Salmisaaren Kiipeilyareenalla on Suomen korkeimmat seinät (Kuva:Ville Vatanen)

Kiipeilyn suosio on kasvanut viime vuosina hurjasti.  Suosion kasvulla on varmasti erittäin hyvä syy.

“Ei tarvi mitata osaamista kisojen avulla, koska reiteillä on omat vaikeusasteet. Pystyy harjoitella yksin ja rauhassa, eikä tarvitse verrata kehenkään muuhun.”

Tamperelainen Matias, 16, on harrastanut kiipeilyä kolme vuotta tamperelaisessa Kiipeilykerho Verticalissa. Kiipeilyyn hän tutusti kavereiden kautta. Matias on ollut mukana seuran omissa kilpailuissa ja aikoo osallistua tänä vuonna kiipeilyn SM-kisoihin.

Vuonna 2010 avattu Salmisaaren Kiipeilyareena on pohjoismaiden suurin kiipeilykeskus. Köysikiipeilyalue on todella suuri ja seiniä löytyy niin aloittelijoille, kuin kokeneemmillekin kiipeilijöille. Keskuksen korkein seinä on noin 30 metriä korkea. Keskuksesta löytyy myös boulderointialue. Kiipeilyn suosio on kasvanut hurjasti viime vuosina, mikä näkyy kävijämäärissä. Salmisaaren Kiipeilyareenalla käy päivittäin keskimäärin 500 kiipeilijää.

Kuinka vaativasta lajista on kyse? Oman kokemukseni perusteella kiipeily on fyysisesti erittäin vaativaa. Aloittelijoille on toki olemassa helppoja seiniä, jotka voi päästä lähestulkoon vaivatta ylös, mutta ainakin itse olin muutaman helpon ja keskivaikean seinän jälkeen todella väsynyt. Aktiivisella harjoittelulla voi tietenkin parantaa omaa suoritustasoa.

Kiipeily vaatii voimaa ja kestävyyttä (Kuva: Ville Vatanen)

Kiipeilyä köysien kanssa vai ilman?

Mitä eroa on köysikiipeilyllä ja boulderoinnilla? Sitä minulle avasi Kiipeilyareenan työntekijä Roosa Huhtikorpi.

“Boulderointi on matalilla seinillä. Se on tosi paljon voimallisempaa, koska seinät ovat lyhyitä. Seinät on noin 4,5 metriä korkeita, kun taas köysikiipeilyssä ne on yleensä 8-15 metriä. Sehän on paljon pitkäkestoisempi suoritus eli vaatii enemmän kestävyysvoimaa kuin boulderointi.”

Boulderoinnissa ei ole varmistusta ja alastulo on sen takia pehmustettu.

Boulderoinnissa ei käytetä turvavaljaita (Kuva: Ville Vatanen)

Roosa on itse harrastanut kiipeilyä 23 vuotta.

“Aloitin 6-vuotiaana ja kisasin 20 vuotta. Kiipeilen paljon sisällä ja ulkona.” Roosa on osallistunut Pohjoismaiden mestaruuskisojen lisäksi EM- ja MM-kilpailuihin.

Kiipeilyareenan työntekijä Roosa on itsekin kokenut kiipeilijä (Kuva: Ville Vatanen)

Turvallisuus ennen kaikkea

Kiipeily on vaarallinen laji. Sitä ei varmasti kukaan kiistä, mutta juuri tämän takia turvallisuuteen on panostettu. Kuka tahansa ei voi varmistaa toista kiipeilijää köysikiipeilyssä.

“Itse varmistavia seiniä saa käyttää kuka tahansa, mutta jotta voi itse alkaa varmistamaan, täytyy käydä alkeiskurssi, jossa käydään läpi varmistuksen perusteet. On myös jatkokurssi, joka on “liidaamista” eli viedään itse köyttä ylöspäin.”

Loukkaantumisia tapahtuu enemmän boulderoinnissa, koska alas pitää hypätä. Alastulo on toki pehmustettu, mutta huonoon asentoon tippuessa, voi esimerkiksi nyrjäyttää nilkan. Köysikiipeilyssä onnettomuudet ovat vakavampia, mutta niitä onneksi tapahtuu hyvin harvoin.

Kiipeilyareenalla on tarkat turvallisuusohjeet (Kuva: Ville Vatanen)

Kaikella on hintansa

Harrastuksen kiipeily on hieman kalliimpaa, kuin kuntosalilla käyminen. Kertamaksu köysikiipeilyyn maksaa varustevuokran (kengät ja valjaat) kanssa parikymppiä ja boulderointiin 16 euroa. Kuukausikortin saa 90:llä eurolla. Aktiivisen harrastajan kannattakin ostaa omat varusteet mahdollisimman nopeasti. Varusteet ovat hintavia, mutta pitkällä tähtäimellä se tulee halvemmaksi, kuin vuokraus keskuksesta.

Reittien vaikeusasteet on merkattu värikoodeilla (Kuva: Ville Vatanen)

Oman kokemukseni perusteella kiipeily on kuitenkin hintansa arvoista. Laji on sitä palkitsevampi, mitä enemmän haastaa itseään. Kannattaa ehdottomasti käydä kokeilemassa. Jos korkeat paikat pelottaa, voi keskittyä pelkästään boulderointiin.