydällä on lähes aina kannettava tietokone päällä, jolla hän hoitaa töitä joita ei varsinaisella työajalla ehdi tekemään. 

Vapaa-aika ja työ kulkevat onneksi käsi kädessä. 

“Elän elämääni niin, että työ on aina siinä mukana.”

Rosen aviomies on myös yrittäjäperheestä. Tilitoimistossa työskentelevä Eetu tekee Rosen lailla kovasti töitä. Riitoja ei ylitöistä väännetä, mutta yhteistä aikaa he yrittävät järjestää mahdollisimman paljon. 

“Ei mua varmaan kukaan normaali jaksaisi katsellakaan”, Rose naurahtaa. 

“Yhteinen arvomaailma on oltava. Molemmat meistä ymmärtävät, kuinka tärkeää työnteko on.”

Aviopari pyrkii pitämään lomansa yhtä aikaa. Rose myöntää, että pääkaupunkiseudulla ollessa on vaikea saavuttaa lomamentaliteettia. Kotona mieli harhailee herkästi työn pariin. 

“Osaan kyllä lomailla, se vaan vaatii lentokoneen, jolla pääsen pois maasta.”

Perheyritykseen mukaan yli vuosikymmen sitten

Seitsemännen luokan TET-harjoittelun 13-vuotias Rose teki äidin painostuksesta johtuen perheen ravintolassa. Siitä alkaen satunnaisesti vuoroja tehnyt Rose alkoi työskentelemään täysipäiväisesti vasta, kun ravintolapäällikkönä toimiva isosisko alkoi yllättäen odottamaan esikoistaan. Työntekijöistä oli pulaa.

“Kun oma sisko pyysi auttamaan, tottakai tulin. Yhtäkkiä huomasin tykkääväni tästä työstä, ja tuntui luontevalta tänne jäädä. Paha sanoa millaista elämää nyt eläisin, jos en olisi silloin päättänyt jäädä. En kuitenkaan kadu ollenkaan, päinvastoin.”

(KUVA: Eevi Karvinen)

Siskosten lisäksi ravintolan toiminnasta vastaa nykyään myös pikkuveli. Vanhemmat ovat siirtyneet jo eläkkeelle. Rose nauttii saadessan työskennellä sisarustensa kanssa. Suurempia riitoja ei heidän välillään enää tässä iässä synny.

“Toki välillä pitää vähän ilmaa puhdistaa”, Rose nauraa.