(1971 Etelä-Afrikka. Ensimäiset kilpailut, missä “valkoset” ja “mustat” kilpailivat keskenään).
Rasismi ei olisi ensimmäinen negatiivisen kuvan omaava teema urheilupiireissä.
Ruotsalaissyntyinen, mutta Gambia-taustan omaava Ruotsin pituushyppytähti Khaddi Sagnia, osallistui Tampereen Ratinassa järjestettäviin Suomi VS Ruotsi yleisurheilumaaotteluun. Tampereella ihmiset olivat suvaitsevaisia ja ystävällisiä, mutta Khaddi kertoi Iltalehdelle kohtaamisestaan, mikä tapahtui Moskovassa 2010. Urheilija oli kävellyt kadulla, kun nuori poika oli tullut polkupyörällä vastaan ja osoittaen sanonut hänelle “neekeri, neekeri, neekeri”.
Khaddi koki tilanteen ikävänä ja jatkoi avaamalla vähän Ruotsin tilannetta kriittisestä ajattelutavasta maahanmuuttajia kohti. “Ruotsidemokraattien mielestä kaikki maahanmuuttajat heikentävät maata. Ei, me teemme siitä paremman. Ilman meitä ei olisi kebabia, olisi vain makkaraa – ja kuka sitä haluaa”, toteaa urheilija.
Mielestäni on hyvä, että ison luokan yleisurheilija ottaa kantaa ja ilmaisee omia kokemuksiaan rasismista urheilun parissa. Ihminen, joka on yleisesti jollain tasolla julkkis, saavuttaa enemmän ihmisiä kannanotolla kuin normi tallustelija.
Oma kokemukseni rasismista urheilussa on se, että sitä on aina ollut ja jos asialle ei tehdä mitään, sitä tulee myös aina olemaan. Liian pitkään on tärkeiden vaikuttajien rasistiset kommentit lakaistu maton alle piiloon. Olen itse harrasteurheilijana kokenut rasismia ja voin kokemuksella sanoa sen tuntuvan joka kerta pahalta.
Se, että ihmisen urheilusuoritusta arvostellaan ulkonäön perusteella ei sovi, eikä kuulu urheilun maailmaan. Yksi toimiva tapa “kitkeä” rasismi, olisi antaa suoria rangaistuksia niin toimineille. En tarkoita tietenkään, että rasistit pitäisi neuvostoliittomaisesti viedä kauas muista vankileireille ja siellä kouluttaa suvaitsevaisen ihmisen aatteisiin. Enemmänkin sitä, että jos olet tärkeässä ja vaikutusvaltaisessa asemassa, niin voisit miettiä vähän mitä suustasi päästät. Eikä suinkaan niin, että olet saavuttanut tärkeän aseman, niin oletat omaavasi oikeuden sanoa mitä tahansa, ilman seurauksia.
Hyvänä esimerkkinä on Venäjän boikotti viime olympialaisissa. Urheilijat käyttivät laittomia aineita ja kantoivat seurauksensa. Kaikki venäläiset eivät suinkaan käyttäneet doping-aineita, mutta kuten sanonta “tyhmästä päästä kärsii koko ruumis” menee, niin tuolloin koko Venäjän joukkuetta sakotettiin kilpailukiellosta Venäjän lipun alaisuudessa.
Toivon, että joskus voisimme elää maailmassa, missä rasismi ja urheilu eivät olisi samassa lauseessa. Urheilu on urheilua ja siitä keskustellessa ei pitäisi puhua mistään muusta kuin urheilijan suorituksesta ja sen vaikutuksesta tuloksen kannalta.
Kaikella, mitä teet on seurauksensa, joskus ne ovat hyviä ja joskus ne ovat pahoja. Se, mitä Khaddi teki, luultavasti tuo hänelle molempia. Ehkä hän avartaa muiden urheilijoiden ajatuksia ja antaa monelle rohkeutta tuoda rasisminvastainen kanta esille, tai hän synnyttää uuden kiukkuisia keski-ikäisiä rasisteja olevan facebook-ryhmän.
Lähde: https://www.iltalehti.fi/yleisurheilu/a/266a1d8c-f4d9-4bac-ad4e-58f2aa8be006
