Monet kotietsivät yrittävät edelleen ratkaista yhtä Suomen tunnetuinta rikostapausta, Bodominjälven murhia. (KUVA: Wikipedia)

Rikollisuuden viihdearvo on kasvanut viime aikoina merkittävästi. Rikoksista puhutaan perinteisten uutisten lisäksi nyt myös podcasteissa, sarjoissa, dokumenteissa, kirjallisuudessa ja keskustelupalstoilla. Arman Alizad kertoo ohjelmassaan asiantuntijoiden kanssa erilaisista suomalaisista rikostarinoista, ja rikospodcastin pitäjä selvittää ja kertoo tapauksen tiedot, ja spekuloi, mitä tapahtui ja kuka on syyllinen. Viime aikoina tällaisesta uteliaisuudesta rikostapauksiin on tullut suositumpaa, ja yhä useammat pohtivat true crime -tapauksia vapaa-ajallaan. Mutta onko rikollisuus ja sen viihteellisyys liikkumassa liian glorifioivaan suuntaan?

Suomen Spotifyn podcast-listojen kärjessä on liuta erilaisia suosittuja kotimaisia true crime -podcasteja, jotka käsittelevät erilaisia henkirikos-, katoamis- ja muita rikostapauksia. Jopa Maikkarin rikostoimittajat Jarkko Sipilä ja Pekka Lehtinen muistelevat omassa podcastissaan kotimaisista tapauksista vuosien varrelta. Näistä podcasteista, niiden tekijöistä ja niiden kuulijoista on muodostunut yhteisö, joka jakaa tarinoita ja yhteistä kiinnostusta rikostapauksiin. Viihdettä rikosten parissa tarjoaa myös eri suoratoistopalvelut, esimerkiksi Netflixin kohuttu Making a Murderer ja Viaplayn dokkarisarja Manson’s Bloodline. Rikos- ja jännityskirjallisuus on myös monen suosima kirjagenre.

Uusi taso rikollisuuden viihteellistämisessä saavutettiin menneenä kesänä, kun kaksoismurhaaja Janne Raninen aiheutti kohua järjestämällään True Crime Events -tapahtumallaan. Maksullisessa tapahtumassa yleisön oli tarkoitus päästä tunnetuille rikospaikoille, jossa rikoksen tekijä kertoo rikoksesta, sen suunnittelusta ja toteuttamisesta. Lipun hintaan kuului myös yhteinen keskustelutilaisuus, jossa keskustelemassa on rikostoimittajia, kirjailijoita ja rikollisia, sekä “Meet & Greet-tilaisuus, jossa vieraat pääsevät illallistamaan ja keskustelemaan rikollisen kanssa kasvokkain. Ranisen rikostapahtuman katsottiin loukkaavan rikosten uhreja sekä tekevän rikollisista julkkiksen kaltaisia hahmoja, ja se sai ymmärrettävän voimakkaan negatiivisen vastaanoton. Tämän seurauksena tapahtuma muutettiin avoimeksi keskustelutilaisuudeksi.

Toisaalta uteliaisuus, tiedonjano ja kiinnostus historiallisiin tapauksiin ja henkilöihin on luonnollista ja ymmärrettävää. On myös hyvä, että karmivimmistakin asioista puhutaan ja keskustellaan, jottei kamalimpiakaan asioita paineta villaisella ja jätetä unholaan. Toisaalta rikollisuuden glorifiointi ja rahanteko sen avulla ylittää jo jonkinlaisia sanattomia rajoja. Kun rikollisuudesta tehdään rahantekoväline, ja vielä elinkautistuomiotakin istuva rikollinenkin voi tekemällään murhalla tienata telkien takaa, alkaa hälytyskellot soida.

Jokin on pielessä, kun rikollisista tulee fanituksen kohteita, ja Facebookin naistenryhmissä ylistetään esimerkiksi Porvoon poliisisurmien epäiltyjen ulkonäköä.

Pilvi Järvi