Suurin osa ravikilpailujen yleisöstä on radan laidalla vuoroaan odottavia kilpailijoita.
Kaikuu. Vermon raviradan katsomossa on hiljaista. Siellä täällä muutamia ihmisiä täyttämässä totolappusia. Makkara tuoksuu.
Vedonlyöntitiskillä ummikolle tarjotaan kohteliaasti apua lapun täyttämiseen. Seuraavaksi makkaraa. Koko elämys.
Tallialueella onkin sitten kuhinaa. Suurin osa ihmisistä Vermon radalla on hevosten lähiomaisia: valmentajia, kuskeja, omistajia, henkilökuntaa. Kun oma hevonen ei ole radalla, sitä joko puunataan katoksella tai katsotaan kilpakumppaneiden juoksua radan laidalla.
Makkarakioskia pyörittävä mies kertoo omistavansa neljä tai viisi hevosta. Riippuu vähän, miten laskee. Nykyään hevosia omistetaan usein joukolla prosenttiosuuksin.
”Kerron sulle vähän näistä jutuista. Mutta ei kuvaa tai nimeä.”
Käy ilmi, että väljyys yleisön tiloissa on ollut tavanomainen tilanne jo kauan ennen mitään pandemioita. Yleisömäärä on vähentynyt neljäkymmentä vuotta, mutta vetoa lyödään entiseen malliin.
”Televisiosta näkee kaiken niin paljon paremmin. Välillä jos oma hevonen kilpailee vähän kauempana, saatan itsekin jäädä kotiin katsomaan.”
Mies kertoo harrastaneensa raveja parisenkymmentä vuotta. Harrastus alkoi viattomalla vedonlyönnillä kavereiden kanssa.
”Sillon kun pääset ekan kerran tonne kyytiin, sä tarvitset muistinmenetyspillerin tai se on menoa.”
Suurin osa harrastajista päätyy lajiin perheensä kautta. Monella kuskilla on radalla lapsia mukana, jotka käyvät lämmittelemässä hevosia radalla tai hoitavat niitä.
Hevoskatoksilla on porukkaa kuin formulatalleissa, ja ainakin ummikon silmiin kuskeilla on molemmissa lajeissa tähden elkeet. Yksi ohjastaa hevosensa ohitseni retkottaen kärryssä löysästi kuin riippumatossa, aurinkolasit päässä ja palava tupakka huulessa.
Makkarakioskin kaveri käskee jututtamaan erästä kuskia, joka ajaa kolmannessa ja neljännessä erässä. Hänellä kuulemma juttua piisaa. Lähden etsimään häneen katostaan, ja pysähdyn kysymään neuvoa.
”Mitä? Ei sille kannata puhua!”
Erään henkilökunnan jäsenen mielestä hän ei ole tutustumisen arvoinen tyyppi. Pieni piiri, kaikki tuntevat toisensa. Kaikista on mielipide.
”Jututa mieluummin Teivaista. Se on mukava mies.”
Antti Teivaisella on niin suuri tähti kuin voi suomalaisessa ravimaailmassa olla. Tämäniltaisissa Vermon keskiviikkoraveissa juhlistetaan tänään hänen ja Ari Moilasen yhteenlaskettua 15 000 voittoa. Teivaisen osuus voitoista on 8000, joka on hänen mukaansa enemmän voittoja kuin yhdelläkään toisella suomalaisella raviohjastajalla.
”44 vuotta olen saanut tehdä intohimoani työkseni. Olen rakastanut hevosia pienestä pitäen. Kävin koulut ihan normaalisti ja olen minä nuorena muitakin asioita harrastanut, mutta kyllä tämä on aina ollut se ykkösjuttu. Jotenkin vain kolahti”, kertoo Teivainen ja napauttaa kypäräänsä.
Teivainen on yksi harvoista suomalaisista raviharrastajista, jotka ansaitsevat lajista elantonsa. Suurin osa kertoo, että kuten mikä tahansa harrastus, raviurheilu maksaa. Kaikki toistavat samat sanat: rakkaudesta lajiin. Ei voitoilla pääse edes nollille.
”Kolmisensataa valmentajaa ja viitisenkymmentä kuskia Suomessa tätä tekee päivätyökseen”, Teivainen kertoo.
Näiden lisäksi on tietenkin vielä hevosten lääkärit ja hierojat. Jos hevoseksi pitäisi syntyä, kannattaisi syntyä ravihevoseksi. Ainakin omistajien mukaan.
Teivainen puhuu urastaan äänessään aitoa kiitollisuutta. Sitä voi odottaa mieheltä, joka on pokannut intohimostaan palkintoja yli 28 miljoonan euron edestä.
”Otetaan vielä pari kuvaa ton hevosen kanssa, mä oon just lähössä ajamaan.”
Kyytiin nouseminen vaikuttaa vaaralliselta. Hevonen repii ja potkii. Kaksi miestä yrittää pitää sitä paikallaan, kun kuski vaihtuu Teivaiseen. Hän vääntäytyy hevosta myötäillen tottuneesti kärryn penkille, ja hevonen karkaa pitelijöiden otteesta. Kuville ei jäänyt aikaa.
Kysyn yhdeltä pitelijöistä, mitä tapahtui.
”Siinä oli hevosella virtaa! Mutta se tietää, kun on tosi kyseessä. Kotona se käyttäytyy hirveen nätisti.”
Radan portti aukeaa ja Teivainen suuntaa sisään. Nyt on aika jännittää. Olen laittanut rahani likoon juuri tälle Teivaisen ohjastamalle, korkean työmoraalin omaavalle lämminveriselle. Kisa lasketaan käyntiin ja Teivaisen Zumu De La Vega lähtee kiitämään joukon mukana. Tunnelma radan varrella tiivistyy. Ihmiset kannustavat hevosiaan totisina ja äänekkäästi.
Tuijotan kiitäviä hevosia vailla tunnetta.
Sisäpiirijuttu.
