Jos ikinä eksyt designmuseon paikkeille Ullanlinnaan, kannattaa piipahtaa eräässä tavarantäytteisessä sopessa, jonka ovessa lukee Ritva’s. Paikka pursuaa muistoja, tarinoita, ystäviä ja ihanaa antiikkia, jonka kaiken on kerännyt kasaan Ritva Blomqvist. 

Ritva Blomquist on pyörittänyt antiikkiliikettä Helsingin Ullanlinnassa, joka saavuttaa kohta merkkipaalun, johon harva suomalainen kivijalka pääsee. Ritva’s täyttää tänä vuonna viisikymmentä. Vaikka liikkeen lokaatio vaihtui muutama vuosi sitten, ovat liikkeen kanta-asiakkaat säilyneet.

Liike sai syntynsä vuonna 1974, kun Ritva päätti luoda itselleen sopivan työpaikan. “

– Vietin kaikki kesät maalla lasteni kanssa, valitettavasti oli kovin vaikeaa löytää työnantajaa joka olisi ollut sujut tällaisen järjestelyn kanssa, hän kertoo.

Kiinnostus kaikenlaisia tavaroita kohtaan syntyi jo nuorena.

– Kiertelin aina kaikki vintit, mihin vain pääsin käytännössä siitä asti, kun pystyin itse menemään ovesta ulos.

Tavaroiden säilyttäminen on Ritvalle tärkeää, hänen neuletakissaan on rintaneula, jonka hän on saanut tädiltään 58 vuotta sitten. Rintaneulasta Ritva toteaa:

– Siitä on lähtenyt yksi kivi pyykinpesukoneessa jo kymmenen vuotta sitten ja sitä ennen se on ollut ties missä laatikossa, mutta nyt pidän sitä lähes päivittäin.

Myös Ritvan mies oli innostunut antiikista. Loppujen lopuksi uteliaisuudesta, asioiden säilyttämisestä ja vapaista kesistä maalla syntyi Ritva’s antik.

Ritvalle työssä tärkeintä on ihmiskontakti. Asiakkaiden saapuessa liikkeeseen jatkuu keskustelu siitä, mihin se viimeksi jäi. Monet ovatkin vanhoja ystäviä. Eräs asiakas kertoi vierailevansa kerran viikossa kahvilla vaihtaakseen kuulumiset ja katsoakseen, mitä uutta hyllyille on tullut.

– Valikoima vaihtuu päivittäin, sanoo Ritva.

Moni asiakas onkin kuvaillut liikettä kuin toiseksi olohuoneekseen. Ritvalla on useita kanta-asiakkaita, joista osa on käynyt liikkeessä sen avautumisesta asti. Monella asiakkaalla on tuttavalliset välit Ritvan kanssa.

– Olen käynyt lähes jokaisessa naapuruston talossa, ainakin yhdessä asunnossa. Tunnen monen asiakkaan asunnon ja tiedän, millaisia asioita he keräävät ja haluavat, kertoo Ritva.

Hän iloitsee, kun tietää, että pystyy tarjoamaan asiakkaalle jotain, mitä tietää tämän etsineen pitkään.

– Sain juuri maljan, jota eräs nainen on etsinyt jo kahdeksan vuotta, eli jo silloin, kun liike oli toisessa paikassa. Viimeksi hän kävi viime viikolla kysymässä, oliko sellaista päätynyt valikoimaani. Ei ollut, mutta nyt on.

Ritvan kiinnostus tavaroita kohtaan lähti antiikista, esineistä joilla oli tarina. Vasta viime vuosina hän on alkanut keskittyä enemmän myös muotoiluun eli “siihen, mistä nuoriso tykkää”. Itse hän kertoo tykkäävänsä eniten hassuista, hulluista ja oudoista asioista, sellaisista, jotka tekevät hyvälle mielelle.

– Ikäni myötä olen nähnyt paljon kaikenlaisia asioita ja esineitä. Yleensä mieleen jää enää kaikkein uniikeimmat ja oudoimmat, hän kertoo.

– Sellaiset esineet ovat olleet tämän koronatilanteen alla suosittuja asiakkaiden keskuudessa, niin myös uskonnolliset esineet.

Itselleen Ritva ei ole ostanut antiikkitavaroita viimeiseen kymmeneen vuoteen, muutoin kuin lahjaksi.

– Talo on täynnä, sinne ei mahdu mitään, enkä raaskisi myöskään myydä mitään pois. Haluan pitää kodin ehjänä. Siellä on myös lapsilleni paljon rakkaita muistoja.